Omalääkärillä

Taas oli käsillä se aika vuodesta kun omalääkärin vastaanotto kutsui miestä kuulemaan vuosittaista vuorisaarnaansa. Se on sellainen vuosittainen rituaali, ikään kuin katolilaisen ripittäytyminen ja syntien tunnustus, jolla ihminen ostaa itselleen puhtaan omantunnon ja lupaa tehdä parannuksen.

En ollut tätä saarnaa hetkeen kuullutkaan vaikka lääkärissä joka vuosi uskollisesti kävinkin, sillä parilla viimeisellä kerralla oli sijainen hoitamassa virkaa oman tutun ja turvallisen omalääkärini sijaan.

Tällä kertaa hän oli itse paikalla ja valitteli sitä, ettei ollut päässyt aiemmilla kerroilla tulemaan koska toimi päivystyksessä ohjaavana lääkärinä ja oli siitä syystä estynyt omien potilaidensa hoitoon. Kiirettä tuntui valittavan.

Olipas tyttö pyöristynyt viime näkemästä. Jo kättelyvaiheessa huomasin muutoksen edelliseen, vaikka sama iloinen ja empaattinen ihminen siellä kasvaneen ulkokuoren alla tuntui edelleenkin olevan. Helpostihan ihmiselle käy, että elämän ruuhkavuosina uraputkessa juostessa ei aina ole aikaa ja voimia pitää omasta hyvinvoinnista niin tarkasti huolta. Työt ovat tärkeämpiä, sekä perhe ja lapset. Ruokavalioon ei tule niin kiinnitetyksi huomiota. Aamupala vaihtuu kovassa kiireessä kupilliseksi kahvia, kunnon ravitseva ja monipuolinen lounas korvataan banaanilla ja loppupäivä mutustellaan energiapatukoita enimpään nälkään. Illalla kotia tullessa haetaan lapset tarhasta ja napataan pizza mukaan, tai laitetaan ranskanperunoita uuniin. Ei se ole ihmekään jos alkaa posket pyöristymään. Kuinkahan sitten lie hänen alkoholin käyttönsä. Illalla lasten mentyä nukkumaan unen saannin helpottamiseksi tulee helposti otettua lasi viiniä. Olutta tuskin hieno nainen juo, ainakaan pullo tolkulla. Naisen kohdallahan sellainen taipumus viittaisi helposti alempaan sosiaaliluokkaan, johon lääkärit eivät mielestäni lukeudu. Siinähän se sitten onkin. Viinin jälkeen ennen nukkumaanmenoa vielä suklaapatukka lohtupalaksi. Siinä ihminen syö kyllä huomaamattaan sellaisen kalorimäärän, että tietääköhän tuo tytönhupakko sitä itsekkään. Pitäisiköhän minun kertoa se  sille? Ja samalla korostaa aamupalan merkitystä elimistön käynnistäjänä. Päivittäisen ruokailurytmin säännöllisyys on kaiken a ja o.

Onkohan hänellä käsitystä lautasmallista? Puolet salaattia, neljännes perunaa pastaa tai riisiä, ja neljännes lihaa kanaa tai kalaa. Mutta turkanen sentään, tuossahan siitä kerrotaan julisteessa seinällä. Pitäisiköhän minun nousta näyttämään ja kertoa se hänelle? Jos se ei huomaa? Sanoisin tietysti, etten minä pahalla mutta kun silmälläkin näkee että oot lihonut… Ei sentään, lukekoot itse.

Nyt sen huulet liikkuu, mitähän se höpöttää niin kovalla vimmalla. Kovasti tuntuu olevan asiaa, kun oikein käsillä viittilöi. Meni vähän ohi kun ajattelin, että kerkeääköhän tuo hoitaa kuntoaan ollenkaan? Ihminen on luotu liikkumaan työkiireistään huolimatta, eikä ne saa olla este. Kolme kertaa hikiliikuntaa viikossa on minimi. Neljäkymmentäviisi minuuttia kerrallaan, mieluummin tunti. Reipasta kävelyä, sauvakävelyä tai hölkkää. Tai jos tyhjästä aloittaa niin uinti on turvallinen liikuntamuoto aloittaa kuntoilu. Onkohan tuolla naisella edes kävelysauvoja? Intersportti myisi niitä nyt kympillä, tämän päivän lehdessä luki. Tuleekohan noille edes lehteä? Se on kyllä aika kallis tilata nykyään, mutta luulisi nyt lääkärillä sentään rahaa olevan. Voihan sen tietysti  lukea myös töissä, vaikka henkilökunnan kahvitiloissa. Mutta entäs sen mies, missähän se on töissä ja tuleekohan sinne lehti? Hitsari se tuskin on ja rekkakuskin rouvaksi en voi tätä naista kuvitella. Yrittäjäkään se ei voi olla kun yritykseen sisältyy aina riski ja kaikki lääkärit kaihtavat riskejä. No niinpä tietysti, valtionvirastossahan se on totta kait. Konttorihommia tekevä, hartiaseudun jäykkyydestä kärsivä prässihousuinen uraohjus. Sääliksi käy miesparkaa.

Paljonkohan tuo nainen painaa? Silmämääräisesti lääkäri näyttää olevan minun mittaiseni, eli n. 170cm pitkä. Vielä kun saisin astumaan hänet tuohon vaa’alle, niin laskisin äkkiä hänen painoindeksinsä. Siitä olisi sitten helppo alkaa piirtämään hänen painokäyräänsä ja sillä tavalla motivoimaan häntä liikkumaan.

Se on just tuo liikkumattomuus ja rasvainen ruoka joka tukkii ihmisen verisuonet. Kulkee siellä ensin aikansa muiden mukana mutta lyö sitten äkkiarvaamatta tulpan putkeen.  Olisipa hauskaa tietää hänen kolesteroliarvonsa? Ei ne varmaan ihan hirveitä ole, kun ei se niin läski ole mutta kiinnostaisi tietää se hyvän ja huonon kolesterolin suhde. Se on ihmisen rasva-arvoista se tärkein lukema. Huono kolesteroli tuo suoniin rasvaa ja hyvä vie sitä pois. Tietääköhän tuo sen itse? Pitäisiköhän minun pyytää häntä käymään laboratoriossa, otettaisiin samalla paastosokeri. Hänhän voisi kirjoittaa itselleen lähetteen, niin minä sitten ensikerralla katsoisin tulokset. Silleen ihan nopeasti. Ja ne maksa arvot, elikkä P-ALAT, niinkö me lääketiedettä ymmärtävät sanomme. Se paljastaa punaviinin naukkailun välittömästi , sillä laboratorio on lahjomaton.

Tuossa pöydällä olisi verenpainemittari. Millähän ilveellä saisin pujotettua mansetin sen käteen, ei varmaan anna mitata jos kysyn? Miten minä saisin sen ymmärtämään, että verenpaineen, kolesterolin ja korkeiden sokeriarvojen yhdistelmää kutsutaan ns. metaboliseksi oireyhtymäksi, ja se on yksi suurin syy sydän- ja verisuonitauteihin sekä myöskin sepelvaltimotauteihin. Ei kai hän vaan tupakoi? -Herranjestas! Nämä kaikki yhdessä ovat työikäisten ihmisten suurin kuolinsyy Suomessa ja mehän olemme tunnetusti Euroopan kärkiporukkaa siinä tilastossa. Vain tanskalaiset ovat meitä edellä, mutta Tanskassa onkin sianlihan kulutus henkeä kohti tilastoitu Euroopan suurimmaksi. Kait tuo tollukka tajuaa tehdä lihapullansa naudanlihaan ja käyttää muutenkin rasvattomia tuotteita? Kevytlevitteiden ainakin nyt luulisi olevan noin lukeneella ihmisellä itsestäänselvyys ja ruoanlaitossa kermaa vain sunnuntaisin. Kala ja riistaruoka ovat vähärasvaisia ja terveellisiä ruokia joita pitäisi suosia enemmän. Kala varsinkin on raaka-aineena aivan lyömätön. Kaksi kertaa viikossa pitäisi sitä ihmisen muistaa syödä. Ja meidän suomalaisten pitäisi suosia suomalaista järvikalaa, sen käyttö kun on meillä aivan lapsenkengissä. Kalastaakohan tuo itse? En kyllä ottaisi verkkoja soutamaan, en ainakaan tuulisena päivänä.  Kovin on ohkaiset käsivarret.

Jaa,a. Pian se alkaa olemaan tätäkin tilaisuutta varten varattu tunti takanapäin. Mitähän se piirtää tuohon paperiin? Ja tekstiä tulee niin, että kynä savuaa. Eihän tuosta mitään selvää saa. Opetteleisi ensin kirjoittamaan. Opettaja Piirainen panisi tuollaisen tytön tukiopetukseen ja se olisi sille kyllä aivan oikein. Potilaalle täytyy kirjoittaa kaunoa, eikä mitään tuollaisia harakanvarpaita. No nyt se katsoo silmiin ja tivaa, että ymmärränkö minä. Mitähän se kysyi? Pitää nyökyttää kuitenkin, luulee muuten pöljäksi. Ja tuollaisenko pinkan antaa minulle papereita ja mikäs lehtinen siinä on päällä? Sydänliiton Sanomat. Onkohan se jo itse lukenut tämän, että voin viedä? No minä otan ne häneltä ja ajattelen kysäistä siitä hänen laboratorioon menostansa, kun hän jo sanoo että minulle on sitten lähete valmiina. Minunko sinne nyt pitääkin mennä? Laittaa nyt terve ihminen sinne sairaitten joukkoon jonoja lisäämään. Menkööt itse, sehän tässä lihonut on. Nousen ylös ja kättelen tohtorin syvä huoli rinnassani hänen terveystilanteensa vuoksi…..