Kehitysyhteistyöjärjestö SASK:n opintomatka Kolumbiaan 2023

SASK opintomatka Kolumbiaan 2023

Olin mukana kehitysyhteistyöjärjestönä toimivan Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen (SASK a) opintomatkalla Kolumbiaan oli 21.11.-01.12.2023. Opintomatka suuntautui maan kahteen suurimpaan kaupunkiin, Medelliniin (n. 2,5–4 miljoonaa asukasta, kaupunki–metropolialue) 21.-25.11.2023 ja Bogotaan 25.01.12.2023 (n. 8–11,5 miljoonaa asukasta, kaupunki–metropolialue). Näistä kahdesta erityisesti Medellin vetosi enemmän puoleensa eräänlaisella aitoudellaan.

Opintomatkaan kuului tiivis päivien aikataulutus. Tämä oli mielestäni hyvä asia, koska opintomatkan tarkoitus on opettaa mahdollisimman paljon kohteesta ja sen asioista. Meille jäi kuitenkin sopivasti myös aikaa tutustua maan kulttuuriin ruoan, museoiden ja nähtävyyksien kautta. Tiedonjanoisena olin valmis pitkiin päiviin, jossa maahan tutustuttiin ihmisoikeuksien, politiikan ja kulttuurin kautta. Kirjoitan hieman ajatuksiani tekemästäni Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen, SASK:n, järjestämästä opintomatkasta Kolumbiaan marras-, joulukuussa 2023. Aluksi lyhyesti mikä SASK on.

SASK toiminta perustuu työntekijöiden ihmisoikeuksien parantamiselle kehittyvissä maissa, jotta ihmisten oikeudet voisivat toteutua kaikkialla maailmassa. SASK auttaa työntekijöitä järjestäytymään, neuvottelemaan omista työehdoistaan ja sitä kautta muodostamaan ammattiliittoja omilla työpaikoillaan, jotta he pystyisivät parantamaan asemaansa työpaikalla, sekä viimekädessä koko yhteiskunnassa. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta työntekijät voivat parantaa omaa sosiaaliturvaansa, ja sitä kautta vähentämään köyhyyttä sekä lisäämään yhteiskunnallista osallisuutta. Tätä tehdään edistämällä kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, neuvottelemia työelämän ihmisoikeuksia (SASK a). Tarinan varrella viitataan usein myös tähän kansainväliseen työjärjestöön, joten seuraavaksi siitäkin muutama sananen.

Kansainvälinen työjärjestö, ILO, on ainoa YK:n kolmikantainen toimielin, joka on perustettu ensimmäisen maailmansodan rauhanneuvotteluissa vuonna 1919 (ILO). Kolmikannalla tässä asiayhteydessä tarkoitetaan samaa asiaa, kuin mitä kotimaamme uutisissakin sillä tarkoitetaan, eli valtioiden, työntekijöiden ja työnantajien välistä kolmikantaista neuvottelemista. ILO:lla on jäsenmaita 187, Vuosien varrella on tehty 191 yleissopimusta, 6 protokollaa ja 208 suositusta. Viimeisin yleissopimus C191 koskee vanhoihin yleissopimuksiin tehtäviä työturvallisuutta koskevia lisäyksiä, koska kaksi työturvallisuutta koskevaa yleissopimusta nostettiin vuonna 2022 perusperiaatteellisiksi sopimuksiksi. ILO:lla on nykyisin siis 10 ajatuksellisesti ”perustavanlaatuista” yleissopimusta, joita kaikkien maiden odotetaan noudattavan ja ratifioivan välittömästi. Nämä perusperiaatteelliset sopimukset koskevat pakkotyötä, järjestäytymisvapautta, yhdenvertaisuutta, vähimmäisikää työssä, sekä työturvallisuutta (NORMLEX). Tuorein suositus R208 koskee laadukasta oppisopimuskoulutusta. Senkin teksteissä mainittu harjoittelusta saatava kompensaatio aiheuttanee jossain vaiheessa keskustelua myös Suomessa, jossa opiskelijoiden käyttö ilmaisena työvoimana on hyvin yleistä (R208).

Opintomatkojen perinne

SASK on järjestänyt opintomatkoja 1990 alusta alkaen eri puolille maailmaa. Näillä matkoilla pääsee näkemään maailmaa muustakin kuin turistin näkökulmasta, koska opintomatkoilla opastavat paikalliset ihmiset. Samalla he kertovat omasta elämästään, varsinkin työelämästään ja siihen liittyvistä ihmisoikeuksista, sekä erityisesti niiden puutteista. Viimevuosina matkat ovat suuntautuneet Indonesiaan, Kolumbiaan, Intiaan ja Mosambikiin. Vuoden 2024 matka suuntautuu Eteläiseen Afrikkaan. Menneistä matkoista pääset lukemaan SASK:n kotisivuilta https://www.sask.fi/tule-mukaan/opintomatkat/. Seuraavaksi pari sanaa vuoden 2023 opintomatkan kohteesta, Kolumbiasta.

Kolumbia

Aloitetaan laittamalla Suomi ja Kolumbia rinnakkain, jotta voimme mielissämme verrata sitä Suomeen ja asettaa se mielessämme jonkinlaiseen suuruusluokkaan. Kolumbian pinta-ala on 1 141 748 neliökilometriä, yli kolme kertaa Suomen pinta-alan kokoinen, kuten kuvasta näkyy. Sisävesien osuus pinta-alasta on vain 2,1 prosenttia, joten Suomi 10,2 prosentin osuudella omaa kuitenkin enemmän sisävesi-pinta-alaa, kuin Kolumbia. Kolumbian väkiluku on lähes 50 miljoonaa, mikä on 9 kertaa Suomea enemmän. Pääkaupunki Bogotassa asuu arviolta 7,5 miljoonaa ihmistä, metropolialueella ehkä jopa 12 miljoonaa. Opintomatkalla vierailimme Bogotan lisäksi toiseksi suurimmassa kaupungissa, Medellinissä, jossa asuu 2,4 miljoonaa ihmistä, metropolialueella jopa 3,3 miljoonaa (Wiki a).

Kolumbia rajoittuu Lännessä tyyneen valtamereen, Pohjoisessa Karibian mereen, Etelässä Amazoniin ja maassa on vuoristoa, sekä tasaista nurmimaata. Tämä saa aikaan maassa monenlaisia ilmastollisia olosuhteita, jonka ansiosta maassa on neliökilometriä kohden maailman rikkain biodiversiteetti. Noin 10 prosenttia kaikista maailman eliöistä löytyy Kolumbiasta. Lintulajeista maasta löytyy jopa 18 prosenttia, joka on enemmän kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa yhteensä. Vain 7 kertaa pinta-alaltaan suuremmasta Brasiliasta löytyy Kolumbiaa suurempi määrä eri kasvi-, ja eliölajeja (Wiki a).

Tästä pääsemmekin tarkastelemaan maan historiaa.

Historiaa lyhyesti

 

Ensimmäisen asutuksen merkkejä nykyisen Kolumbian alueelta löytyy jopa noin 12 500 vuoden takaa (TheGuardian). Espanjalaiset alkoivat valloittamaan nykyistä Kolumbian aluetta vuonna 1525 perustamalla Santa Martan kaupungin Karibian meren rannalle, joka on nykyisin Kolumbian vanhin ja toiseksi vanhin kaupunki koko Etelä-Amerikassa (Wiki b, The Guardian 2020).

Vuonna 1717 muodostettiin Uuden-Granadan varakuningaskunta ja Bogotasta tuli sen pääkaupunki. alueeseen kuului Kolumbian lisäksi Panama, Venezuela ja Ecuador, sekä pieniä osia muista alueen maista.   Espanjalaisten aika kesti aika tarkalleen 300 vuotta, kun Uuden-Granadan varakuningaskunta aloitti itsenäisyyteen johtaneen sodan Espanjan hallintoa vastaan. Tämä puolestaan johtui Euroopassa käytävistä sodista, joissa Espanjan sotamenestys Ranskaa vastaan oli huono. Uuden-Grenadan kuningaskunta alueella käytiin itsenäistymiseen liittyviä sotia vuodesta 1810 alkaen, jotka johtivat Suur-Kolumbian Itsenäistymiseen Espanjalaisia vastaan käytyjen sotien kautta vuosina 1819–1830. Voitto päättyi kuitenkin erimielisyyksiin alueen hallinasta, ja johti hyvin pian alueen eriytymiseen nykyisiin erillisiin valtioihin, Venezuelaan ja Ecuadoriin, kun taasen Panaman itsenäistyminen kesti vielä tovin (Britannica a).

Poliittiset erimielisyydet liberaalien ja konservatiivien välillä alkoivat 1840 luvulla, kun valtion verotulot vähenivät, koska valtiollinen tupakkamonopoli korvattiin yksityisellä vastaavalla. Vaikka maassa poistettiin orjuus, niin samalla tehtiin lakimuutoksia, joilla helpotettiin rikkaiden asemaa suhteessa yhteiskunnan köyhempiin ja alkuperäisasukkaisiin nähden. Nämä uudistukset pitivät sisällään verohelpotuksia ja maiden uudelleenjakoa. Poliittinen kamppailu johti väkivaltaisiin konflikteihin maan sisällä, jotka puolestaan kulminoituivat suoranaiseen ”tuhannen päivän sotaan” liberaalien ja konservatiivien välillä vuosina 1899–1903. Tämän sodan yhtenä syynä olivat liberaalien vaatimukset kahvin viljelyn verohelpotuksista, joiden perusteena oli kahvin maailmanmarkkinahintojen romahdus aikaisempina vuosina. Sotaa käytiin sissisodan tyylisesti maaseuduilla. Sodassa kuoli ehkä jopa noin 100 000 ihmistä, ja se johti Yhdysvaltain väliintuloon ja päättyi Panaman alueen menetykseen, kun hallitus kieltäytyi Yhdysvaltojen rahoittamasta Panaman kanaalin rakentamisesta (Britannica a, Britannica b).

Väkivaltainen erimielisyys liberaalien ja konservatiivien välillä ei kuitenkaan päättynyt tähän. Se toimi juurisyynä toiselle väkivaltaiselle ajanjaksolle nimeltään ”La Violenzia” kesti vuosien 1946–1964 välillä, ja siinä kuoli arviolta jopa 200 000 ihmistä. Tämä aika päättyi konservatiivien ja liberaalien yhteiseen sopimukseen poliittisesta vallanjaosta tulevalle 16 vuoden ajanjaksolle. 1960 luvulla maassa perustettiin Kuubalaisvaikutteinen ELN ja Neuvostoliittolaisvaikutteinen FARC-sissiliike. 1970 luvulla muodostui vielä kolmaskin kommunistinen sissiliike M-19 (Britannica a).

