Toivottavasti luvassa on navakkaa luoteenpuoleista tuulta

On se kummallista huomata, miten tuo sota pitkittyessään mullistaa tällaisen tavallisen rivitaloasujan ajatuksenjuoksua tulevan talven odotuksista täällä Suomessakin.

Pete on murtomaahiihdon vankkumaton ystävä ja aina rakastanut kunnollista, sellaista oikeaa talvea ja toivonut pullantuoksuisia sunnuntaiaamuja mukavan nihkeässä pakkassäässä. On niin jotenkin rentouttavaa siinä kotisohvalla sanomalehden takaa kurkistella kun taloyhtiön pannuhuoneen savupiippu puskee harmaata usvaa taivaalle. Lumipeite antaa luonnolle niin kauniisti valoa, eikä tarvitse loskapimeässä kengät märkänä taskulampun kanssa rämpiä. Sitä paitsi, se on eukko joka aamulla autonlasit krapaa.

Niinpä.

Nyt sitä itsekukin odottaa vain lauhaa ja tuulista talvea, peläten sydän kurkussa elohopean painumista pakkasen puolelle. Sunnuntaiaamut saa minun puolestani ensi talvena käynnistyä ilman tuoreen pullan tuoksua kun en puu-uunia omista, enkä autollakaan raski niitä varta vasten kaupasta erikseen lähteä hakemaan. Naftan hinta kun tuntuu sielussa saakka niin, entä rintaa alkaa puristaa kun ajatteleekin.

Antaa myllyjen kerrankin jauhaa halpaa sähköä kun Olkiluotokaan tuskin vielä hetkeen aikaan toimii ja pannuhuoneen savupiippua ei uskalla edes vilkaistakaan, ilman Diapamia ainakaan.

Hulluksi on tämä maailma mennyt, ei voi kun ihmetellä. Näihin aatoksiin tulin kun kauppareissulta kynttilöitä kassissani kotiin kiikutin.