Noitavainoa saamenmaalla

Aamu alkaa sarastaen vaalenemaan myös Kautokeinon tuntureilla. Kevät on edennyt jo pitkälle ja poissa ovat talven kaamos ja pimeys. Norjansaamelainen Einår Moshnikoff seisoo kotikotansa vierustalla aamukusella. Hän ravistelee veitikkaansa tovin, ennen kuin sujauttaa sen takaisin housuihinsa, astellen sitten sisälle takaisin. Einår lataa piippuansa nuotion valossa joka palaa keskellä kotaa sille kivistä kyhätyssä sijassaan. Tupakkamiehet sen tietävät, aamun ensi sauhut stimuloivat aivot orgasmin tapaiseen olotilaan, ja kohta Einår imeekin piippuansa nautinnollinen ilme kasvoillaan. Samalla hän selaa yön aikana kännykkäänsä tulleita uutisviestejä. Vaimo on näköjään laittanut Whatsuppin kautta illalla ilmoituksen, tutkintovankeus Tromssan poliisiasemalla on sitten tällä erää päättynyt.

Eivät riittäneet siis todisteet Agne Moshnikoffin syyttämiseksi noituudesta käräjäsaliin asti. Syyttäjä on vetänyt syytteensä pois, ja näin ollen poliisin tehtäväksi olikin jäänyt päästää Agne vankeudestaan vapaaksi. Toista kuukautta siellä pitivät. Kyllä Agne tiesi, mistä syytteet häntä vastaan olivat alkunsa saaneet. Kateelliset kilpailijat vain halusivat pelata hänet ja hänen yrityksensä ulos markkinoilta, ja mikäpä sen varmempi keino olisi ollut, kuin saattaa yrittäjä linnan pahnoille lusimaan. Noituudesta kun ei ihmisiä polteta enää roviolla Ruijassakaan.

Kieltämättä, ken Agnen yrityksen toimialaluetteloa on joskus edes vain vilkaissut, sen heti vähintäänkin arveluttavaksi toteaa. Muttei häntä sentään noidaksi ole koskaan ennen kukaan mennyt väittämään, olkoonkin, että aurinko sattui katoamaan keskellä kesää kolmeksi viikoksi kokonaan juuri silloin, kun Agne viime juhannuksena esiintyi noitarumpunsa kanssa Kirkkoniemen Yöttömän Yön Juhlassa. Agnen yritys Samiske Sjamantjenester, joka vapaasti suomennettuna kuuluu kutakuinkin Saamenmaan shamaanipalvelut, näet tarjoaa perinteisten shamaanipalvelujen lisäksi myös elävää esitystaidetta erilaisiin juhla- ym. tilaisuuksiin sekä kesätapahtumiin.

Kirkkoniemen juhannusjuhliin oli saapunut porukkaa laajalta alueelta pitkin saamelaisten asuttamaa Pohjois-kalottia. Vieraita oli niin Ruotsista, Norjasta kuin Suomestakin. Torin laitaan oli tuotu sivustaan auki oleva rekka-auton perävaunu esiintymisestradiksi kaikenkarvaisille taiteilijoille. Paikalle oli kutsuttu jonglööriä, taikuria, oli tanssiorkesteria sun muuta runonlausuntaa ja performanssiesitystä. Illan kruunasi kuitenkin Agnen noitarumpuesitys, joka huipentui loppuosiossaan siihen, että Agne kohottaa rummun päänsä yläpuolelle paukuttaen sitä toisessa kädessään olevalla puisella moukarilla voimakkaasti, samalla huutaen suoraa huutoa katse taivasiin suunnattuna. Ja katso. Juuri tuolloin alkoi aurinko laskemaan nopeaan tahtiin tuntureiden taakse ja kohta jo pimeys hiipi keskelle yöttömän yön suvijuhlaa. Pian katuvalojen hämäräkytkimet antoivat lampuille käskyn syttyä, samalla kun yritysten mainosvalot lävähtivät täyteen kirkkauteensa loistamaan. Juhannusaaton ja valonjuhla oli saanut äkkinäisen käänteen, kun Kirkkoniemi vaipui kaamokseen kesken kesän kiivaimman turistisesongin kuin synkimmän sydäntalven aikaan.

