Puolustusvoimien asehankinnat kuumentavat tunteita

Dagens Nyheterissä maanantaina julkaistu kirjoitus Ruotsin asevoimien yhdessä ympäristöjärjestö Greenpeacen kanssa tekemästä tutkimuksesta, on herättänyt Suomessa laajaa keskustelua. Tutkimuksen keskeisenä aiheena oli ruutiaseiden hiilinieluja tuhoava vaikutus. Tutkimuksesta kävi varsin selvästi ilmi, että yksi rynnäkkökiväärin laukaus vastaa ilmastokuormitukseltaan bensiini-Transitin käynnistämistä talviolosuhteissa. Vihreä Puolue onkin jo ehtinyt esittämään ruutiaseiden käytölle välittömiä kansainvälisiä rajoituksia sodankäynnissä. Sen mielestä YK:n tehtäväksi jääkin neuvotella ruutiaseet kieltävä aiesopimus, ja pyrkiä ratifioimaan se jo seuraavassa yleiskokouksessaan. Puolue kehottaa kuitenkin Suomen Puolustusvoimia harkitsemaan vakavasti ruutiaseesta luopumista jo ennen kokousta. Samalla se näkee koko sodankäyntikulttuurin elävän rajua murroskauttaan ennen ilmastoystävällisien aseiden markkinoille tuloa. Siksipä puolue tahtookin olla mukana kehittämässä Suomen puolustuksen uskottavuutta tässä epävakaassa ajassa, jossa Eurooppa joutuu nyt elämään.

-Kivilinko on mielestäni toimiva ja käyttökelpoinen ase yhä tänäkin päivänä, puoluejohtaja Ohisalo vakuuttaa Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa. Lisäksi aseen etuihin kuuluu hänen mielestään luontoa kuormittamaton valmistusmenetelmä, ja se on myös kevyt kuljettaa nopeastikin etenevien sotajoukkojen. Ohisalon tietojen mukaan aseiden valmistus Tikkakosken asetehtaalla olisi mahdollista aloittaa nopeallakin aikataululla, jos tarve niin vaatii. Aseen piirustukset kun ovat vapaasti kopioitavissa Espanjan Kantabriassa sijaitsevan kallioluolan seinämiltä, jonne paikallinen metsästäjä on ne piirtänyt kaikkien nähtäville vähän ennen nälkäkuolemaansa. -Olen jossain historiankirjassa nähnyt niistä kuviakin, Ohisalo muistelee. Tikkakoski oy:n viestintäjohtaja Antero Rokka vahvistaa Ohisalon tiedot tuotannon aloittamisen mahdollisuudesta.

-Pitää vain ensin ostaa ompelukone, Rokka toteaa.

Puheenjohtaja Ohisalon mukaan Suomen tulisikin harkita pikimmiten Kivilinko Rykmentin perustamista Santahaminan varuskuntaan. Hän ehdottaakin ensivuoden lisätalousarvioon merkittäväksi tuntuvaa korotusta puolustusmäärärahoihin hanketta varten. Ohisalo muistuttaa myös pitkässä juoksussa koituvista säästöistä. Yhden rynnäkkökiväärin hinnalla saa puoluetoimiston arvion mukaan kaksi kivilinkoa, eivätkä panoksetkaan paljoa maksa. Niitä syntyy Lemminkäisen ratatyömaalla sivutuotteena, lisäksi ne ovat puhdasta luonnontuotetta ja niitä voi kierrättää, hehkuttaa Ohisalo.

Juuri isyysvapaaltaan palannut Puolustusvoimain komentaja Kenraali Anatoli Kaikkonen on Yle:lle antamassaan haastattelussa kuitenkin torjunut Ohisalon ehdotuksen. Hän viittaa yleisellä tasolla kivilingon huonoon osumatarkkuuteen. Myös patruunana käytettävän kiven lyhyt lentomatka, etenkin makuulta ammuttaessa, saa kritiikkiä asiantuntijoilta ympäri maan. Kivilingon on arvioitu olevan tappava ase noin kymmeneen metriin, silloinkin vain osuttaessa ohimoon, eikä se näin ollen heidän mielestään sovellu suomalaiseen metsäsodankäyntiin. Kaikkonen onkin antanut Pääesikunnan hankintapäällikkö Amiraali Horatius Nelsonin tehtäväksi käydä kuusamolaisen Kaaripyssy oy:n kanssa alustavia keskusteluja jousiviritteisten aseiden hankkimisesta Suomen Puolustusvoimien käyttöön.

