Politiikantoimittajan hallusinaatio

Kävin joskus korona-aikaan tuossa paikallisessa kuppilassa oluella ja ettepä usko minkälaisen tarinan siellä kuulin. Nimiä en kehtaa sanoa mutta moni varmaan tunteekin tämän toimittajamme tästä meidän omasta sanomalehdestämme. Kertoi aiemmin olleensa lounastamassa tässä samaisessa ravintolassa, oli kuulemma oikein maukasta sienikeittoa ollut tarjolla. Olin jo kehumassa hänelle, että poimimme viime syksynä vaimoni kanssa yli 100 litraa sieniä ja myytiin ne kaikki tuonne tämän talon keittiöön, mutta onneksi en kerennyt sanoa yhtään mitään kun hän jo jatkoi kertomustaan. Kesken syömisen hänelle oli näet tullut outo ja kummallinen olo. Hän oli kokenut aivan kuin jonkinlaisen hallusinaationaalisen tilan ja alkanut näkemään näkyjä, hourailemaan.

Suomen poliittiselle taivaalle oli kuulemma noussut uusi ja voimakas liike, nimeltään Suomen Liberaalinen Uusryhmittynyt Kansanpuolue eli SLURK. Kansankielellä slurkit. Slurkit olivat keränneet kannatuskortteja suurella vimmalla nopeaan tahtiin ja rekisteröityneet puolueeksi vasta vähän ennen eduskuntavaaleja. Kaikki oli käynyt rytinällä. Kaksi viikkoa ennen vaaleja slurkit antoivat julkisuuteen tiedotteen, jossa he kertoivat kehittäneensä puoluetoimistonsa laboratoriossa uuden koronarokotteen, joka oli onnistuttu muuttamaan vieläpä tablettimuotoon. Puolue lupasi jokaiselle kansalaiselle ilmaisen tabletin. Niiden jako suoritettaisiin eduskuntavaalien äänestyspaikoilla jolloin säästettäisiin kustannuksia merkittävästi, olisihan yli 70% aikuisväestöstä tällä keinoin tavoitettavissa saman-aikaisesti. Lapsille tabletti luvattiin jakaa äänestyspaikkojen pihamaalle pystytettävistä teltoista. Lapsille olisi tarjolla lisäksi kasvomaalausta, pomppulinna ja ilmapalloja, aikuisten joutuessa tyytymään käristemakkaraan ja keskikaljaan.

Itse vaalit sujuivat rauhallisesti vaikka tulosta epäiltiinkin laajalti vilpilliseksi, slurkien saadessa 100% äänistä. Ulkomaalaiset vaalitarkkailijat kertoivat kuitenkin kaiken menneen vaalilain mukaisesti. Niinpä Suomen kaikki 200 kansanedustajaa olivat siis slurkipuolueen jäseniä ja Presidentti antoikin hallitustunnustelijan tehtävän puolueen puheenjohtajalle Ukko Yli-Slurkille. Hän kokosi laajapohjaisen enemmistöhallituksen varsin joutuisasti ja niin Suomi sai kymmenen ministerin slurkihallituksen. Lehdistössä hallitus sai nimekseen slurkki l .

Myös eduskunnan puhemies valittiin slurkipuolueesta, samoin kuin talous- ja perustus-lakivaliokunnankin puheenjohtajat. Eduskunnanoikeusasiamies, kuten myös valtakunnan- syyttäjä ja sovittelijakin kantoivat slurkien jäsenkirjaa. Arkkipiispakin lupasi liittyä puolueeseen, kuten myös puolustusvoimainkomentaja ja suojelupoliisinpäällikkökin. Näin oli valtakunta liki kokonaisuudessaan slurkien hallussa.

Kahden viikon päästä vaaleista ilmoitti sosiaali- ja terveysministeriö koronatilanteen helpottaneen Suomessa ratkaisevasti. Viikkoon ei maassa ollut yhtään todettua tartuntaa ja rajoituksia alettiin poistamaan rankalla kädellä. Talous alkoi elpymään nopeasti ja korot sukelsivat ennätyksellisen alhaalle. Inflaatio kääntyi negatiiviseksi ja yritysten investoinnit kohosivat yli tuhat prosenttia vuodentakaisesta. Työttömyys hävisi tyystin ja viimeinenkin suomalainen työtön työnhakija työllistyi vuoden päästä vaaleista Voikkaalle uudelleen avattavaan sellutehtaaseen. Bruttokansantuote kohosi 10% kuukaudessa, lähennellen näin siis Pohjois-Korean kasvuvauhtia. Maahan virtasi positiivista energiaa ja ihmisillä oli hyvä olla. Rikollisuus loppui käytännössä kokonaan ja itsemurhien osuus kuolemantapauksista laski nollaan. Valtio suuntasi suunnattomia rahasummia vanhusten palvelutalojen elinolojen parantamiseen sekä terveydenhoitoon, maksaen siitä huolimatta kolmessa vuodessa valtionvelkansa kokonaan pois. Suomi oli pohjolan Monaco ja slurkien kansansuosio rajaton.