Turha siitä kuitenkaan Agne Moshnikoffia oli mennä syyttämään. Syytön hän tuollaisiin äkkinäisiin luonnonilmiöihin oli, sillä milläpä pieni ja hento nainen auringon joskus niin oikulliseen kiertokulkuun voisi vaikuttaa. Tapahtui kuitenkin niin, että Finnmarkin- ja Trommsan läänien täyteen buukatut hotellit alkoivat saamaan peruutuspuheluja solkenaan. Ihmiset peruivat huonevarauksiaan kuultuaan kaamoksen laskeutuneen pohjoiseen. Turha oli tuntureille enää yötöntä yötä kiivetä katsomaan. Agne Moshnikoff oli loitsunnut sen tiehensä, ainakin Saamenmaan Matkailunedistämiskeskuksen toiminnanjohtajan Arne Feodoroffin mielestä, joka sitten rikosilmoituksen Agnesta poliisille tekikin, häntä noituudesta syyttäen.

Kieltämättä, syytekirjelmään oli saatu kirjattua mielenkiintoisia tapahtumia Agnen elämän varrelta vuosien saatossa. Hänen mm. kerrottaan käyneen ajamassa riivaajia matkoihinsa lukuisien ihmisten luota. Eräästä poronisännästäkin vain Agne oli saanut ajettua hänessä asuneen hulluuden ulos, hakaten sen kepillä ensin henkihieveriin, polttaen sitten kituvan ruumiin nuotiolla ja lopuksi vielä virtsaten hiilloksella hehkuvan hulluudesta jäljelle jääneen tuhkakasan päälle. Niin kerrotaan poromiehen pelastuneen hulluuden kourista kuntoutuen vielä täysipäiseksi työmieheksi, ja kiitos tästä kaikesta kuului Agne Moshnikoffin yliluonnollisille kyvyille. Näyttö siitä oli kiistaton ja yksimielisyys kylällä ehdoton.

Lisäksi syytekirjelmässä mainittiin, että Agne Moshnikoffin tiedetään käyneen maksua vastaan joikumassa lukuisat mökkitontit sääskistä vapaiksi alueiksi. Eräskin Hammerfestin poliisipiirissä lausunnon antamassa käynyt matkailualanyrittäjä oli kehunut, ettei sääsken sääskeä, eikä hyttysen hyttystä ollut kolmeen vuoteen hänen omistamansa mökkikylän alueella näkynyt, kun Agne siellä kuuluisan sääskiloitsunsa oli ilmoille kerran joikunut. Mökinvuokraustoiminnassa näet tuollainen sääskettömyys luetaan ehdottomasti selväksi kilpailueduksi, ja puskaradion välityksellä tieto Agnen yliluonnollisista kyvyistä kiirikin pitkin pohjolaa, tuoden hänelle mainetta ja kunniaa.

Naapurikiistojen koston välikappaleena Agnen tiedetään touhunneen vastiketta vastaan useinkin. Missä vain kerran on kesäyönä Agnen nähty kulkevan yöpaita yllään viljapellon reunaa kukkaseppel ohimoillaan, on halla korjannut sadon sillä kertaa. Kylällä tiedetään kertoa myöskin, että rutto iskee perunaan jos sen istutuksen aikaan Agnen joikua vaikka tuntureiden takaa pystyy ihmiskorvin kuulemaan.

Maininnan arvoinen seikka lienee sekin, vaikkei siitä syyttäjälle asti tietoa liene tihkunutkaan, on se, että Agne Moshnikoffin esiintyminen jouduttiin keskeyttämään kerran Rovaniemen makkinoilla muutama vuosikymmen sitten. Agnea oli pyydetty sinne laulamaan kolttasaamelaisia kansanlauluja sekä soittamaan sitä kuulua noitarumpuaan. Erään laulun aikana, Agnen äänen kohotessa falsettiin, alkoi Ounasjoki tulvimaan niin, että sadat rantasaunat joutuivat veden varan lauteitaan myöten, laiturit sekä tukkilautat lähtivät tulvaveden mukana ajelehtimaan ja talojen kaivot täyttyivät jokivedestä ääriään myöten, mennen siten juomakelvottomaan kuntoon. Sadat olivat ne saatanat, jotka tuohon aikaan Agnen niskaan kirottiin. -Perkeleen noita-akka minkä teki, kun kaivon meiltä vie.

Ilta-aurinko painuu mailleen Finnmarkissa, se värjää taivaankannen punahehkuiseen sävyynsä ja tuulikin asettuu. Syytteistä oli ollut luopuminen, kun yhteyttä asioiden välille ei pystytty toteen näyttämään. Ja niin lensikin helpottunein mielin Agne Moshnikoff luudallansa Tromssan poliisiasemalta kohden kotikyläänsä Kautokeinoa, ilta-auringon viimeisten säteiden heijastaessa shamaaninaisen syyttömän synkkiin silmiin.

-Ettäs kehtaavatkin…