Poika muutti pois kotoa, isän havaintoja

Niin se lähti sitten nuorimmainenkin asustelemaan omaan asuntoon viime viikonloppuna. Jäätiin mamman kanssa kahdestaan pitämään taloa. Se on nuorelle jannulle iso elämänmuutos, mutta sitä se on myös meille vanhemmille. Olen tässä viikonajan tehnyt joitain havaintoja elomme muuttumisesta kodissamme, ja niitä hieman paperille listannutkin. Taloutemme kulutustottumukset taitavat mennä uusiin puihin, ja elämänrytmi muutenkin muuttua rauhallisemmaksi. Tässä näemme tärkeimmät havainnot tähän mennessä:

-Keittiön pöydällä ei ole enää leivänmurusia ja kuivahtaneita juuston palasia.

-Keittiön pöydällä ei myöskään näy aamuisin tyhjää makkarapakettia, leipäpussia ja juustonkuoria mehupurkin kanssa.

-Vesikannua ei tarvitse pestä kokoaikaa, sillä kukaan ei juo enää sen suulta salaa.

-Maidon voi ostaa nyt kaupasta. Saan irtisanoa säiliöautosopimuksen.

-Jääkaappiin laitettu limonadipullo säilyy siellä yli yön.

-Tehdessäni pitsaa, yksi pellillinen riittää.

-Tarvitessani juustohöylää, se löytyy keittiönpöydän laatikosta.

-Täyttäessäni astianpesukonetta tiedän näkeväni kaikki koneeseen tulevat astiat edessäni. Koneen jo käydessä pöydälle ei ilmesty enää kuutta pullalautasta, neljää pitkää mehulasia, kahta haarukkaa ja yhtä ruokalautasta.

-Joudun ostamaan itselleni lisää alushousuja. Pyykkikone ei pyöri enää kolmea kertaa päivässä.

-Keskellä eteisen lattiaa ei seiso enää kenenkään kenkiä. Kompastelu hämärässä eteisessä jää nyt historiaan.

-Jäätelö säilyy pakastimessa.

-Kaupassa ei tarvitse käydä enää joka päivä. Kävin maanantaina Prismassa ja ostokset maksoivat kympin. Torstaina piti mennä taas, kun vessapaperi oli loppunut. Tämä on yhtä juhlaa, tosin ei mitään kulutusjuhlaa.

-Nurkkahuoneesta ei kuulu enää englanninkielisiä huutoja ja suomenkielistä kiroilua.

-Kissa nukkuu nyt minun sängyssäni.

Luontainen uteliaisuuteni kaikkea uutta kohtaan pakottaa minua tarkkailemaan tilannetta myös jatkossakin. Raportoin lisää, kun katson sen taasen aiheelliseksi.