Homoallergia ei ole heinänuhaa
Tuskin mikään muu asia lyö ihmisen identiteettiin niin vahvasti leimaa kuin seksuaalinen suuntautuminen. Varsinkin silloin kun se poikkeaa valtaväestön harjoittamasta seksistä. Tällöin tietyllä ihmisryhmällä huomaa selviä vaikeuksia suhtautua luontevasti tällaiseen henkilöön, sillä heidän erilaisuutensa ahdistaa tavanomaisuudesta hampaillaan kiinnipitävää homoallergikkoa.
Valtaväestön seksuaalista suuntautumista yksilön kohdalla eivät hekään mainitse koskaan erikseen, toisin kuin siitä poikkeavien henkilöiden kohdalla. Silloin asia tuodaan yleensä ensimmäisenä julki, sillä poikkeavuuden mukanaan tuoma leima on niin vahva, että usein he näkevätkin tarpeen sen liittämiseksi ko. henkilön nimen yhteyteen, ikään kuin etuliitteeksi.
Kukapa meistä ei tuntisi muutamaa homo-pekkaa? Hetero-heikkejä me tunnemme huomattavasti vähemmän, vaikka niitä todellisuudessa taitaa kuitenkin olla enemmän?
Homo ei koskaan voi tällaisten ihmisten mielestä tulla määritellyksi minkään toisen identiteettiin vaikuttavan määreen vuoksi, sillä poikkeavan seksuaalisen suuntautumisen mukanaan tuoma leima on homoallergiaa sairastavan mielestä tatuoitu hänen otsaansa tikkukirjaimilla.
Homo ei myöskään heidän mielestään voi koskaan olla pelkästään kyykänheittäjä, kirvesmies tai linja-autonkuljettaja, sillä hän on ensisijaisesti aina homo, ja muut hänen identiteettiään vahvistavat asiat tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta tämän jälkeen.
Ajatellaanpa asiaa parin esimerkin valossa: Jossain kuvitteellisessa seksuaalista suuntautumista kartoittavassa kyselyssä on huomattu useimpien perhostenkerääjien harrastavan heteroseksuaalisia suhteita, mikä ei homoallergikon mielestä aiheuta ylimääräistä kalabaliikkia asian ympärillä. Homojen kohdalla heidän ajatusmallinsa kuitenkin toimii toisella tapaa. He lähtevät peilaamaan koko ajatusta ikään kuin toisin päin?
”Kyselyissä tehtyjen havaintojen pohjalta voidaankin todeta siis joidenkin homojen harrastavan perhostenkeräilyä”.
Sanat vaihtavat hieman paikkaa mutta asian merkitys heittääkin äkkiä häränpersettä.
Tunnettu urheilija on juuri astunut julkisesti ulos kaapistaan ja tunnustanut kuuluvansa seksuaaliseen vähemmistöön. Homoallergikot näkevät hänet välittömästi tämän jälkeen ensisijaisesti homona, ja sitten vasta urheilijana. Kaikki hänen tekemisensä urheilun parissa tästä lähtien peilataan hänen seksuaalisuutensa kautta ja urheilijan rooli jää ikään kuin taka-alalle.
Jos urheilijalle sattuu kilpailupäivänä osumaan tuloksellisesti heikkotasoisia suorituksia, on allergiasta kärsivällä vastaus heti valmiina:
-Eipä siitä homosta…
Asia ei lakkaa minua ihmetyttämästä aivan hevillä, koska aiheen ympärillä on vellonut viimeaikoina sen verta paljon keskustelua, että luulisi sen synnyttämän uutisarvon kärsineen jo jonkinasteisen inflaation. Tieto toisenlaisesta suuntautumisesta tuskin herättää tautia sairastamattomassa kuulijassa enää yhtä vahvoja tuntemuksia kuin aiemmin.
Suuntauksen pakonomainen julkituominen asenteiden muutoksesta huolimatta, on juurtunut homoallergiasta kärsivien käytäntöön kuitenkin sen verran tiukkaan, etten usko käytöksen katoamiseen ennen allergiaan tepsivän lääkkeen löytymistä.
Nykyään tiedossa olevat heinänuhaa varten kehitetyt antihistamiinit ovat toistaiseksi osoittautuneet tehottomiksi, joten jäämme odottamaa lääketieteen kehittymistä.
Mitä ihmettä? Mitä on valtaväestön harjoittama seksi? En halua tietääkään. Suomi maana on osa eurooppalaista kristillistä oppia elämäntapana tunnustava maa. Maan peruskirjoissa tarkoitetaan ihmisille elämäntapaoppina kristillisyyttä, jossa itsenäisyyden alusta saakka ja jo noin 500 vuotta on noudatettu evankelis-luterilaista uskontotraditiota kirkossa. Myös ortodoksinen uskontotraditio on valtiouskontona.
Uskonto ja kristillinen oppi kirkossa pyhittää elämän jatkuvuuden turvaamiseksi normaalin miehen ja naisen avioliiton, jotta aviopari yhdessä huolehtii oikeutetusti liitossa syntyvistä lapsista. Tämä on uskontomme pyhittämä asia.
Valtio ei ole kannattamassa erityisasiana minkäänlaista hedonismia eikä sodomiaa. Tuo ei voi olla valtion tukema ihmissuhdeargumentti laillisesti, vaikka julkisuudessa monet toimijat sitä junttaisivat. Samaa sukupuolta olevien keskinäinen pyrkimys ns. seksuaalisuuteen on vääristynyt vietti. Tämä asia ei vie elämää eikä valtiota eteenpäin.
Homofobia on luonnollinen terveiden ihmisten reaktio epänormaaliutta ja sairautta vastaan.
Suomessa suhtaudutaan kaikkiin ihmisiin hyvin. Ketään ei syrjitä eikä pidä syrjiä. Kaikki ihmiset hyväksytään, mutta ei kaikkia heidän tekojaan. Ihmisillä voi olla elämässä muutakin sisältöä kuin perheen perustaminen. Jos ei voi normaalisti perustaa perhettä, voi tehdä työtä ja harrastaa muuta elämässään. Joillakin valtaväestöstä poikkeavilla ihmisillä saattaa olla jokin erityinen tehtävä, jonka tuntumaan pääsy häiriintyy seksuaalisuuden korostamisesta. Homotouhu on haitallinen yhteiskunnalle ja myös siinä oleville ihmisille itselleen.
Ilmoita asiaton viesti
Olipas rohkea kannanotto!
Ilmoita asiaton viesti
Olipas mielenkiintoinen sanavalinta!
Ilmoita asiaton viesti