Kolumbiasta muodostui 1970-luvulla myös merkittävä huumeidentuotantomaa. Jopa 70 % Yhdysvalloissa käytettävästä marihuanasta tuotettiin Kolumbiassa. Maahan muodostuikin kaksi merkittävää mafiatyylistä huumekartellia. Toinen Medellinissä toimiva ja Pablo Escobarin johtama, sekä toinen Calissa toiminut Calin kartelli. Maan demokratia oli koetuksella 1980-luvulla sissiliike M-19 ja huumekauppaan liittyvät ihmiset tappoivat oikeusministerin ja oikeuden tuomareita. Vaikka hallitus onnistui 1980-luvulla tekemään FARCin ja M-19n kanssa aseleposopimuksen, nousi maassa muitakin pienempiä puolisotilaallisia sissiliikkeitä ja itsepuolustusjoukkoja. Näiden tausta oli maanomistajien tarpeissa suojella omia maitaan. Toisinaan näiden aseistamista auttoi jopa maan armeija. Lopulta nämä maanomistajien joukot aiheuttivat jopa enemmän kuolemia kuin vasemmistolaiset sissiliikkeet. Kun tähän yhdistettiin huumekartellien terrori, jolla he koittivat saada paremmat neuvotteluasemat hallituksen kanssa, tuli vuoden 1989 yleisimmäksi kuolinsyyksi maassa murha (Britannica a).

Lopulta huumekaupasta muodostui eräänlainen kiinteä osa taloutta, joka auttoi pitämään maan budjetin tasapainossa. Huumekauppiaat rakennuttivat taloja, niin asuin kuin kaupalliseen käyttöön, joka hyödytti kolumbialaisia enemmän kuin maan virallinen talous. 1990-luvun presidentinvaaleissa tapettiin kolme presidenttiehdokasta ja satoja ihmisiä, koska he ajoivat tiukempia huumelakeja maahan. Meksikon välittämissä rauhanneuvotteluissa hallituksen, sissiliikkeiden, puolisotilaallisten joukkojen ja huumekartellien välillä maahan muodostettiin uusi perustuslaki vuonna 1992. Väkivaltaiset ajat eivät tosin paljoa edeltävästä ajasta juurikaan rauhoittuneet (Britannica a).

Vuonna 2000 Yhdysvallat alkoi tukea Kolumbiaa sotilaallisesti heidän taistelussaan huumekaupan hallitsemiseksi. Samaan aikaan FARC laajensi huumetuotantoa. Merkittävä rauhansopimus saatiin aikaan Alvaro Uriben toimesta 2003, kun hajanaisten aseellisten ryhmien yhteenliittymän, AUC:n, jäsenet saatiin riisuttua aseista. Samalla myös osa FARCn ja ELN jäsenistä suostuivat luopumaan aseista kevyempiä rangaistuksia vastaan. Uriben aikana väkivalta väheni maassa huomattavasti, mikä auttoi hänet jatkokaudelle presidenttinä. 2011 alkoivat Norjan välittämät rauhanneuvottelut FARCn kanssa, jotka jatkuivat vuoteen 2015 saakka huolimatta välillä tapahtuneista henkilöiden kaappauksista ja muutamista verisistä sotilaallisista yhteenotoista, sekä syytöksistä että naapurimaa Venezuela suojelisi alueellaan FARCn sissejä. Lopullinen rauhansopimus FARCn ja Kolumbian kanssa allekirjoitettiin 2016 (Britannica a).

Sopimus kuitenkin hylättiin liian suosiollisena FARC sisseille kansanäänestyksessä 50,21 prosentin enemmistöllä, ja siihen jouduttiin tekemään muutoksia. Vuosien varrella sopimuksen saavuttamista olivat edesauttaneet Kuuba ja YK. Kolumbian hallitus julisti 2017 virallisen aselevon FARCn kanssa. Sissiliikkeen aseet takavarikoitiin ja ne sulatettiin taideteokseksi ja FARC muuttui lailliseksi poliittiseksi liikkeeksi, jolle taattiin paikat maan parlamentissa senaatissa ja edustajainhuoneessa. Vuonna 2017 alkoivat myös rauhanneuvottelut ELN ja Kolumbian välillä Ecuadorin ja YKn välittämänä. YK:n välittämässä rauhansopimuksessa Kolumbian hallitus lupaa maksaa huumeita kasvattaville maanviljelijöille siitä, että he viljelevät huumeiden sijaan kahvia ja kaakaota (Britannica a, the guardian 2018).

Tulonjaon epätasainen jakautuminen maassa, väkivaltaiset mielenosoitukset, syytökset ettei rauhansopimuksista pidetä kunnolla kiinni ja korona johtivat 2022 presidentinvaaleissa ensimmäisen vasemmistolaisen presidentin valitsemiseen koko Kolumbian historiassa. Vaalit voittanut Gustavo Petro on ilmeisesti ollut lyhyen aikaa myös sissiliike M-19 jäsen. Samalla maan varapresidentiksi valittiin ensimmäistä kertaa tummaihoinen nainen (Britannica a).

Kolumbia – yleistä tietoa

Yksinkertaisella enemmistöllä valtaan valittava presidentti toimii maassa sekä valtion- että hallituksen päämiehenä. Presidentti voi uusitun perustuslain mukaan olla vallassa kaksi neljävuotiskautta. Maassa on kaksikamarinen parlamentti, joka on jaettu senaattiin ja edustajainhuoneeseen, joissa edustavien henkilöiden kausi rajautuu myös neljään vuoteen. Senaatin 102 jäsenestä 100 valitaan valtakunnallisilla vaaleilla vaalipiireittäin ja 2 paikkaa kuuluu kiinteästi alkuperäiskansoille. Maa jakautuu 32 maakuntaan (departement) ja pääkaupunkiseutu Bokotaan. Maakuntia johtaa vaaleilla valittu kuvernööri. Maakunnat jakautuvat kuntiin, joita johtavat vaaleilla valitut pormestarit (Britannica c).

Maassa siis käydään kolmet vaalit aina neljän vuoden välein, presidentinvaalit (valtion presidentti, kuten Suomessa ja poliittinen päämies, kuten pääministeri Suomessa), koko maata koskevat senaatin vaalit ja edustajainhuoneen vaalit maakunnittain. Edustajainhuoneen vaaleissa jokaiselle maakunnalle on ennalta määrätty edustajamäärä. Edustajainhuoneessa on siis yhteensä 172 alueellisilla rajoituksilla valittua paikkaa, joista 5 paikkaa on varattu entiselle FARC-sissijärjestölle (joka on virallisesti laskenut aseensa ja muuttunut poliittiseksi puolueeksi ja sitä kautta saanut paikat), 2 paikkaa Afro-Kolumbialaiselle vähemmistölle, 1 alkuperäiskansoille ja 1 ulkomailla asuville Kolumbialaisille. Tämän lisäksi 2022 vaaleissa 16 lisäpaikkaa annettiin 167 kunnan edustajalle, jotka ovat kärsineet aseellisista yhteenotoista ja jotka eivät ole itse kuuluneet aseellisiin sissiliikkeisiin. Senaatin 102 paikasta 2 kuului alkuperäiskansoille, ja viisi ylimääräistä paikkaa on annettu entiselle FARC-sissijärjestölle (joka on virallisesti laskenut aseensa ja muuttunut poliittiseksi puolueeksi ja sitä kautta saanut paikat), sekä 1 paikka on varattu presidentinvaaleissa toiseksi tulleelle henkilölle. Paikkoja senaatissa on siis yhteensä 108, joista vaaleilla voi tällä hetkellä vaikuttaa 100 henkilöön ja edustajainhuoneessa 172 paikkaa, joista vaaleilla voi tällä hetkellä vaikuttaa 163 paikkaan (electionguide).

Maassa valtaa ovat tottuneet vuorotellen pitämään joko liberaalit ja konservatiivit, poikkeuksena aikaisemmin mainittu yhteishallinto, jolla päätettiin ”La Violencian” aikakausi yhteisellä sopimuksella vallanjaosta. Vuoden 2022 presidentinvaaleissa maahan valittiin ensimmäinen presidentti liberaalien ja konservatiivien ulkopuolelta, vasemmistohenkinen Gustavo Petro.

Kolumbian armeija

Maa käyttää armeijaan noin 3% BKT:sta. Aktiivisten joukkojen määrä on noin 290 000 sotilasta (Laivasto 50 000, ilmavoimat 15 000). Maassa on asevelvollisuus 18kk, jossa heidät erotellaan korkeasti koulutettujen ja matalasti koulutettujen, sekä maaseudulla asuvien asevelvollisten välillä. Asevelvolliset palvelevat armeijassa omilla asuinalueillaan. Maa kuuluu NATOn kumppanimaiden joukkoon. Naisten osuus armeijassa on noin 1 prosentin luokkaa. Poliisivoimissa palvelee noin 180 000 henkeä (world factbook).

Kolumbiaa numeroina 2022

52 miljoonan asukkaan Kolumbia tuli OECDn jäseneksi vuonna 2020. Maan bruttokansantuote (BKT) oli 20 822 dollaria asukasta kohden, kun Suomen vastaava 59 462 dollaria ja EU27:n ka. 54 483 dollaria (OECD a). Hiilidioksidipäästöt asukasta kohden 1510 tonnia, kun Suomen vastaava oli 6510 tonnia ja EU27:n ka. 5930 tonnia asukasta kohden (OECD b). Valtion verokertymä suhteessa bruttokansantuotteeseen on Kolumbiassa n. 20%, kun se Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vaihtelee 41-44 prosentin välillä (OECD c).

Työllisyysaste on Kolumbiassa n. 64%, kun Suomen vastaava on n. 75% ja EU27:n ka. noin 70,5% (OECD d). Syntyvyysaste on Kolumbiassa 1,7, kun taas Suomen ja EU:n keskiarvo on noin 1,5 syntynyttä lasta yhtä naista kohden (OECD e). Nettoulkomaan kauppa oli Kolumbiassa 41 miljardia miinuksen puolella, Suomessa 5,5 miljardia miinuksella, EU27 alueella 582 miljardia plussan puolella ja OECD maat yhteensä 530 miljardia miinuksella (OECD f).

Kolumbiassa maataloussektori oli vielä vuonna 1995 suurin vientiala, mutta nykyisin vuonna 2022 fossiiliset mineraalit edustavat suurinta vientialaa. Fossiilisissa mineraaleissa suurin yksittäinen artikkeli 23 % osuudella koko viennistä on öljy. Toiseksi suurin artikkeli mineraaliviennissä on hiili 10,5 % kokonaisviennistä. Näiden jälkeen lähes 6 % yhteisosuudella ovat jalostetut öljyt ja koksi. Yhteensä fossiiliperäisten mineraalien vienti on noin 40 % maan koko viennistä. Maan kokonaisviennistä kulta muodostaa n. 6 % (Atlas of economic complexity).

Miten maassa onnistutaan pääsemään eroon viennin suuresta riippuvuudesta fossiilisista polttoaineista? Se jääkin nähtäväksi ja onkin jo maan hallituksen agendalla. Ottaen huomioon maan monipuolisen luonnon, voisi luontoon perustuvassa turismissa olla jotain kehitettävää. Kuten myös vihreän energian tuotantoon ja sen varastoimiseen liittyvissä metalleissa. Maassa onkin jo energiametalleihin lukeutuvan nikkelin tuotantoa ja suunnitelmia merkittävään, kaikessa sähköön liittyvässä käytettävän, kuparin tuotantoon (BNAmericas).

Taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta

Yksi asia on katsoa ja vertailla maita taloutta koskevien numeroiden kautta. Toinen asia on sitten miten tämä taloudellinen hyvä yhteiskunnassa jakautuu. Tätäkin on hyvä tarkastella, koska se voi kertoa paljon yhteiskunnallisesta rauhasta ja yleisestä tyytyväisyydestä maan hallintoon, joka puolestaan muodostuu maan yleisen sosiaaliturvan tason ja muun yhteiskunnallisen yleisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden kautta. Minulle yksi keskeisistä valtion vahvuutta kuvaavista mittareista ovat verot.

Verot muodostavat valtion perusluonteen, koska niistä saaduilla tuloilla ylläpidetään infrastruktuuria, eli kaikkea rakennettua ympäristöä, suojellaan luontoa, annetaan kaikille yhdenvertainen mahdollisuus kouluttautua, sekä ylläpidetään yleistä rauhaa ja turvaa. Toisin sanoen, jos ei olisi veroja, niin ei olisi rakennettua ympäristöä, suojeltua luontoa, yhdenvertaisuutta, tai rauhaa ja turvaa. Ne olisivat vain niiden yksilöiden oikeus, joilla olisi varaa maksaa niistä. Aiemmin tarkastelimme Kolumbian verotulojen suhdetta bruttokansantuotteeseen, ja se oli vain puolet (n. 20% vs. n. 40%) Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden tasosta. On siis selvää, että Kolumbia ei voi tarjota kansalaisilleen yhtä kattaa sosiaaliturvajärjestelmää kuin Pohjoismaissa hyvinvointivaltiot voivat tarjota.

Matalasta veroasteesta huolimatta tärkeää on myös se, miten ja mihin verot maassa käytetään. Tämä vaikuttaa yleiseen koettuun yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen maassa. Yksi mittari yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisesta tulonjaosta on OECD:n mittari, jossa tarkastellaan montako sukupolvea missäkin maassa kestää, että voi nousta köyhimmästä 10% keskituloiseksi. OECD:n tilastojen mukaan Pohjoismaissa 2-3 sukupolvea (parhaat maat), kun taas mittarin äärimmäisessä huonoimmassa päässä on Kolumbia, jossa kestää 11 sukupolvea nousta köyhästä keskituloiseksi (OECD g).

Suomessa sukupolven pituutena pidetään 30 vuotta, eli jos käytännössä Suomessa voi kestää lähes vuosisata nousta köyhimmästä 10 % keskituloiseksi, niin Kolumbiassa se kestää jo kolmisen sataa vuotta. Jos laittaa itsensä työelämään vasta-astuvan köyhän perheen nuoren asemaan, niin mikä on tämän nuoren ihmisen motivaatio yhtään mihinkään, jos hänelle kerrottaisi että et tule edes elämään niin vanhaksi, että näkisit sukusi nousevan köyhyydestä edes keskiluokkaan?

Toinen tapa seurata eri maiden yhteiskunnallista tulonjaon yhdenvertaisuutta on tarkastella niin sanottua Gini-kerrointa. Ginikerroin kuvastaa tuloeroja yhteiskunnassa arvovälillä 0–100, jossa nollassa kaikki tulonsaajat yhteiskunnassa yhtä paljon, ja numerossa 1 yhteiskunnan suurituloisin henkilö saa kaiken tulon. Tässä mittarissa Etelä-Afrikka on jo pitkään hallinnut epätasaisimman tulonjaon maan paikkaa gini-arvolla 63 (vuodelta 2014), kun taas paras arvo on Slovakialla 23,3 (vuodelta 2019). Kolumbian gini-arvo on 51,5, Suomen 27,1, Islannin 26,1, Tanskan 27,5, Norjan 27,7 ja Ruotsin 28,9 (The World Bank).

Muita yhteiskunnallisesta yhdenvertaisuudesta kertovia mittareita, esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen 1-17 voi vertailla maittain YK:n sivuilta. Rinnakkain voi laittaa vaikkapa Suomen ja Kolumbian, ja vertailla miten maat ovat onnistuneet esimerkiksi vaikkapa nälän tai köyhyyden poistamisessa. Tai vaikkapa synnytyskuolleisuutta, joka on Kolumbiassa lähes kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Mutta myös esim. TKI-panostuksia, jotka ovat suhteessa BKT Kolumbiassa 0,3% ja Suomessa 2,9% (UNSTATS). Matalat TKI-panostukset saattavatkin olla yksi syy maan huonoon työn tuottavuuskehitykseen suhteessa naapurimaihin (OECD h. 16).

Työelämä

Yksi asia minkä olen oppinut saadessani käydä monia erilaisia ihmisoikeuksiin liittyviä koulutuksia ympäri Eurooppaa, on ollut oppia että työntekijöiden oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Tämä iski tajuntaani ollessani Genevekoulussa (TSL) vuonna 2017. Siellä opin, että kolmikanta sellaisena kuin se täällä Suomessakin mielletään, eli valtion, työnantajien ja työntekijöiden yhteisenä sopimisena laajoista yhteiskunnallisista asioista, on maailmanlaajuista ja kuuluu YK:n alaisen kansainvälisen työjärjestön arkitoimintaan. Millaista olisi työelämä Suomessa ja maailmalla ilman, että kansainvälisesti olisi kolmikannassa sovittu esim. 8 tunnin työpäivän pituudesta ja 40 tuntisesta työviikosta, tai työttömyyteen liittyvän sosiaaliturvan minimitasosta tai vaikkapa työtapaturmien vakuuttamisesta, lapsityön ja orjatyön kieltämisestä.

Nämä asiat tulivat jälleen mieleeni, kun kirjoitin tämän blogin alkuun Kolumbian historiaa. Maa on käynyt läpi kaksi veristä sisällissotaa kahden puolueen kannattajien välillä, mutta molempien väkivaltaisten kausien alussa syntyi erimielisyyttä siitä, kun milloin kaakaon, kahvin tai banaanien viljelijät halusivat vähentää oman toimintansa verotusta tai muita erivapauksia. Kun oma ajatukseni valtion vahvuudesta perustuu yhdeltä osin siihen, kuinka se pystyy hallitsemaan verotusta maassa ja sillä tasaamaan yhteiskunnallisia tuloeroja, oikeudenmukaisuutta ja antamaan mahdollisuuden nousta köyhyydestä, niin katson aina maasta riippumatta verojen alentamiseen tähtääviä toimia valtiota elitistisinä ja hajottavina, eli epäisänmaallisina.

Mihin nämä verojen alentamiseen tähtäävät puolueet tai järjestöt perustavat sitten toimintansa, kun verot ovat nollassa? Sama asia koskee järjestöjä ja puolueita, jotka pyrkivät toiminnallaan työelämää koskevien yhdessä sovittujen asioiden poistamiseen. Mitä he sitten tekevät kun työelämässä ei ole enää mitään oikeuksia ja Suomi on eronnut kaikista niitä säätelevistä kansainvälisistä sopimuksista. Olisiko sitten hyvä jos ei olisi verotusta, eli vahvaa valtiota, eikä työelämän oikeuksia, eli oman maan kansalaisia saisi kohdella miten sattuu? Olisiko tämä jotenkin isänmaallinen tai yhdenvertaisesti ylevä päämäärä?

Jotta ILO:n toiminnan voi täysin ymmärtää, täytyy se kokea. Itse tutustuin Genevekoulussa sen toimintaan CAS-komitean työskentelyn kautta. CAS-komitea käsittelee vuosittain työnantajien ja työntekijöiden yhdessä valitsemat, mantereittain poimitut, rumimmat tapaukset joissa ILO:n sopimuksia on rikottu. Kun näitä tapauksia ja niihin liittyviä salikeskusteluita pääsin kuuntelemaan, niin huomasin myös kuinka ne suojelevat myös työnantajia itseäänkin. Jos maa ei esim. pysty turvaamaan työnantajajärjestön laillista järjestötoimintaa maassaan, niin maa saa huomautuksen tästä toiminnasta ILO:lta. Sama koskee myös työntekijäjärjestöjen toimintaa.

Kuka sitten edustaa ILO:ssa työntekijöitä ja työnantajia? Työntekijöitä Suomen osalta edustavat SAK, STTK ja AKAVA, kun työnantajia edustaa EK. Nämä ovat Suomessa kolmikannan työntekijä-, ja työnantajaosapuolet, jotka valvovat omalta osaltaan Suomen ratifioimien ILO:n perussopimusten toteutumista maassa. On myös huomioitavaa, että EU:n jäseneksi halutessaan maan on oltava allekirjoittanut Euroopan Neuvoston sosiaalisten oikeuksien peruskirjan, joka sisältää useita ILO:n työelämää koskevia yleissopimuksia. Eli käytännössä ei voi olla EU:n jäsen ilman että noudattaa ILO:n perusperiaatteita ja tunnustaa sen sisältämän kolmikantaisen työntekijöiden ihmisoikeuksien valvonnan perusperiaatteen. Perehdyin asiaan tehdessäni TSL:lle 2023 koulutusmateriaalia osana opiskeluitani Humak:ssa 2021–2023.

Koska olen viitannut useasti tähän kansainväliseen työjärjestöön (ILO), niin on ehkä hyvä lyhyesti kerrata miksi ja milloin se on perustettu. Ensimmäisessä maailmansodassa liittoutuneet lupasivat työntekijöille mahdollisuuden päästä yhteiskunnallisista asioista päättäviin pöytiin, jos sotaponnisteluissa jaksetaan loppuun saakka. Samaan aikaan Venäjällä tapahtunut kommunistien vallankumous toimi myös yhtenä motivaattorina, koska muut maat eivät halunneet yhteiskunnallisen levottomuuden leviävän muualle.

Ensimmäisen maailmansodan rauhanneuvotteluissa 1919 perustettiinkin siis kaksi maailmanjärjestöä, YK:ta edeltänyt Kansainliitto, sekä kansainvälinen työjärjestö ILO. Ensimmäisessä kokouksessaan 1919 ILO:ssa sovittiinkin yhteensä kuusi ensimmäistä sopimusta, joista 1. koski 8 tunnin työaikaa teollisuudessa, 2. koski maksutonta työnvälitystä, 3. koski raskaana olevien naisten suojaa työelämässä, 4. naisten yötyötä, 5. minimi-ikää teollisessa työssä ja 6. nuorten yötyötä (NORMLEX). Kun näitä käy lävitse, niin ymmärtää että todellakin työntekijöiden kansainvälisiä ihmisoikeuksia on lähdetty rakentamaan käytännössä tyhjästä. Kokemuksiani ILO:sta pääset lukemaan blogistani (ILO:n 106. yleiskokous).

Tästä päästäänkin yhteen ILO:n 29 perustajajäsenestä, eli Kolumbiaan. Kolumbia on ratifioinut ILO:n 191 yleissopimuksesta 61 kpl. Vastaavasti Pohjoismaissa Suomi 102, Norja 112, Ruotsi 94 ja Tanska 73. Etelä-Amerikan osalta Brasilia 98, Venezuela 54, Uruguay 111, Panama 81, Argentiina 82, ja Chile 64 (NORMLEX).

Mitä nämä määrät sitten kertovat työelämästä todellisesta arjesta, niin ei välttämättä paljoa. Lähinnä se kertoo maiden hallitusten asenteista ihmisoikeuksiin ja myötämielisyydestä kansainväliseen politiikkaan. Kyse on tosiaankin maailmanlaajuisista työelämää koskevista minimipelisäännöistä. Näiden päälle esim. Pohjoismaissa on työntekijöiden ja työnantajien ammattiyhdistysjärjestöjen ja hallitusten kesken sovittu paljon lisää ja enemmän. Samaa ei voi sanoa Kolumbian osalta, jossa esim. vain noin 5 % työväestöstä kuuluu ammattiliittoihin, varsinkin kun näistä liitoista monet ovat vain yhden työpaikan kokoisia.

