Satu kahdesta karvasta

Olipa kerran kaksi tuiki tavallista ihokarvaa. Toinen oli konttoripäällikön nenäkarva ja toinen oli tehtaanjohtajan persekarva. Usein nämä karvat kohtasivat toisensa ja toisiinsa kietoutuneina ilakoivat jälleennäkemisen riemusta.

Tapaamiset ajoittuivat usein tehtaanjohtajan pitämiin palavereihin, joissa suoritettiin alamaisten ohjeistusta ja käskynjakoa. Johtajalla näet oli tapana aika-ajoin kutsua osastojen päälliköt neuvonpitoon ja tällöin sai kutsun aina konttoripäällikkökin. Lipevästi silloin hyppäsi konttoripäällikön nenäkarva toiselle kuuluvalle tontille ja kehua pärskäytti ensimmäisenä

-Olettepas te niin hurmaava tänään.

Uudet ohjeistukset saatuaan nenäkarva kiitteli vuolaasti ja kätteli persekarvan pois lähtiessään, vakuuttaen ikuista uskollisuuttaan hänelle.

Koska kuitenkin persekarvan kotipuolessa oli tuoksu perin tuikea, tahtoi siisteyttä ja puhtautta ihannoiva nenäkarva puhdistautua ja tuulettaa itsensä perin juurin aina tapaamisten jälkeen. Siksipä tilasi hän tuolloin pohjoistuulen tuivertamaan kuona-aineet sun muut eritteet itsestään.

Sen saadakseen piti konttoripäällikön pitää tiedotustilaisuus omille alaisilleen. Siinä palaverattiin ja käytiin läpi osastonjohtajien pitämässä kokouksessa puidut asiat. Kova oli meteli silloin konttorissa.

Se kaikki alkoi konttoripäällikön vatsan pojalta. Sieltä se möyrysi monsuunin lailla henkitorvea pitkin ylös, saaden äänihuulien seutuvilla ihmisjärjellä ymmärrettävän äänteen. Siitä kurkun kautta kitalakeen kiepsautti tuo meteli itsensä kaksi kertaa yläkautta kerien. Suunnisti sitten suun kautta pihalle ja mylvi mennessänsä voimain tunnossa, liki kerskaillen. Se sai ulos tullessaan silmät pullistumaan kuin ruuvipenkin puristeessa olisi ohimoita kiristetty kolme kierrosta liikaa. Se sai savun nousemaan konttoripäällikön korvista ja nenästä puskemaan harmaan höyryn kuin kuumien lähteiden Reikjanesissä.

Turkkilaisessa saunassa kuvitteli nenäkarva silloin istuvansa, heitellen löylyä ja kylpien sydämensä kyllyydestä. Poissa olivat itrainen iho ja tunkkainen tuoksu, joka persekarvan tapaamisesta kuontaloon oli jäänyt.

Sen pituinen se…..

Petri Kortelainen

Kirjoittajan ajatuksia enemmän osoitteessa: https://vitutsanovatanen.blogi.net/blog/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu