Lakkiaisista jäljellä vain rääppiäiset

Lukuisat lienevät ne talot, joissa eilinen päivä on syöty lauantaisia muna-anjovisleipiä ja juotu kotikaljaa päälle. Lihapullat, cocktailpiirakat ja munavoi loppuivat jo aiemmin, kuten prinssinakitkin. Niin siinä aina käy.

Makaronisalaattia on vielä huomisellekin, vaikka mummo sitä jo litran rasian itselleen otti. Vihreäsalaatti on kaavittu jo illalla biojätteeseen, sellainen kun ei kauaa menesty. Keittiönpöytä puolestaan lainehtii pakastepusseihin käärittyjä kuivakakun känttyjä, pullapitkonsiivuja ja jos jonkinlaista torttua ja lihapasteijaa. Liekö tämä kaikki edes lauantaina syötäväksi meinattukaan, kun sillä vieläkin pataljoonan muonittaisi?
Juhlakalu itse on maannut eilisen päivän elämänsä suurimmassa krapulassa peläten, josko tästä toipuu enää ollenkaan? Tämän aamun sankari on puolestaan istunut alushoususillaan sängyn reunalla nenää kaivaen ja ulos tuijottaen.

Mitähän sitä sitten isona tekisi?

-Hakiskohan lääkikseen?

No, nuorena saa haaveilla ja pitääkin, vaikka realismia monelle olisi enempi se, että hakisivat vaikka Suonenjoelle mansikanpoimintaan. Maksavat tänä kesänä kuulemma hyvin…