Näiden, jousipyssyiksi kansankielellä kutsuttavien ruudittomien käsiaseiden luodin kantomatka parhaimmillaan, ei juurikaan häviä ruutiaseen luodin kantomatkalle. Myös osumatarkkuus on lähellä samaa tasoa. Kaiken lisäksi aseet valmistetaan kotimaisesta katajasta vuolemalla, joten niiden työllistävä vaikutus tulee heijastumaan positiivisella tavalla koko koillis-Suomen työmarkkinatilanteeseen. Eduskunnan Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Wilhelm Tell onkin innoissaan ajatuksesta.

-Olen itsekin ampunut tuollaisella aseella nuorempana paljonkin, ja varsinkin puusta ammuttaessa se on varsin käyttökelpoinen ase, Tell vakuuttaa. Hämäränäkötähtäimen asennuksen jälkeen jousipyssy on myös äänettömyytensä ansiosta varsin verraton ase taisteltaessa yöaikaan, huomauttaa Tell.

-Ennen varsinaisen toimitussopimuksen allekirjoittamista pitäisin kuitenkin ensiarvoisen tärkeänä selvittää aseeseen sopivan patruunan valmistuksen mahdollisuutta kotimaisin voimin, Tell vielä muistuttaa.

Taloussanomien haastattelema Elinkeinoelämän Keskusliiton toimitusjohtaja Kroisos Pennonen vakuuttaa kuitenkin tuotannon käynnistämisen olevan omissa käsissämme. Pennosen saamien tietojen mukaan Laukaan Vihtavuoressa käydään parhaillaan yhteistyöneuvotteluja nuolituotannon aloittamisesta Nammo Lapua oy:n kanssa. Nuolien runko-osat sorvattaisiin leppäpuusta Laukaalla, jonka jälkeen varsinainen kokoonpano tapahtuisi Lapuan Patruunatehdas oy:n tiloissa Lapualla. Siellä runkoihin kiinnitettäisiin Nammo Lapuan takomat teräksiset kärkiosat, sekä peräsiivekkeet.

Vihtavuori oy:n markkinointipäällikkö Donald Reagan kertookin valmistuksen olevan mahdollista aloittaa jo ensivuoden alussa, ja uskoo vuosituotannon nousevaan noin 10 000:n nuoleen.

Myös useat suomalaiset siviilialan yritykset ovat tänä päivänä yhä suuremmassa määrin kiinnostuneita mahdollisuudesta olla mukana kehittämässä Puolustusvoimien materiaalihankintoja kotimaisin voimin. Esimerkkinä mainittakoon viitasaarelainen Fredriksonin hattutehdas, joka on lupautunut toimittamaan taistelijoille jaettavat sulkapäähineet yhteistyössä Kananpojat tuotteistaan tutun Kariniemi oy:n kanssa. Lisäksi Finlayson oy tutkii parhaillaan mahdollisuutta selässä kannettavien nuolikoteloiden valmistuksen aloittamista Tiklas oy:n entisissä tuotantotiloissa Seinäjoella. Palmrothin kenkätehdas puolestaan lupautuu turvaamaan kotimaisen mokkasiinin tuotannon Kempeleelle rakennetuvassa tehtaassaan. Suunnittelupöydälle on nostettu myös monon ja mokkasiinin yhdistelmä talvikäyttöä ajatellen. Myös jalasjärveläinen Jalas oy on kiinnostunut tarjoamaan apuaan monomallin kehittelyssä, sillä se uskoo tuotteella olevan kysyntää myös Pohjois-Amerikan vientimarkkinoilla.

Kuten lukija huomaa, vielä löytyy Suomesta tiukan paikan tullen talvisodanhenkeä, ja siksipä Pete uskaltaakin muistuttaa kaikkia blogiaan seuraavia karpaaseja sekä kaunokaisia, että sattuipa jatkossa mitä hyvänsä, niin Kollaa kestää kyllä.