Työväestön koulutustaso ei ole kovin hyvällä tasolla, joka voi kertoa että maalla voi olla ongelmia houkutella korkean osaamistason vientiteollisuutta maahan. Norjalainen Labour Market Profile Colombia – 2023/2024 kertoo ansiokkaasti tarkemmin maan työmarkkinoiden tilanteesta muiltakin osin (LO).

Epävirallinen, eli pimeä talous

Ammattiliittojen neuvotteluvoiman heikkous näkyykin koko yhteiskunnassa työntekijöiden työsuhteiden luonteessa, koska monet työt ovat ns. epävirallisia töitä epävirallisessa taloudessa (informal job, informal economy). Suomessa käytetään myös termiä pimeä talous, eli käytännössä kaikenlaista taloudellista toimintaa, joka ei ole lain ja sopimuskäytäntöjen piirissä (EU komissio).

Kolumbiassa työsuhteiden epämuodollisuus on yleisintä vanhojen ja nuorten, sekä huonon ammattitaidon ja vähemmän koulutettujen parissa. Jotkut puolestaan lähtevät muodollisen talouden parista pimeän talouden pariin vain vältelläkseen veroja. Yksi syy myös suureen pimeän talouden määrään työnantajien osalta on suurissa työn sivukuluissa, joihin kuuluvat mm. eläkemaksut. Pimeän talouden työntekijät eivät kerrytäkään itselleen eläkettä. Maan hallitus työskenteleekin parantaakseen epävirallisessa pimeässä taloudessa työskentelevien asemaa (LO). Tälle on tarvetta myös valtion itsensä kannalta, koska kuten aikaisemmin totesimme, on maan verokertymä suhteessa BKT:een matala.

Alla YK:n tilastotietoa Kolumbiasta ja Suomesta, sekä vertailun vuoksi myös Brasiliasta ja Ruotsista, jotta Suomea ja Kolumbiaa voisi myös verrata lähinaapureihinsa. Tilastojen perusteella Kolumbiassa epävirallinen ja pimeä talous on hieman yleisempi tapa työllistyä, kuin Brasiliassa. Epävirallisissa, eli lain ja sopimusten ulkopuolella, työskentelee Kolumbiassa noin 58 % työvoimasta ja Brasiliassa n. 39 %. Yleisintä tämä on yrittäjien ja itsenäisten ammatinharjoittajien parissa. Tilastojen perusteella huomattava havainto on suuri ero Suomen ja Ruotsin yrittäjien, itsenäisten ammatinharjoittajien, sekä maataloudessa työskentelevien harmaassa taloudessa työskentelevien kohdalla (YK). Jäinkin miettimään mistä ero Suomen ja Ruotsin välillä voisi johtua? Voisiko ero johtua lain tai edunvalvonnan puutteista, tai niiden eroista?

Kolumbia

  1. Muodollisen sektorin ulkopuolisen työllisyyden osuus sukupuolen mukaan (%), yhteensä 49,2 %
  2. Epävirallisen työn osuus sukupuolen mukaan (%), yhteensä 58,1 %
  3. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja taloudellisen toiminnan mukaan (%), Yhteensä, Maatalous 86,9 %
  4. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työsuhteen perusteella (%), Yhteensä, Yrittäjät 83,5 %
  5. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työllisyystilanteen mukaan (%), Yhteensä, Työntekijät 35,4 %
  6. Muodollisen sektorin ulkopuolisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työsuhteen perusteella (%), Yhteensä, Itsenäinen ammatinharjoittaja 83,4 %

Brasilia

  1. Muodollisen sektorin ulkopuolisen työllisyyden osuus sukupuolen mukaan (%), yhteensä 38,8 %
  2. Epävirallisen työn osuus sukupuolen mukaan (%), yhteensä 38,5 %
  3. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja taloudellisen toiminnan mukaan (%), Yhteensä, Maatalous 75,1 %
  4. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työsuhteen perusteella (%), Yhteensä, Yrittäjät 68,3 %
  5. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työllisyystilanteen mukaan (%), Yhteensä, Työntekijät 24,4 %
  6. Muodollisen sektorin ulkopuolisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työsuhteen perusteella (%), Yhteensä, Itsenäinen ammatinharjoittaja 68,3 %

Suomi

  1. Muodollisen sektorin ulkopuolisen työllisyyden osuus sukupuolen mukaan (%), yhteensä 6,9 %
  2. Epävirallisen työn osuus sukupuolen mukaan (%), yhteensä 6,4 %
  3. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja taloudellisen toiminnan mukaan (%), Yhteensä, Maatalous 40,6 %
  4. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työsuhteen perusteella (%), Yhteensä, Yrittäjät 46,5 %
  5. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työllisyystilanteen mukaan (%), Yhteensä, Työntekijät 0,5 %
  6. Muodollisen sektorin ulkopuolisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työsuhteen perusteella (%), Yhteensä, Itsenäinen ammatinharjoittaja 45,8 %

Ruotsi

  1. Muodollisen sektorin ulkopuolisen työllisyyden osuus sukupuolen mukaan (%), yhteensä 3,3 %
  2. Epävirallisen työn osuus sukupuolen mukaan (%), yhteensä 3,2 %
  3. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja taloudellisen toiminnan mukaan (%), Yhteensä, Maatalous 7 %
  4. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työsuhteen perusteella (%), Yhteensä, Yrittäjät 13,6 %
  5. Epävirallisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työllisyystilanteen mukaan (%), Yhteensä, Työntekijät 1,8 %
  6. Muodollisen sektorin ulkopuolisen työllisyyden osuus sukupuolen ja työsuhteen perusteella (%), Yhteensä, Itsenäinen ammatinharjoittaja 12,8 %

21.–25.11.2023 Medellin

Menimme heti ensimmäisenä päivänä ns. syvään päätyyn, kun meille käytiin lukuja Kolumbiasta vuoden 2023 osalta. Tässä niistä joitakin. Epämuodollisia työsuhteita tekee 56 %, lapsityövoiman osuus 12,6 %, pakkotyön (orjuus) osuus 1,7 %, terveydenhuollon kattavuus 98 %, työperäisten riskien vakuutus 52,6 %, ammattiliittojen jäsenten kokemat rikkomukset 24, ammattiyhdistysten jäseniä 4,6 %, ammattiliittojen sopimuksia 4290, työehtosopimuksia 2500.

Maan hallituksen kautta ammattiyhdistysliike yrittää vaikuttaa ihmisarvoisen työn edistämiseen eräänlaisten pilarien kautta. Nämä pilarit ovat:

  • Työpaikkojen ja tulojen luominen sekä suojeleminen
  • Sosiaaliturvan riittävyys ja sen kattavuuden laajentaminen
  • Työntekijöiden perusoikeuksien turvaaminen ammattiliittojen sopimisen oikeuksia parantamalla
  • Yhteiskunnallisen vuoropuhelin lisääminen kolmikannan avulla
  • Otetaan näissä pilareissa huomioon erilaisten maantieteellisten alueiden ja toimialojen tarpeet ja erityispiirteet huomioon.

Maan hallituksen strategiat näiden pilarien toteuttamiseksi ovat:

  • Kansalaisien, perheiden ja yhteisöjen talouden vahvistaminen
  • Työelämäuudistus
  • Työsuojelun vahvistaminen
  • Ammattiyhdistysliikkeen vahvistaminen
  • Yrityksien suojelu
  • Tiedon demokratisointi
  • Yhteistyön tukeminen
  • Työsuhteiden virallistaminen

Kävimme aikajanalla läpi tämänhetkiseen tilanteeseen johtaneita tapahtumia vuodesta 2019 alkaen. Vuosien 2019–2020 vaihteessa kasvoi tyytymättömyys edellisen presidentin johtaman hallituksen sosiaali- ja sotilaspolitiikkaan, korruptioon, alaikäisten tilanteeseen, sosiaalisten johtajien joukkomurhat jne.

Vuonna 2021 verouudistuksen vastustaminen, pandemia ja rauhansopimusten noudattamatta jättäminen aiheuttivat vastustusta. Vuoden 2022 vaaleissa useat yhteiskunnalliset liikkeet, mukaan lukien ammattiyhdistysliike, yhdistivät voimansa ja muodostivat koalition, joka johti Gustavo Petron valintaan maan presidentiksi ajamaan maahan verouudistusta, terveysjärjestelmän uudistusta, työvoimauudistusta ja eläkeuudistusta.

Uudistukset ovat kuitenkin törmäsivät hallituskoalition sisäisiin konflikteihin huhtikuussa 2023, joka johti työntekijöiden aseman parantamista koskeneen uudistuksen kariutumiseen. Oppositio vahvistui, eikä sosiaalisten johtajien murhia ole onnistuttu vähentämään, koska niitä oli marraskuun 2023 puoliväliin mennessä tapahtunut 80, verrattuna vuoden takaiseen 88 murhaan.

Lokakuun 2023 tilanne onkin siis se, että oppositio on muodostanut oman koalition seuraavien vaalien voittamiseksi, ihmisten sosiaalisten oikeuksien parantamiseen tähtäävät sosiaaliset uudistukset etenevät hitaasti jos ollenkaan ja hallitus on epäyhtenäinen. Marraskuussa 2023 hallituksen tavoitteena on edistää minimipalkkalain uudistusta ja vahvistaa maan yhteiskunnan sosiaalista liikettä keski- ja matalalla tasolla uudistuksien tueksi. Tilannetta vaikeuttaa se, että media tukee oppositiota.

Hallituksen tämänhetkiset haasteet ovat: Sosiaaliset uudistukset ja kielteinen ilmapiiri senaatissa, Alueiden hallintotapojen uudistaminen, Median laaja vastustus, Useita lakeja, investointeja ja uudistuksia sisältävän kansallisen kehityssuunnitelman täytäntöönpanon toteuttaminen riitaisassa hallituksessa.

Kävimme läpi hallituskoalition sisäisiä voimasuhteita, jossa valta vasemmistomielisestä presidentistä huolimatta onkin todellisuudessa oikeistolaistaustaisilla voimilla siten, että vasemmalle kallellaan olevia on 7, keskustassa 5 ja oikeistossa 20. Maan poliittinen järjestelmä eroaa vahvasti Suomalaisesta vastaavasta ja tätä olen avannut aiemmassa kappaleessa ” Kolumbia – yleistä tietoa”.

Ammattiyhdistysliikkeen tilannekuva:

  • Jäsenmäärä 4,6 % työväestöstä
  • Ammattiliittojen sopimuksia 4290
  • Työehtosopimuksia 2500
  • Hyökkäykset ammattiliittojen koskemattomuutta kohtaan 24
  • Ammattiyhdistysaktiivien murhia 6
  • Sitoutuminen maan hallituksen tavoitteisiin keski-korkealla tasolla

Haasteena ovat:

  • Ammattiyhdistysliikkeen ja muiden yhteiskunnallisten liikkeiden välisten yhteyksien heikkeneminen
  • Ammattiliittojen pirstoutuminen pienempiin osiin
  • Poliittinen vahvuus on suurempi kuin tekninen kyky edistää omia asioita politiikan kautta
  • Ammattiyhdistysliikkeen kohtaaman väkivallasta keskusteleminen ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen sen kautta
  • Sisäisten muutoksien tarpeet
  • Tunnistautuminen maan sisäisten konfliktien uhriksi
  • Vahvistautumisen mahdollisuuksien tunnistaminen

Yleistä keskustelua

Yleisessä keskustelussa tuli ilmi, miten tuskastuneita ammattiyhdistysliikkeessä ollaan hallituksen uudistuksien etenemisen tilanteeseen ja siihen että valta onkin todellisuudessa oikeistolla, vaikka se muodollisesti presidentin kautta olisikin heillä. Minulle ei täysin selvinnyt mitä asioita presidentti voi tehdä ilman senaatin tai edustajainhuoneen puoltamista, vai voiko tehdä käytännössä yhtään mitään.

Maassa esiintyy myös keltaisia ammattiliittoja, jotka ovat työnantajien perustamia ”työntekijöiden” ammattiliittoja. Näissä ”ammattiliitoissa” työnantaja sopii käytännössä itsensä kanssa työntekijöiden palkoista ja kaikesta muusta mikä vain on mahdollista. Tämmöinen on yksiselitteisesti laiton järjestely kansainvälisen työjärjestön, mutta myös Suomalaisen lainsäädännön silmissä, vaikka sitä Suomessakin on tästä huolimatta esiintynyt (PAU).

Edellä käytiin läpi myös tilastotietoa, joista käy ilmi että maassa on 4290 ammattiliittosopimusta ja 2500 työehtosopimusta. Keskustelussa käytiin läpi, että nämä ammattiliittosopimukset ovat niitä sopimuksia, joilla vältetään todellisten työehtosopimusten tekeminen. Tarkalleen minulle ei selvinnyt näiden ero ja että kuuluvatko näihin ammattiliittosopimuksiin jotenkin keltaiset liitot. Keskustelussa kävi ilmi myös, että keltaisille liitoille ulkoistetaan yrityksien työvoiman hankintaa, ja että jotkin työnantajat laskevat omien ”keltaisten liittojen” jäsenet liittojen jäseniksi, joten aina tietoihin ammattiliittojen jäsenmääristä ei voi täysin luottaa.

Maaseuduilla työntekijän koko perhe toimii ikään kuin perheyrityksenä yhdelle työnantajalle siten, että koko perhe saa kuitenkin vain yhden ihmisen palkan. Hallituksen ajama, mutta huhtikuussa 2023 pysähtynyt, työelämän lakiuudistuksen olisi tarkoitus parantaa kaikkien työntekijöiden asemaa koko maassa. Keskustelua oli myös eläkeuudistuksesta, koska on käynyt ilmi että rahaa eläkejärjestelmissä ei ole todellisuudessa ollutkaan kuin kymmenesosalle niistä, joilla sellainen piti olla.

Keskusteluissa muisteltiin myös vuosikymmenien aikana tapahtuneita satojen, jopa tuhansien ammattiyhdistysaktiivien murhia, joita on toteutettu myös selkeästi joukkomurhatyylisesti, mutta joihin ei aina löydy tekijää. Ammattiliitto koittaa vaikuttaa aktiivisesti työsuhteiden parantamista koskevien lakien ja uudistusten etenemiseen. Maassa on kolme keskusliittojärjestöä, jotka neuvottelevat yhdessä asioiden edistämisestä.

Työntekijöistä arviolta 80 % elää valtakunnallisen minimipalkkalainsäädännön tasoisella tai sitä matalammalla palkalla. Palkkojen tosiasiallinen inflaatiokorjattu kasvu on ollut viimevuosina vain 0,21 % luokkaa. Vain vahvimmat liitot ovat onnistuneet neuvottelemaan minimipalkkalakia korkeimmista palkankorotuksista. Monesti liitot neuvottelevatkin siitä, että saavatko jäsenilleen edes minimipalkkalainsäädännön mukaisen palkkatason ja muut lakisääteiset etuudet. Ammattiliittojen jäsenille kuuluu siis liittojen neuvottelema minimipalkka, ellei samojen liittojen työehtosopimuksessa ole sovittu paremmasta palkkatasosta. Vuodelle 2024 ehdotettu minimipalkkataso on 2 miljoonan peson luokkaa (n. 450 €/kk), joka ei ammattiyhdistysliikkeen mielestä ole läheskään riittävällä tasolla.

Sosiaaliset johtajat, eli yhteiskunnalliset johtajat?

Tässä vaiheessa on hyvä käydä läpi hieman kolumbialaisten ajatuksia politiikasta, ja mitä nämä sosiaaliset tai yhteiskunnalliset johtajat oikein ovat. Kolumbiassa, ja mahdollisesti myös muissa alueen maissa, kansa ei luota kovinkaan paljoa politiikkaan ja politikkoihin. Monet pitävät politiikkaa korruptoituneena ja varmasti osin maan historiakin huomioon ottaen vastenmielisenä asiana. Politiikka ja puolueet ovat kuitenkin kiinteä osa poliittista päätöksentekojärjestelmää.

Poliitikkoja kohtaan koettu vastenmielisyys ja päätöksentekemisen väliin onkin tullut eräänlaisia yhteiskunnallisia johtajia, jotka ajavat tiettyjä yksittäisiä asioita, ihmisten elämään liittyviä yhteiskunnallisia parannuksia omalle asuinalueelleen, kuntaan, maakuntaan, tai koko maahan. Ilmeisesti osa näistä yhteiskunnallisista johtajista nousee aina poliitikoiksi asti edustajainhuoneeseen tai jopa senaattiin saakka. Voisin kuvitella, että matkan varrella tämmöisen yhteiskunnallisen johtajan ympärille täytyy muodostaa puolue, tai sitten hänen täytyy liittyä johonkin puolueeseen, jotta voisi olla vaalikelpoinen maan vaalijärjestelmissä. Ammattiyhdistysliike ei käytä kentän aktiiveistaan sosiaalisten tai yhteiskunnallisten johtajien nimikettä, vaan heidän osaltaan käytetään ihan reilusti ammattiyhdistysaktiivien nimeä. Yhteiskunnalliset johtajat valitsevat siis itselleen puolueen, jonka kautta he ajavat asiaansa, ja/tai päinvastoin.

SASK matkalaiset esittivät tilaisuudet myös omat esityksensä koskien ammattiliittojen asemaa Suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä maan tämänhetkistä poliittista tilannetta.

Pohdintaa

Maassa on yleinen sosiaaliturva, mutta jonka kattavuus ei ole 100 %, vaan 98 %. Työntekijöiden työperäisten riskien vakuutus kattaa hädin tuskin 50 %. Todellisuudessa kaikista heikoimmassa asemassa olevat työntekijät nojaavat valtakunnalliseen terveydenhuoltojärjestelmään, eikä työnantajien ilmeisesti tarvitse maksaa kaikista työtapaturmista. Voiko asia olla työntekijöiden kannalta näin huonosti? Tätä jäin erityisesti miettimään, koska onhan se kohtuutonta työntekijän lisäksi myös valtiollekin, että huonosti työturvallisuutta hoitavat työnantajat eivät joudu korvausvastuuseen. Aihe tarvitsisikin jatkoperehtymistä.

Maan huono todellinen palkkakehitys jäi myös mietityttämään. Inflaatio syö näennäisesti korkeatkin palkankorotukset. Mutta erityisesti jäi mietityttämään se, että ammattiliitot käytännössä neuvottelevat useimmiten vain siitä, että heidän jäsenensä saisivat itselleen edes maan minimipalkkaa vastaavan palkan. Keskusteluiden perusteella vain vahvimmat ammattiliitot koko Etelä-Amerikassa voivat saada työehtosopimuksissaan sovittua maan minimipalkkalainsäädäntöä parempia palkkatasoja.

Tämä sai myös miettimään työn tuottavuutta maassa, joka tilastojenkin valossa on muita Etelä-Amerikkalaisia valtioita heikompaa (OECD h. 16). Tämä olisi tärkeää, koska onhan se tietenkin niinkin, että jos teoreettisesti työn tuottavuus ei nouse ja hinnat ovat samat, niin mistä löytyy varaa ylimääräisille palkankorotuksille? Suomessa ammattiliitot ovat käsittääkseni aktiivisia tuottavuuskeskustelussa omien työnantajapuolen neuvotteluosapuolten kanssa. Ainakin aikaisemmin tätä keskustelua käytiin myös työntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöjen, sekä maan hallituksen välillä kolmikantakeskusteluiden yhteydessä. Ehkä Kolumbiassa ammattiliittojen keskusjärjestöjen kannattaisi aktivoitua tässä aiheessa, vaikka Suomessa tämä ei olekaan enää päällimmäisenä mielessä hallituksella ja työnantajajärjestöillä, kun ne keskittyvät vain poliittisen järjestelmän kautta työn hinnan alentamiseen.

Tästä pääsemmekin pohdintaan siitä, että miten monissa valtioissa poliittisen päätöksenteon kautta syntyvä minimipalkkalaki ja Suomessa keskusteluissa oleva työmarkkinamalli poikkeavat toisistaan? Tästä olisikin hyvä käydä valtakunnallista faktapohjaista keskustelua. Yleinen tieto kun maailmalta on se, että minimipalkka ei ole se, joka riittää joka maassa elämiseen, vaan kyse on samalla yleensä eräänlaisesta sosiaaliturvan minimitason määritelmästä, joka meillä tunnetaan lähinnä perustoimeentulotukena.

Vierailu paikallisessa supermarketissa

Kävimme vierailulla paikallisessa ”Prisma/Citymarket” kokoluokan kaupassa, Jumbossa, jossa työntekijät ovat järjestäytyneet kaupan alan liittoon (Unión). Kaupassa työsuojeluun kuuluu työterveyshoitaja, joka tulikin esittelemään itsensä meille opintomatkalaisille. Hänen tehtävä on kirjattu osaksi maan työterveysjärjestelmää koskevaa lainsäädäntöä. Suomalaisittain hän on siis meitä vastaava työterveyshoitaja, mutta jonka on oltava joka fyysisesti työpaikan yhteydessä. Hänellä on työpaikassa oma tila, jossa hän voi ottaa vastaan työntekijöitä. Työpaikka tukee monimuotoisuutta, töissä on esimerkiksi töissä yksi mykkä.

Teknologinen kehitys näkyy myös kaupan alan ammattiliiton jäsenmäärässä, koska tässä kaupassa jäsenmäärä on puolittunut automatisaation johdosta ja koska kaupan pinta-alaa on supistettu alkuperäisestä kustannussäästöjen vuoksi. Aikaisemmin ammattiliiton jäsenyydestä saattoi tulla irtisanotuksia tai vähennettyjä työtuntimääriä, mutta se oli edellisen omistajan aikana. Aikaisemmin oli myös kielletty kaupan osastojen päälliköiden liittoihin kuuluminen, mutta nyt yksi liiton jäsen on ylennetty osaston päälliköksi.

Kaupassa on yhteensä viisi luottamusmiestä, vaikka niin montaa ei tarvitsisi paikallisen työehtosopimuksen mukaan olla. Työnantaja näkee että luottamusmiehet ovat tärkeässä roolissa työpaikan ihmisten asioiden hoitamisessa ja konfliktien syntymisen estämisessä aikaisessa vaiheessa. Vaikka Kolumbia ei maana ole ratifioinut ILO:n yleissopimusta C135 (ILO C135) työntekijöiden suojelusta ja heidän toimintansa helpottamisesta (Suomi ratifioinut 1971), niin ammattiliitto on onnistunut työehtosopimukseensa neuvottelemaan useita siinä mainittuja elementtejä. Kaupan alalla on yleisesti käytössä 47 tunnin viikkotyöaika ja 6 päivän työviikko. Vapaapäivän sijainti vaihtelee viikon sisällä. Järjestäytymisaste tällä kaupan alan ammattiliitolla on 80 % ja ammattiliitto järjestäytyy kauppaketjuittain, eli esim. tämä Jumbo-kauppaketju on tämän saman ammattiliiton järjestämä koko maassa, kaikissa sen toimipisteissä. Myös noin 50 muunkin kauppaketjun työntekijät kuuluvat tähän ammattiliittoon.

Paikalla meitä opasti kaupan alan valtakunnallisen ammattiliiton puheenjohtaja Luz Marina DiaZ Jiménez. Hän kertoi kuinka Tarja Halonen ja Ann Selin ovat auttaneet Kolumbialaisia ammattiliittoja saamalla maan puuttumaan ammattiliittojen kohtaamaan väkivaltaan (SASK b). Aikaisemmin ammattiliitolta meni kaikki työaika kentällä jäsenten asioiden hoitamiseen, mutta kansainvälisen huomion ja järjestäytymisasteen kasvun myötä aikaa riittää nyt myös vierailijoiden tapaamiseen.

Kaupan alan ammattiliitto joutui taistelemaan pitkään keltaista ammattiliittoa vastaan, mutta pitkän työn ja jäsenmäärän kasvun ansiosta liitto sai neuvoteltua oman työehtosopimuksen. Tämä ei ollut helppoa, koska maata on pitkään hallinnut äärioikeistolaiset puolueet, jotka suhtautuvat militanttisen vihamielisesti ammattiliittoihin vielä tänäkin päivänä.

Myös kaupan päällikkö halusi tulla tapaamaan meidän vierailijaryhmäämme. Hän kertoi että tämä kauppa on kaupungin isoimpia ja parhaimpia. Työpaikan työehtosopimuksessa on sovittu sosiaalisesta dialogista työntekijöiden edustajien kanssa vähintään kerran kuussa. Näistä tapaamisista tehdään allekirjoitettu muistio ja nämä tapaamiset ovat paikka, jossa työpaikan konfliktit ratkaistaan.

Työpaikan päällikkö kuvailee suhdetta ammattiliiton edustajiin läheiseksi, vaikka se ei rakkaussuhde olekaan. Hän korosti ongelmien ratkaisun nopeutumista, joka on mahdollista koska kauppaketjulla on pääjohtajia jokaisessa maassa. Aikaisemmin oli vain yksi pääjohtaja Chilessä, joka hidasti päätöksentekoa ja neuvottelemista. Meitä erikseen kätteli myös kaupan omistaja, joka kätteli jokaisen vierailijan ja toivotti meidät tervetulleeksi.

Jäsenten kanssa keskusteluita käydessämme kuulimme tapauksesta, jossa liiton mielenosoituksia työpaikalla järjestänyt henkilö irtisanottiin, mutta sosiaalisen dialogin kautta hänet palkattiin takaisin töihin. Keskeistä on ymmärtää sosiaalisessa dialogissa, että riidat eivät ole ihmisten, vaan asioiden välisiä. Tätä on maan historian vuoksi toisinaan vaikea ymmärtää, ja siinä riittää työtä pitkäksi aikaa. Kassan työntekijän asiakasmäärä on noin 400 päivässä.

Myöhemmin saimme kuulla vierailuamme kaupassa johtaneen kaupan alan ammattiliiton puheenjohtajalta, että vierailumme ansiosta Kauppaketjun Eurooppalainen omistaja kiinnostui vierailusta, ja haluaa tulla käymään omistamissaan kaupoissa Kolumbiassa, ja kenties koko Etelä-Amerikassa. Kyse on siis eurooppalaisille tärkeästä maineesta, johon vaikuttavat toiminnan eettisyys ja kestävyys. Saimme tästä vielä erikseen myöhemmin häneltä syvät kiitokset.

Pohdintaa

Oli vaikea ymmärtää kiitoksia, jotka johtuivat vain siitä, että kaltaiseni Länsimaalainen lentää maahan opintomatkalle ja kävelee ohjatusti läpi kaupan ja kuuntelee mitä ihmisillä on sanottavana. Tätä on vaikea ymmärtää siksi, koska tulen itse korkean järjestäytymisasteen maasta, jossa joitakin työelämän asioita pitää itsestään selvyyksinä.

Yllätys oli myös viittaukset kansainvälisen työjärjestön sopimuksiin, joita maa ei ole ratifioinut työntekijöiden turvaksi, mutta jossa olevia asioita on saatu sovittua ammattiliiton omassa työpaikkaa koskevassa työehtosopimuksessa. Vahvan liiton jäsenillä on tämmöisessä maassa niin paljon enemmän oikeuksia työpaikallaan, kuin järjestäytymättömällä työpaikalla. Onneksi Suomi on ratifioinut useita ILO:n sopimuksia, joita valvotaan yhdessä kolmikantaisesti, jota kautta myös maan kulloinenkin hallitus joutuu miettimään toimintaansa niiden rajoissa.

Vierailu pankissa

Kävimme myös pankissa juttelemassa pankin alan ammattiliiton (UNEB) jäsenien ja heidän liiton edustajansa kanssa. Hän korosti käyvänsä työnantajan kanssa kunnioittavaa sosiaalista dialogia. Työpaikalla kaikkia puhutellaan omilla nimillään ilman ”herroittelua”, koska työpaikassa ei haluta korostaa hierarkioita. Korona-aika toi mukanaan myös Kolumbian pankin alalle etätyöskentelymahdollisuudet. Heillä etätöitä kutsutaan termillä ”flexiwork”, eli joustava työ. Työpaikalla on käytössä 2 toimistopäivää ja 3 etätyöpäivää loppuviikkopainotteisesti. Pankki on rakennettu ilmastotietoisesti ja sillä siellä on sadeveden keräilyjärjestelmä, jota käytetään hyväksi ainakin vessoissa. Kahviautomaattien pahviset kahvikupit ovat tehty kierrätyskuiduista.

Alan ammattiliitto on aloittanut toimintansa 65 vuotta sitten ja heillä on työpaikalla sovitut ilmoitustaulut, joissa he saavat vapaasti ilmoittaa omista asioistaan. Ilmoitustaululla ilmoittaa omista asioistaan kaikkiaan 35 eri ammattiliittoa, vaikka kaikki muut ovat käytännössä niin pieniä ettei heillä ole vaikutusta työpaikalla. UNEB neuvottelee työpaikalle työehtosopimuksen yhden toisen liiton kanssa. Ilmoitustauluilla oli nähtävissä työehtosopimusten keskeiset palkkaan liittyvät asiat. Maassa työehtosopimusneuvottelut käydään aina pankin tasolla, eikä koko maan tasolla. Tavoite on päästä joskus samaan malliin kuin Uruguayssa ja Argentiinassa, joissa neuvotellaan koko maata kattava pankin alan työehtosopimus.

Työpaikalla on komitea, jossa on yhtä paljon työnantajan nimeämiä edustajia ja työntekijöiden vaaleilla valitsemia edustajia. Komiteassa käsitellään kerran kuussa mm. työhyvinvointiin, viestintään ja infraan liittyvistä asioista. Aluksi heidänkin työpaikallaan oli protesteja, koska työnantaja ei suostunut kuuntelemaan heitä, mutta nykyinen pankin johtaja ehdotti sosiaalisen dialogin ottamista käytännöksi. Työntekijät kertoivat myös tarinan, jossa entinen johtaja ei hyväksynyt jotain lasten hoitoon liittyvää asiaa, niin työntekijät toivat protestiksi omat lapsensa töihin. Töihin tuotiin myös karkkia lapsille ja pellejä viihdyttämään lapsia. Poliisikin sekaantui näihin protesteihin ja ihmisiä pidätettiin.

Meitä kävi myös tervehtimässä pankin HR-johtaja, joka on samalla myös pankin varajohtaja. Hän kertoi ammattiliittojen olevan partneri, jonka kanssa käydään sosiaalista dialogia vähintään kaksi kertaa kuussa. Hän näkee ammattiliiton työntekijöiden silminä henkilöstöön päin. Työpaikkaa johdetaan strategisesti ottaen huomioon teknologia ja ihmisten johtaminen. Kuukausikokouksissa tuodaan avoimesti kaikki asiat pöydälle käsiteltäviksi. Asiat käsitellään aina oikean tahon kanssa, varsinkin kun ne koskevat työtunteja, ylikuormittumista, sairauksia jne.

Yleistä keskustelua

Työpaikan ammattiliiton johtajilla on täysi vapautus töistä ja heitä oli ilmeisesti kaksi kappaletta (pankki koostui kahdesta korkeasta kerrostalosta, joita yhdisti ylhäällä kerrostalojen välinen käytävä). He eivät ole käytännössä pankilla töissä, vaan liitolla. He haluavat olla kuitenkin työpaikalla, jotta heillä säilyy kosketus ihmisten arkiasioihin. Heidän UNEB-ammattiliitossaan on valtakunnallisesti 20 000 jäsentä. Tämä pankki on osa isoa konsernia, jossa työskentelee 35 000 ihmistä, joista 10-15 % kuuluu johonkin ammattiliittoon.

Työpaikalla työntekijöille tehdään viiden vuoden välein terveystutkimus. Työpaikalla oli myös kaupan vierailulta tutuksi tullut työterveyshoitaja, jolla myös oli oma vastaanottohuone pankin tiloissa. Pankki tarjosi heiltä eläköityneille työntekijöilleen myös ilmaiset kuntosalikäynnit pankin kuntosalissa, joka sijaitsi sopivasti terveydenhoitajan huoneen vieressä.

Viikkotyöaika pankissa on työehtosopimuksessa sovittu 43 tunniksi viikossa, mutta vuodesta 2025 alkaen se on sovittu tippuvan 42 tuntiin viikossa. Työaika on maksimissaan 8 tuntia päivässä ja työpäivän aloitusaika on joustava. Äitiysloma on 4 kuukauden pituinen ja tämän saa yhdistää vuosilomaan. Pankissa on kaksi lasten imetykseen tarkoitettua huonetta. Isyyslomaakin on mahdollista saada, jos lapsen äiti jakaa sitä lapsen isälle. Isät eivät juurikaan pidä isyyslomaa, vaikka sitä on mahdollista saada 2 viikkoa. Vuosiloma Maassa on ilmeisesti 15 päivän vuosiloma, mutta pankin alan työehtosopimuksessa on sovittu jopa kaksinkertaisesta määrästä. Minulle jäi hieman auki, laskentaanko jokainen kalenteripäivä vuosilomaksi, vai maanantaista lauantaihin, koska maassa yleisesti on kuuden päivän työviikko.

Työehtosopimuksen palkkaportaikko antaa keskimäärin noin 800–1000 dollarin kuukausipalkan. Ammattiliiton tavoitteena on ylittää palkkaneuvotteluissa kuluttajahintaindeksi, mutta tämä ei aina riitä koska ruoan ja muiden kulutushyödykkeiden hinnat nousevat nopeaa tahtia. Pankin alan työehtosopimus on kuitenkin yksi maan parhaista, ja antaa hyvä keskiarvopalkan Kolumbiassa.

Vuokrataso vaihtelee sen perusteella missä asuinalueella asuu ja minkä sosiaalistatuksen alueella asuu (käsitellään seuraavassa kappaleessa), mutta on keskimäärin 300-600 dollaria kuussa. Valtiollisessa verotuksessa pitää ilmoittaa kaikki tulot, vaikka veroja ei tarvitsisikaan maksaa. Bensa maksaan ilmeisesti noin dollarin litra. Sairauslomasta saa täyden palkan aina 180 päivään saakka. Terveydenhuoltojärjestelmä maksaa normaalin palkan pankin kautta työntekijälle.

Keskustelimme työehtosopimuksen sisällöstä ja mikä koetaan neuvotteluissa parhaaksi saavutukseksi siinä. Parhaana koettiin palkankorotustaso, joka ylittää kuluttajahintaindeksin. Korotukset maassa eivät ole koskaan aikaisemmin ylittäneet 4% rajaa. Työehtosopimuksessa on myös sovittu myös asuntolainoista, ja jos yksityiskohdat ymmärsin oikein, niin pankki on lupautunut neuvottelemaan vähintään 1000 lainanpyytäjän kanssa ja hyväksymään 70 % näistä hakemuksista. Vastaavan kaltainen järjestely on ollut aikaisemminkin, mutta vain 50 % hyväksymisellä. Työpaikan yhteisessä komiteassa käsitellään tätä koskevat tilastot ja että niissä pysytään.

UNEB edustaja mainitsi myös että liittoon kuulumattomilla työntekijöillä on oikeus sopia työnantajan kanssa ”pacto collectivo” (gov.co), joka on tavallaan myös työehtosopimus, mutta paljon huonompi kuin heidän, aidon ammattiliiton, neuvottelema työehtosopimus. Hän kutsui tätä suoranaiseksi huijaukseksi, johon moni työntekijä lankeaa. Kyseessä on liittoon kuulumattoman työntekijän ja työnantajan kahden välisesti sopima työehtosopimus. Työnantaja tarjoaa myös liittojen neuvottelemien työehtosopimuksien ulkopuolisille käytännössä lähes samat edut, jotta liittoon kuulumista ei koettaisi niin tärkeäksi.

Maan väkivaltaisen historian vuoksi moni pelkää kuulua ammattiliittoon. Erityisesti pelätään liittoon kuulumisesta tulevaa stigmaa, eli henkilökohtaista mainehaittaa. Pankin johto sanoo, että heille ei ole väliä kuuluuko joku liittoon vai ei. Pankin keskijohdossa tätä käytetään kuitenkin työntekijöiden pelottelemiseen, vaikka johto hyväksyykin ammattiliittoon kuulumisen. Maassa ajatellaan yleisesti, että liitot vetävät yritykset konkurssiin, mutta silti liittojen kanssa käydään sosiaalista dialogia ainakin joissakin työpaikoissa. UNEB ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin liittyen sukupuolten väliseen tasa-arvoon, ikään, terveyteen, sosiaalisiin asioihin.

Pohdintaa

Jäin miettimään lasten kasvatusten kustannuksia maassa, koska työehtosopimuksessa oli sovittu lasten kouluttamisen tukemisesta. Tämän jälkeen aloin miettimään, että jos vain vahvimmat liitot kykenevät eniten järjestäytyneissä työpaikoissa neuvottelemaan jäsenilleen tämmöisen edun, niin mitä tämä tarkoittaa yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvamisen tai vähenemisen osalta? Aikaisemmin käsittelin tilastoa, jossa Kolumbiassa kestää 13 sukupolvea nousta köyhimmästä 10% keskituloiseksi. Tämmöinen lasten koulutuksia tukeva järjestely on tietenkin ammattiliittojen jäsenten perheille hyvä asia, eikä yksi ammattiliitto voi poistaa koko maata koskevaa ongelmaa muuten kuin omien jäsentensä osalta. Yhdenvertaisuuden valtakunnallinen edistäminen on erityisesti valtion tehtävä.

Mietin myös miksi työpaikalla on useita kymmeniä eri ammattiliittoja, koska tämä vain pirstaloi yhtenäisen ja tavoitteet. Työnantaja on kuitenkin tunnustanut vain kaksi suurinta ammattiliittoa neuvotteluosapuolekseen sosiaaliseen dialogiin ja työehtosopimuskumppaniksi. Onneksi käynnissä on aloite työntekijöiden liittorakenteen selkeyttämiseksi ja ammattiliittojen yhdistämiseksi. Kyse on kuitenkin osittain vallasta ja sen jaon tai jakamattomuuden halusta.

Mietin myös mikä intressi voi työnantajalla olla, että työpaikalla on myös oma ”työehtosopimus” ammattiliittoihin kuulumattomille jäsenille. Minulle jäi epäselväksi mikä tämmöisen hyöty työnantajalle muutoin on, kuin kustannussäästö, koska tuohan tämä mukanaan myös mainehaittaa. Mutta ilmeisesti toinen hyöty on se, että työnantaja voi ilmoittaa työehtosopimuksien kattavuuden työpaikallaan tätä kautta korkeammaksi kuin se todellisuudessa onkaan. Mutta mitä varten, en tiedä? Ilmeisesti tämä ”työehtosopimus” kuitenkin kattaa joitakin asioita paremmin kuin maan lainsäädäntö. Kuka tämän ”työehtosopimuksen” sisällön sitten määrittelee, niin se jäi minulle täysin epäselväksi. Ehkä kyseessä on tavallaan keltaisen liiton tapainen järjestely työehdoista sopimiseksi. Ehkä tämä on kuitenkin jollakin tapaa laillinen järjestely, koska asiasta on maininta myös maan virallisilla sivustoilla. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että maa ei ole ratifioinut kovinkaan montaa kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimusta.

Tässä työehtosopimuksessa, joka ei ole ammattiliittojen neuvottelema, on myös yhtymäkohta Suomessa käytävään yleiseen keskusteluun. Tämä kolumbialainen malli tulisi nimittäin käytännössä mahdolliseksi myös Suomessa, jos tällä hetkellä yleisessä keskustelussa oleva paikallinen sopiminen vapautetaan koskemaan myös liittoon kuulumattomia työntekijöitä.

Köysihisseillä köyhemmille asuinalueille ja Comuna 13

Sekä Medellinissä, että Bogotassa köyhempiin asuinalueisiin on investoitu köysihisseillä. Tässä vuoristoisessa maassa köyhimmät asuinalueet sijaitsevat vuorien rinteillä, kun kaupungin uusimmat rakennukset ja parhaimmat asuinalueet sijaitsevat näiden rinteiden välisessä laaksossa. Käytännössä köyhät on aikanaan karkotettu asumaan rinteille slummeihin, joissa on ollut levotonta ja vähemmän turvallista asua. Epämääräisesti, usein jopa omatoimisesti rakennettuun, ympäristöön on ollut vaikea rakentaa jälkikäteen kunnollista julkista liikennettä, eikä teillä ole samanlaista virkaa, jos asukkailla ei ole varaa omaan autoon. Koska kyse on rinteestä, ja ottaen huomioon ruuhkaiset tiet, niin varmaan paras ja nopein vaihtoehto on ollut köysihissejä useilla pysäkeillä, joilla pääsee keskusasemalle, josta eteenpäin kaupunkiin vie rautatie.

Maassa asuinalueilla on numero 0–7, joka samalla kertoo siellä maksettavan verotuksen ja muiden maksujen tason. Köyhimmillä alueilla numero on 0 ja rikkain alue on 7. Alueilla 0–1 ei tarvitse maksaa sosiaali- ja terveyspalveluista, kun taas korkeamman numeron omaavat alueet maksavat enemmän kattaakseen näiden alueiden palveluiden kustannukset. Useimmiten näillä köyhillä rinnealueilla asuvat kotitalouksissa työskentelevät työntekijät (domestic workers).

Menimme köysihisseillä vierailemaan alueelle, köysihissipysäkille nimeltään Aurora, joka ei ole turisteille ollenkaan tavanomainen. Paikassa oli vuonna 2008 niin pahoja väkivaltaisuuksia, että sen asukkaat joutuivat itsekin pakenemaan. Matkalla emme tavanneet työntekijöitä, koska he olivat matkan aikana töissä.

Asuinalueiden veronumeroimisella on varmasti haluttu aikanaan tasoittaa ihmisten levittäytymistä eri asuinalueille ja sitä kautta vähentää slummiutumista. Tämä on kuitenkin johtanut myös eräänlaiseen ”verosuunnitteluun”, koska itserakennettujen tiilihökkelien välissä oli aina välillä joku hienommin rakennettu kerrostalo, jota ympäröi vahva piikkilanka-aita. OK, nyt vähän kovemman tulotason ihmiset elävät köyhemmällä alueella, mutta piikkilangan paksuudesta päätellen sosiaalinen dialogi ei liene kovinkaan vahvaa ympäröivän yhteisön kanssa.

Matkaoppaiden sanat ”emme mene tavanomaiselle turistipaikalle” muuttuivat lihaksi, kun saavuimme päätepysäkille. Olimme siellä välittömästi silmätikkuna. Lapset kaduilla hokivat nauraen meille ainoaa englanninkielistä sanaa jonka he tiesivät. Ennen matkaa luin kuinka Kolumbiassa tehdään usein skootteriryöstöjä, eli skootteri vilahtaa ohitsesi ja nappaa kännykän jos puhelimesi kanssa huolimattomasti. Matkaoppaat sanoivatkin, että kun kävelemme tästä näköalapaikalle, niin tällä välillä ei kannata kuvailla tai muutenkaan herättää turhaa huomiota.

Otinkin toisen matkalle lähtiessäni lukeman niksin käyttöön, eli katsoin koko ajan ympäristööni, ja katsoin meitä katsovia ihmisiä suoraan silmiin, jotta he ymmärsivät että heidät on huomattu. Ympärillämme pyöri myös yksi henkilö skootterillaan edestakaisin. Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille hienolle näköalapaikalle ja takaisin köysihissin pysäkille ja takaisin. Minulle oli arvokas kokemus päästä näkemään missä maan köyhimmät aidosti elävät. Seuraava eri köysihissilinjalla ollut kohde kuitenkin antoi vielä enemmän kontrastia ajatteluuni.

