Miltä krapula tuntuu?
Toisinaan alkoholi, tuo riivaajistani suloisin, ottaa minussa ylivallan ja kääntää rattoisasti sujuneen illan aamun ankeudeksi. Se tarttuu minua hartioista kiinni ja riepottelee kuin syysmyrsky riepottelee maahan pudonnutta koivunlehteä. Vieden ensin kilometritolkulla pitkin kaupunginkatuja ja tempaisten lopuksi lentoon, ylös kattojen korkeudelle asti. Eväten siellä sitten auttavan kätensä, se päästää minut putoamaan sateen kastamalle kadulle ihmisten askelten tallomaksi.
Siellä minä sitten makaan tuhansien kohtalontovereitteni kanssa odottamassa kaupungin puistotyöntekijän rivakkaa haravan liikettä, joka siirtää minut viimeiselle matkalleni kohden biojätelaitoksen polttouunia, missä minusta puserretaan vielä viimeinen hyöty tälle yhteiskunnalle lämpöenergian muodossa.
Tänään minusta tuntuu juuri tuolle.
Armoton krapula on aina vähittäinen uudelleensyntymä, toisin sanoen hidas ja erittäin kivulias paluu elämään.
Uudelleensyntymä on totta.
Ilmoita asiaton viesti
“Uudelleensyntymä on totta.”
Ikävä kyllä aivosolut eivät uusiudu.
Olemassa olevien (jäljelle jääneiden) synapseja voi kyllä mm. älyllisellä ponnistelulla lisätä, mutta itse solut ovat mennyt kauraa kun ne ovat kerran tuhoutuneet, autetusti tai iän myötä.
Ts. synnyt kyllä juoppoputken jälkeen uudestaan, mutta aina vähän tyhmempänä.
Ilmoita asiaton viesti
Koen, että 6-kertainen solumyrkkyhoito tuhosi sivussa aivosolujakin suuren määrän.
Lopuilla pitäisi tulla toimeen että pullo vielä osuu suuhun.
Ilmoita asiaton viesti
Kauhea Kankkunen
https://www.youtube.com/watch?v=Q3i8FWeRryM
Ilmoita asiaton viesti
Jari Tervo kuvasi pahaa krapulaa sellaiseksi että aamulla pelkää että kuolee ja iltapäivällä ettei kuolekaan.
Ilmoita asiaton viesti