Kaikkia tämä uusi ja positiivinen ilme ei kuitenkaan miellyttänyt. Nimittäin entistä rannalle jäänyttä poliittista valtaeliittiä, joka kateudesta vihreänä seurasi tilannetta sivusta. Ei Suomen taloudella ole niinkään merkitystä, kun vain saamme itse olla sitä ohjaamassa, he ajattelivat. Maahan mahtuu kyllä työttömiäkin, maksammehan me heille kunnon korvausta siitä, että he eivät tee mitään. Sitä paitsi, alijäämäinen valtiontalous on Länsi-Euroopassa arkipäivää, Saksakin ottaa velkaa. Mikä meidän johtamassamme järjestelmässä muka oli vikana, kysyivät he kuorossa?

Riitely jatkui kuin pienillä lapsilla hiekkalaatikolla konsanaan, kunnes he päättävät yksissä tuumin keksiä asiaan ratkaisun. Slurkit on ajettava maanpakoon, heidät on lakaistava sinne mistä he ovat tulleetkin, eli poliittiseen tuntemattomuuteen. Niinpä maan parhaat aivot valjastettiin ajatustyöhön. Entiset eduskuntaryhmän puheenjohtajat istuvat saman pöydän ääreen neuvottelemaan helsinkiläisellä huoltoasemalla.

Yhdessä tuumin päättivät he tehdä vallankumouksen ja nousta sitä myöten takasin vallan kahvaan. Kaappauksen suorittajaksi päätettiin varustaa ratsuin etenevä sotajoukko. Miehistöksi valittiin kymmenen viisasta poliittista vaikuttajaa (en minäkään uskonut niitä niin montaa olevan, mutta niin se toimittaja minulle väitti). Sotajoukko varustettiin teräspellistä valmistetuilla haarniskoilla ja valkeilla ratsuilla. Aseikseen sotilaat saavat suomalaisesta tammesta sorvatut teräskärkiset keihäät. Sotajoukon johtajan asemasta käytiin kiivasta keskustelua, mutta kun vapaaehtoisia löytyi ainoastaan yksi, niin asia oli sitten sitä myöten selvä ja niin sotilaat saivat vanhan mutta kokeneen johtajan, joka poliittisen sodankäynnin ohella taisi myös pelin taktiset kuviot.

Näin oli sotajoukko saatu varustettua ja kuljetettiin odottamaan sotatoimille sopivampaa ajankohtaa. Hyökkäys päätettiin toteuttaa seuraavan täysistunnon aikaan suoraan eduskuntasaliin rynnäten ja hirveästi huutaen.

Niin sitten koitti tuo keväinen kuulas torstaiaamu ja sotilaat tuotiin raitiovaunuilla Arkadianmäelle, jossa käsky ryhmittäytyä hyökkäykseen annettiin välittömästi. Sotajoukon johtaja, tuo Keminmaan suuri poika ratsasti miehistönsä rinnalla sapeli vyötäisillä välkkyen ja tarkasti joukkoa.

-Kun minä puhallan torveen, niin silloin mennään eikä meinata, hän sanoi sotilaille valaen heihin uskoa.

Töttöröö!

Kajahti sotatorven töräys Eduskuntatalon edustalla. Sotamiehet rynnistivät hevosillaan pitkin portaita ulko-ovien eteen joista mentiin rynnäköllä sisälle, pakokauhu alkoi välittömästi. Kansanedustajat lähtivät juoksemaan pitkin istuntosalin pöytiä ja koettivat selviytyä kukin tahollaan. Kuolema slurkeille ja alas slurkkivalta, huusivat sotilaat ja tökkivät edustajia terävillä keihäillään!

Ei kestänyt taitelu eduskuntatalon herruudesta kovin kauaa. Pian oli hallitus ja kansan-edustajat ajettu pois istuntosalista ja valta taas vahvasti vanhaneliitin käsissä. Niin menneiden aikojen arki palasi jälleen politiikkaan ja talous alkoi sakkaamaan välittömästi. Vientikauppa ei enää vetänyt ja pankkien viitekorot alkoivat nousemaan. Yritysten investointihalukkuus romahti ja työttömyys kääntyi jälleen nousuun. Inflaatio lähti laukkaamaan, kauppataseen alijäämä teki pian uuden ennätyksen ja sosiaali- ja terveyspuolen menoja karsittiin voimakkaasti. Kun uusi eduskunta ehätti kokoontumaan, nosti se kansanedustajien palkkaa ensitöikseen ja kaksinkertaisti puoluetuen määrän.

-Oli se kuule ihmeellinen näky -kuin uni, politiikantoimittajamme sanoi ja jatkoi vielä:

-Mitähän tämä kaikki oikein merkitsee, osaatko sanoa?

-En kyllä ollenkaan ole varma, vastasin hänelle, niin kuin vastasin vaimollenikin silloin syksyllä kun hän sienimetsässä ollessamme tiedusteli minulta, ovatkohan nämä kellertävän oranssit sienet syötäviä. Nyt sen tiedän, eivät näköjään ole.

Petri Kortelainen

Kirjoittajan ajatuksia enemmän osoitteessa: https://petenpakinat.blogi.net/blog/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu