Etkö löydä omaa sienipaikkaa?

Kyllä puskee luonto nyt vahveroa metsään. Tatteja hieman kaipailisin, mutta kanttarelleja löytyy. Keltaisenaan on mättäät, niin ettei astua uskalla kun oikeaan paikkaan osuu. Kaikki talon tyhjät lasiastiat on kuivattua sientä täynnä ja osaa olen laittanut jo pannun kautta pakastimeenkin. Osasta on taasen tehty sienipiirakkaa ja syötykin jo niin, että korvista puskee. Käykää tekin hakemassa omanne, en minä näistä kateellinen osaa olla?

Nykyään tuskin kukaan meistä metsään asti kävellen jaksaa, mutta jos autolla sinne menette, ja auton siihen aukkohaukkuun reunaan jätätte, niin siitä on helppo löytää sinne, mistä näitä saa noukkia.

Näette sen suuren puun siellä metsän reunassa, hakkuuaukion takana? Kävelette sinne ja sieltä katselette sellaista suurta sammaloitunutta kivenlohkaretta. Pitäisi löytyä helposti? Kiveltä käännytte kulkemaan kohden puidenväliä, minne aurinko yrittää juuri sillä hetkellä lonkeroitaan luoda.

Kuljette siitä suoraan eteenpäin niin kauan, kun kuulette tikan hakkaavan puuta, tai vaihtoehtoisesti käen kukkuvan tahi pöllön huhuilevan. Riippuu siitä, kenellä on vartiovuoro meneillään? Silloin pitäisi puiden lomasta pilkottaa se pieni metsälampi, jonka kierrätte ympäri kaksi kertaa. Ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan ja palaatte samoja jälkiä takaperin pois. Tuon jälkeen suljette silmänne ja kävelette umpimähkään tovin aikaa, koettaen välttää pyörimästä ympyrää.

Silloin olette tullut paikkaan, missä ei välttämättä kasva sieniä ollenkaan, mutta jos kasvaa, on ne kaikki teidän omianne ja saatte pitää ne. Olette juuri löytäneet oman salaisen sienipaikkanne. Onneksi olkoon!