Jengirikollisen uusi motivaatiokukkanen

Kun lukee artikkeleita venäläisen virkamiehen suorittamista terroristi-iskusta epäiltyjen kuulusteluista, ei voi välttyä ajatukselta, että suomalaisella viranomaisella saattaisi olla jotain opittavaa venäläiseltä virkaveljeltään.

Esimerkkitapauksena käytettäköön kikkaa, missä kuulustelija leikkaa kuulusteltavan korvan irti ja syöttää tämä hänelle itselleen. Menetelmä ei ole uusi. Se tunnettiin jo antiikin Kreikassa ja eritoten Rooman valtakunnassa siitä kehkeytyi aikansa kasvatusmetodi. Ideana keinossa on, että tällä tavoin meneteltynä nousee kuulustelijan auktoriteetti kuulusteltavan silmissä arvoon arvaamattomaan. Tai kun kuulusteltavan silmämuna luiskahtaa kuulustelujen tuoksinassa ulos kuopastaan, oikaisee keskustelu turhan lässyttämisestä lähemmäksi tavoitteiden saavuttamista, joka kuitenkin tulisi olla aina keskustelutuokioiden yhteinen päämäärä. Ikään kuin prioriteetti numero yksi.

Eikö tässä olisi oiva ja ilmainen keino Suomenkin poliisille näiden viime aikoina otsikoihin nousseiden jengirikollisten kuriin saattamiseksi, heidän kanssaan kun virkavallalla on ollut jonkinasteisia motivointiongelmia?

Olen vakuuttunut, että jokainen tietoisesti rikollisen uran itselleen valinnut nuorukainen, joka edes kerran on saanut maistaa omaa korvaansa, on jatkossa astetta nöyrempi ryhtymään sosiaalityöntekijän ehdottamaan rakentavaan keskusteluun elintarmon suuntaamiseksi jotenkin yhteiskuntaa paremmin palvelevaan suuntaan.

Mielestäni paatuneen rikollisen kanssa pelkästään tavanomaisien motivaatiokukkasten maalaaminen puukynällä värityskirjaan, on kuin ruiskuttaisi paloruiskulla bensiiniä moskovalaisen konserttisalin liekkeihin. Se on noin sielunohjauksellisesti sanottuna hukkaan heitettyä aikaa.

Sitä vastoin Etsi kuvasta silmämuna-leikki voi johtaa pikaisiinkin tuloksiin, koska leikissä kehittyvä nuori saa itse rakentaa tulevalle elämänpolulleen erilaisia vaihtoehtoisia kulkureittejä, joita vapauduttuaan voi sitten alkaa astelemaan. Näin toimien nuorella itsellään säilyy vapaus valita tulevaisuutensa, eikä usein ahdistavana koettua ohjailevaa auktoriteettia tarvita vaikuttamassa nuoren omiin valintoihin.

Kukaan meistä ei ole syntyjään paha. Osalla meistä on vain näköalattomuutta ja vaihtoehtojen puutetta. Siksipä viranomaisen tehtäväksi jääkin näiden vaihtoehtojen esiin tuominen ja uudenlaisien motivaatiokukkasten esittäminen rakentavassa hengessä.

Venäläisellä virkamiehellä on ilmiömäinen kyky keskittyä ongelman ytimeen, ja siitä voisimme ottaa oppia mekin, jos vain tahtoa ryhtyä toimeen riittää?

Petri Kortelainen

Kirjoittajan ajatuksia enemmän osoitteessa: https://vitutsanovatanen.blogi.net/blog/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu