Huttusen Jaakon tutkimushanke

Olipa kesänä eräänä jokunen vuosi sitten, heinänsä juuri seipäilleen saanutta Jaakko Huttusta alkanut taiteellinen luomisvimma puhuttamaan siinä määrin, että heinät saivat seipäilleen myös jäädä. Vimma kun toisinaan otti miehestä kaksin käsin hartioista kiinni ja tanssitti häntä vahvemman oikeudella. Se laittoi Jaakko Huttusen säveltämään elämän eri sulosoinnuista ylitaiteellista sinfoniaa, sitä tuurijuopon melodiaa. Tuon esiin kaivamiseen Jaakko tarvitsi vain tutun köörin äijiä ympärilleen sekä ilmakitaran. Jo alkoi päiväkausia kestävä rokkenrolli soimaan ja miehet viihtymään.

Tuona kesänä inspiraatio piti taiteilijaa otteessaan niin, että talven ensimmäinen pakkaslumi sai laskeutua syyssateiden kastamien heinäseipäiden päälle, kovettaen ne kuoreltaan rapsakan sileiksi möykyiksi. Kuin haamujen hautausmaalta oli näky tuolloin Jaakon heinäpellolla.

Usein alkutalven kuukausina Jaakko pellolleen katseli ja mietti, mitä sitä noillekin heinille saisi tehdyksi, mutta piruko tuonne lumen sekaan niitä lähtisi penkomaan. Mädäntyköön sinne.

Mutta jo joulunpyhiä tanssittaessa iski Jaakon päässä ideaa. Niinpä hän raapusti maatalousministeriöön kirjelmän, jossa kertoi käynnistäneensä tutkimushankkeen jonka tehtävänä oli selvittää seipäillä olevien heinien biologisen koostumuksen muutoksia jouduttaessa kohtaamaan luonnon eri olosuhteita, sekä vertailla niitä ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Näin ollen Jaakko siis haki hankkeelleen ministeriöltä jonkinlaista tutkimustukea? Kirje oli ulkoasultaan hyvinkin virallisen oloinen ja laadittu hyvällä suomenkielellä, komeilipa allekirjoituksena vielä: Jaakko Huttunen Dosentti.

Yllättäen hanke herätti ministeriössä valtavaa kiinnostusta, koska vastaavia tutkimuksia ei Suomessa tiedetty aiemmin tehdyn? Vastaus saapui sähköpostitse varsin pian. ”Olemme ministeriön toimesta perehtyneet hankkeenne yksityiskohtiin ja myönnämme hanketta varten 50 000 euron kertaluontoisen käynnistysavustuksen alkuvalmisteluja varten. Jatkossa rahoitamme tutkimusta 3800 euron kuukausittaisella tutkimusapurahalla. Piste.”

Jaakko ei pahakseen saamaansa sähköpostia pistänyt, niin kuin ei apurahaakaan. Tuon rahan turvin sai rokkenrolli soida jatkossakin ja taide miestä puhutella läpi synkän harmaan kaamoksen, kestäen kesän yli aina seuraavaan talveen. Usein kuultiin Jaakon ilmakitaran raikavan Koppeloharjun tummuvassa illassa, mieskuoron säestävä soitantoa mölinällään.

Kun vielä keskustapuolueen euroedustajat veivät tutkimushankkeesta viestiä Brysseliin ja siitä myös parlamentissa puhuttiin, tuntui yhteen aikaan kuin koko maataloudesta eläneen Euroopan mielenkiinto olisi suuntautunut Koppeloharjulle ja Jaakko Huttusen itsekehittämään tutkimushankkeeseen? Kun sitten kesänkorvalla itse Ursula von der Leyen vieraili Jaakon kodissa hankkeeseen tutustumassa, ei EU:n maatalouskomisaarikaan voinut olla vierailematta Koppeloharjulla. Hän saapui paikalle kymmenpäisen, pääosin ranskalaisista viininviljelyksen asiantuntijoista koostuvan tutkintaryhmänsä kanssa.

Näin Jaakko Huttunen sai mainetta ja kunniaa. Paikallislehti tituleerasi häntä jo Kiuruveden omaksi A.I. Virtaseksi, Helsingin Sanomat haastatteli häntä ja tekivät hänestä aukeaman jutun kuukausiliitteeseensä. Dosentti Jaakko Huttunen oli kaikkien huulilla.

Kun sitten naapuri, Laatikaisen Tauno tuli kerran samaisen heinäpellon läpi halkotöissä ollutta Jaakkoa tapaamaan, ihmetteli hän pellolla homeisia heiniä ja kysyi, piruako se Jaakko noissa oikein näkee ja tutkii, tunkiollehan tuollaiset heinät saisi ajaa? Haisevatkin jo niin, että luikkimalla sai pellon yli tulla.

Silloin löi Jaakko kintaat kädestään halkomapöllin päälle, istui siihen persauksilleen ja alkoi käärimään sätkää. -Niin, hän aloitti.

-Tärkeintä ei ole se, mitä sinä sisimmässäsi olet, tärkeintä on se, mitä muut sinun luulevat olevan. Jos tutkimushanketta johtaa Dosentti, kuka sen tieteellistä arvoa silloin tohtisi epäillä? Poliitikot eivät asiasta yhtään mitään ymmärrä, ja toiset tutkijat eivät omaa pesää tahri, tai eivät tietämättömyyttään uskalla paljastaa. Olkoonkin sitten niin, että tämänkin hankkeen todellisena tehtävänä on selvittää, kummatko mätänevät ensin pystyyn, heinät vaiko seipäät, eikä se kuule yhtään vähennä tämän tutkimuksen tieteellistä arvoa.

-Elä sinä Taano eppääle yhtää.