Totuus Estonian uppoamisesta

Estonia on jälleen kerran taas otsikoissa. Nyt keskustellaan laivan kapteenin kohtalosta. Hänet kun on nähty nousevan laivasta mutta sen jälkeen miehestä ei ole mitään havaintoja kellään? On myös ollut väitteitä venäläisten osuudesta tapahtumiin ja laivan kuljettamista sotilastarvikkeista, aina ydinaseisiin sakka. Aiheesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja tehty useita dokumenttejakin. Allekirjoittaneella on kuitenkin tiedossaan asian todellinen laita.

Minulle kaikki on ollut selvää jo vuosikymmeniä. Tapasin nimittäin Estonian kapteenin Avo Pihtin kesällä -97 eräällä syrjäisellä saarella keskellä Tyyntä valtamerta kun olin sukeltelemassa siellä koralleja. Hän istuskeli ystäviensä kanssa pienen rantahotellin terassilla katsellen merta ja unelmoiden toisenlaisesta maailmasta.

Kuullessaan minun opettavan tarjoilijalle suomenkieltä, pyysi hän minutkin mukaansa varsin hilpeään pöytäseurueeseensa. Suomi kun oli melkein hänen toinen äidinkielensä. Pöydässä istui hänen lisäkseen kolme muutakin miestä imien Pina Coloda-paukkujaan pillillä. Herrat esittäytyivät ja kertoivat olevansa Amerikan maalta syntyjään olevia cowboyn jälkeläisiä. Myönsin omien juurienikin olevan maaseudulta.

Ensin minulle tarjosi kättään rasvalettinen mies, joka kitara kädessään esitteli itsensä Elvis Presleyksi ja kertoi olleensa memphisiläinen soittajapoika ennen saarelle tuloaan. Toinen miehistä kertoi olevansa Lee Harvey Oswald, jos muistan hänen sukunimensä oikein. Hän oli kaljupäinen pieni hintelä mies. Kolmas miehistä ei vaivautunut kättelemään, hän nyökkäsi vain ja sanoi nimekseen Kennedy.

Tuona iltana kapteeni Avo Piht kertoi minulle koko surullisen tarinan, mistä Estonian uppoamisessa oli kyse. Laivan oli aikonut upottaa Englannin tiedustelupalvelu MI6 yhteistyössä jenkkien CIA:n kanssa kostoksi Viron valtiolle sotamateriaalin salakuljettamisesta venäläisten lukuun. Piht oli värvätty suurella rahalla operaatioon mukaan, ja hänen oli käsketty avata keulaportti tuona myrskyisänä yönä 28. syyskuuta 1994 tasan klo 4:00. Portin saranat olivat käsitelty niin, että auki ollessaan portti putoaa mereen ja pelkkä ajoramppi ei kestä kovin kauaa myrskyävän meren voimaa. Laivan kohtalo oli siten sinetöity satoine matkustajineen. Hänen silmänsä kostuivat kyynelistä, kun hän jatkoi kertomustaan sikari suussa sauhuten.

Neuvostoliitto oli hajonnut juuri muutamaa vuotta aiemmin ja Venäjä oli sekasorron vallassa. Neuvostoliiton yhteinen omaisuus ei ollut enää kenenkään hallinnassa, ja venäjän kansalaiset varastivat röyhkeästi kaiken minkä valtiostaan irti saivat. Myös sotilasmateriaalia oli runsaasti tarjolla ja sitä salakuljetettiin surutta länsimaihin, ja osin myös omiin liittolaisvaltioihinkin. Tähän salakuljetukseen osallistui myös Estonia miehistöineen ja se koituikin sitten laivan kohtaloksi.

Tuona yönä oli Estonian autokannelle ajettu ruskea Volkswagen Transportter merkkinen pakettiauto, venäläisin rekisterikilvin varustettuna. Auton tavaratilassa oli Itä-Saksasta kotiutettujen neuvostojoukkojen käyttämää huippusalaista sotilasmateriaalia, joka oli menossa tutkittavaksi Pohjois-Koreaan myöhemmin siellä tapahtuvaa valmistusta silmällä pitäen. Sikäläinen tekninen osaaminen kun oli venäläisten mielestä aivan ylivertaista.

Lasti sisälsi mm. useita kappaleita nykyaikaisia taistelupoteron kovertimia, joita pystyttiin nerokkaasti käyttämään apuna myös maamiinan asentamisen esivalmistelu-tehtävissä. Asia, mikä paljastuttuaan olisi aiheuttanut kansainvälisen skandaalin oli se, että kovertimet olivat suomalaista soteteollisuuden huipputeknologiaa, ja valmistettu Fiskarsin Billnäsin tehtaalla. Ne olivat materiaaliltaan kestäviä ja komposiittikahvoineen myös äärettömän keveitä verrattuna sen aikaisiin venäläisvalmisteisiin kovertimiin, joiden varsimateriaalina käytettiin sangen yleisesti puuta. Rautavartiset kovertimet kun taasen olivat liian raskaita nopeasti etenevien joukkojen kuljetettavaksi.

Sotamateriaalin vienti sotaa käyviin maihin on kansainvälisten sopimusten mukaisesti kiellettyä, mutta Varsovan Liiton maihin se oli kylmän sodan aikana länsimaiden taholta myös epäisänmaallista. Siksi Suomen osuus kovertimien toimittajana haluttiin pitää salassa juuri käytävien EY:n jäsenyysneuvotteluiden vuoksi. Laivan mukana uppoaisi siis viimeinen jäänne suomettumisen synkkää historiaa.

Ei tarvinnut Avo Pihtin tehdä tuota katalaa tekoa, sillä myrskyävä meri teki sen hänen puolestaan vain hetkeä aiemmin. Se repi hirveällä voimallaan keulaportin pidikkeistään irti ja paukutti sitä vasten laivaa aikansa, kunnes päästi sen sitten putoamaan meren syvyyksiin. Pian syöksyi vesi autokannelle ja laiva kallistui nopeasti kaatuen sitten kokonaan toiselle kyljelleen. Estonian viimeinen matka oli alkanut.

Kapteeni Piht oli mennyt muiden matkustajien mukana pelastuslauttaan, josta heidät myöhemmin nostettiin vaijerilla ylös helikopteriin ja vietiin Uton saarelle pystytettyyn kriisikeskukseen. Perille päästyään Piht oli ruokaillut paikalle tuodusta Suomen Puolustusvoimien soppatykistä hernekeittoa mahansa täyteen, ja luikkinut sitten kenenkään huomaamatta metsään nukkumaan, kainalossaan harmaa SA-int huopa.

Seuraavan yön hämyssä venäläinen sukellusvene haki hänet turvaan ja kuljetti tänne Tyynenmeren saarelle, jossa hän sittemmin tutustui näihin toisiin ikuisen arvoituksen alla eläviin kohtalotovereihinsa. Valitettavasti vain Hitlerin Aatu Saksasta oli kuollut parikymmentä vuotta sitten vanhuuteen. Siinä kun oli ollut sitten kerrassaan mainio mies, hän jos kuka osasi matkia mielisairasta raivohullua ja hauskuuttaa siten yleisöä. Rauha hänen muistolleen.

Elossa oltiin me kaikki muut, ja meillä oli ollut pirun hauskaa nauraessamme ihmisten typeryydelle. Tieto lisää tuskaa, mutta epätietoisuus synnyttää ihmisessä tarpeen hallita ajatuksiaan, joka puolestaan mahdollistaa vaihtoehtoisen todellisuuden synnyn, jota myöskin salaliittoteoriaksi kutsutaan.

Niin siinä iltaa istuttiin auringon laskiessa meren taakse ja pukien maiseman tummankeltaiseen kajoon. Sain kuulla vielä monta uskomatonta tarinaa näiden herrojen kertomana ja niinpä yhdessä tuumin totesimme, että ihmisen älykkyydellä on kyllä rajansa, vain tyhmyys on rajatonta.