Comuna 13

Kävimme myös ”Comuna 13” paikassa, jolla on huumeisiin liittyvä synkkä lähihistoria, ja joka oli keskiössä kun koko kaupunki Medellin tunnettiin 1980–1990 luvuilla maailman vaarallisimpiin kuuluvana kaupunkina elää. Alueella tuolloin toimineet mm. sissijärjestöt FARC ja ELN, jotka pyrkivät saamaan haltuunsa huumeiden salakuljetukseen liittyviä reittejä, joka johti useisiin päivittäisiin murhiin. Vuonna 2002 maan presidentti alueen kuvernöörin tukemana lähetti alueelle armeijan rauhoittamaan alueen, joka kaikkine seurauksineen johti tuntemattomaan määrään kuolonuhreja. Kun alue rauhoittui, rakennettiin sinne köysihissit ja erikseen vielä liukuportaita helpottamaan asukkaiden jokapäiväistä elämää satojen portaiden kiipeämisen parissa (medellintrips).

Alue oli myös pahamaineisen huumekartellijohtaja, Pablo Escobarin, ns. kotialue. Nykyisin paikka toimii yhtenä suosituimpana maan turistikohteena. Paikka oli tulvillaan turisteja, joille oli päivisin tarjolla artistien laulamaa rap-musiikkia ja sen tahdissa tanssittavia tanssiesityksiä. Edelliseen köyhään alueeseen verrattuna täällä rakennukset olivat yhtä ”röttelömäisiä”, mutta alueen erotti edellisestä runsas katutaide, musiikki, loputon määrä ”krääsäkojuja” ja investoinnit liukuportaisiin, joita pitkin lihavien turistien oli helppo kulkea.

Liukuportaista huolimatta ns. logistiikka alueelle toimii kolmirenkaisten lavaskootterien varassa, jotka kulkivat torviaan tyyttäillen loputtoman turistivirran lomassa ahtailla kaduilla, jonne autolla ei olisi mitään asiaa.

Alue oli läpikaupallistettu, mutta tuskinpa sitä yksikään paikallinen asukas pahana pitää, sillä tarjoaahan turismi heille työtä ja toimeentuloa. Kontrasti vasta 20–30 vuotta sitten edeltäneisiin paljon kuolemaa sisältäneisiin aikoihin oli valtava.

Pohdintaa

Jäin miettimään kahden päällisin puolin samankaltaisen köyhän alueen eroa. Samanlaisia tiilihökkeleitä, mutta toisesta paikasta on tehty turismipaikka historiansa vuoksi. Kyse on alueen uudelleenbrändäyksestä, joka on onnistunut varsin hyvin. Tämä vaatii onnistuakseen rauhaa, joka ei varmasti olisi ollut mahdollista, jos paikalliset asukkaat eivät olisi tukeneet ja kannattaneet muutosta.

Keskellä näitä itserakennettuja ”tiilihökkelilähiöitä” saattoi satunnaisesti olla siistimpiä kerrostaloja. Ne eivät kuuluneet 0–1 luokkaan, vaan silminnähden arvioiden vaikkapa 4-6 luokkaan. Tässä tapauksessa niitä ympyröi aita, jonka päällä oli piikkilankaa. Ajatus asuinalueiden eräänlaisella veroluokitusjärjestelmällä on ollut varmaan slummiutumisen ehkäisy, mutta toimiiko se todellisuudessa tarkoitetulla tavalla? Ilmeisesti ei aivan.

 

Kiinnitin huomiota myös huonosti rakennettuihin taloihin, joita oli silmänkantamattomiin ja osa jopa ilman ikkunoita. Onko jyrkillä rinteillä sijaitsevat talot varmasti perustettu kunnolla, jotta ne voisivat kestää rankkasateiden eroosiota. Entä onko tiilihökkeleiden seinissä käytetty raudoitusta, jotta ne kestäisivät maassa tämän tästä tapahtuvia maanjäristyksiä. Tuskin. Asuinalueet ovatkin vähänkään ”sääntösuomi” -kriittisellä silmällä tarkasteltaessa vain kuin katastrofia odottavia kuolemanloukkoja.

 

Vierailu UTRASD luona

UTRASD on Afro-Kolumbialaisten kotitaloustyöntekijöiden (domestic workers) ammattiliitto ja perustettu heidän oikeuksiensa edistämiseksi ja perustettiin 28 aktiivin toimesta vuonna 2013. Ammattiliitolla on viisi alaosastoa ja kosketus 1200 yritykseen. Liitto toimii koko maassa edistääkseen työntekijöiden asemaa poliittisesti koko yhteiskunnassa, kuin myös työmarkkinoilla. Liitto tarjoaa jäsenilleen neuvontaa, koulutusta ja tiedottamista. Liiton tavoitteena on vuoteen 2025 mennessä olla tunnustettu kansallisella ja kansainvälisellä tasolla johtavana ammattiliittona, joka puolustaa ja takaa kotitaloustyöntekijöiden työ- ja ihmisoikeudet riippumatta sukupuolesta, iästä tai etnisyydestä. UTRASD edustaa kolumbialaista kotityövoimaa ja vaikuttaa poliittisesti maan kansalliseen kehityssuunnitelmaan ja työvoimauudistukseen.

Kansallisella tasolla seuraa kotitaloustyöntekijöitä koskevan ILO:n yleissopimuksen 189 (ILO C189) toteutumista, sekä vaatii ILO:n työelämän väkivaltaa ja häirintää koskevan yleissopimuksen 190 (ILO C190) ratifioimista Kolumbiassa. Liitto tekee yhteistyötä valtion kanssa työtarkastuksissa, tasa-arvoministeriössä ja kansallisen hoitojärjestelmän kanssa.

Paikallisella tasolla liitto lisää tietoisuutta jäsentensä asemasta kuntatasolla kuntien pormestareille, kuntien hallituksille, sekä kuntien valtuustoille. Liitto osallistuu myös Antioquian maakunnan (Medellinin alue) ns. pyöreän pöydän keskusteluihin ilmeisesti sosiaalipartnerin roolissa. Liitto tekee myös yhteistyötä monen muun organisaation ja instituution kanssa, jonka tavoitteena on edistää liiton poliittisia tavoitteita kuten naisten elämänlaadun parantamista, sekä vahvistaa jäsentensä koulutusta ja kouluttautumista.

Ammattiliitolla on kolme sisäistä koulutusta jäsenilleen, joiden kautta jäsenet voivat oppia omat oikeutensa työelämässä, vaikuttamistyön tarpeellisuuden, sekä auttaa jäseniä oman ammatinhallinnan parantamiseksi. Liitto on järjestänyt oppilaitosten kanssa yhteistyössä mm. työntekijöiden ammattitaitoon ja siihen tähtäävien virallisiin tutkintoihin liittyviä koulutuksia, sekä henkilökohtaisen taloudenhallinnan koulutusta. Liitto on saanut jopa oppilaitoksilta apulaisen koulutuksien järjestämiseen. Koulutuksiin liittyy myös osaamisen tasoon liittyvää jälkiseurantaa.

Yleistä keskustelua

Kolumbiassa on vahva stigma ammattiliittoihin liittymisestä ja siksi jäsenmäärä ei tahdo nousta. Maassa työntekijät eivät tahdo ymmärtää miksi ja miten oikeuksien puolesta pitää taistella. Ihmisillä on vaikeuksia tunnistaa mihin osaan he kuuluvat tätä vaikuttamistyön prosessia ja miksi. Arviolta vain 0,5 % kotitaloustyöntekijöistä kuuluu ammattiliittoon. Maassa kotitaloustyöntekijät, varsinkin Afro-Kolumbialaiset, kokevat syrjintää.

Ammattiliiton yksi onnistuneimmista ja jäsenten pitämästä tekemisestä liittyy jäsenten kouluttamiseen, koska jäsenillä ei ole mahdollisuutta pyrkiä yliopistoihinkaan. Yleisesti ajatellaan, että eivät kotitaloustyöntekijät tarvitse koulutusta, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Liitto pyrkii kouluttamaan jäseniään olemaan parempia työssään, koska ei kotitaloustyöntekijä esimerkiksi voi tehdä ruokaa, jos ei osaa tehdä ruokaa. Tavoitteena on kouluttaa jäsenille koulutuspakettien kautta kotitaloustyötä koskeva sertifikaatti.

Maan lainsäädännössä on ollut aukkoja, jotka ovat mahdollistaneet kotitaloustyöntekijöille maksettavaksi huonompaa palkkaa kuin muiden alojen työntekijöille. Tämä ilmeisesti perustui siihen, että kotitaloustyöntekijät ovat usein ns. epävirallisen sektorin työntekijöitä ilman sopimuksia työnantajan kanssa, joille ei tarvitse maksaa kaikkia valtion laissakin määriteltyjä palkan lisiä. Liitto pyrkii vaikuttamaan tätä asiaa koskeviin lakeihin, mutta niiden edistymisestä ei ole varmuutta tällä hetkellä.

Meille puhui useampikin rivijäsen, joka on käynyt liiton tarjoamia koulutuksia. Kaikkien pohjatarina oli samanlainen, työnantajat olivat huijanneet heitä tavalla tai toisella, jättäneet osan palkasta tai jopa jättäneet kokonaan sen maksamatta. Kuulimme tarinoita maksamatta jääneistä palkoista, jotka johtivat pieniin eläkekertymiin, ja kuinka oli pakotettu syömään lattialla eikä pöydällä. Koulutuksien kautta jäsenet ovat oppineet vaatimaan riittäviä eläkemaksuja, sekä lain- ja oikeudenmukaista kohtelua.

Viime aikoina liitto on panostanut kännykkäsovellukseen, jonka kautta jäsenet löytävät helposti kaikkiin liiton tarjoamien palveluiden ja tiedon pariin. Jäsenet ovat kuitenkin matalapalkkaisia ja omaavat hyvinkin eritasoista osaamista mobiilisovellusten käyttämiseen. Liitto seuraakin miten järjestelmän käyttö edistyy.

Medellin, yleistä pohdintaa

Medellin on vastakohtien kaupunki. Siinä missä keskustassa asutaan hienoissa kerrostaloissa ja parhaimmillaan jopa hienoilla asuinalueilla, niin vuoren rinteillä yhteiskunnallinen eriarvoisuus paljastuu. Yhteiskunnallista eriarvoisuutta korostaa suuri kontrasti rakennuskannassa ja yhteiskunnallisessa infrassa. Toiset pitävät hauskaa ja elävät hyvää elämää, kun toiset käytännössä kuolevat kaduille.

Kaduilla on kodittomia, sairaine lapsineen. Elääköhän se eräskin pahvilaatikossa nukkunut vielä, joka oli laiha kuin luuranko ja jonka jalat olivat kauttaaltaan siniset. Miksi ne olivat siniset ja vieläköhän hänen sormet liikkuvat elon merkiksi? Moottoriteiden ja eritasoliittymien välisillä viheralueilla asui yleisesti paljonkin kodittomia teltoissaan, tai teltan näköisissä kyhäelmissään. Jäinkin miettimän miksi näin meluisissa paikoissa halutaan asua? Liittyykö se kenties mahdollisuuteen, että joku tarjoaisi auton ikkunasta työtä? Mutta onko niistä ihmisistä töihin, koska päällisin puolin he saattoivat yhtä hyvin olla jo terveytensä menettäneitä. Minkälaisia tarinoita näillä ihmisillä olisi annettavana? Onko osa heistä kenties pakolaisia Venezuelasta?

Kaupunki oli myös aika sotkuinen, ainakin sääntösuomesta tulevan silmissä. Saattaa se johtua siitäkin, että roskiksia yleisestikin oli todella harvassa. Aamuisin kadunlakaisijat ahkeroivat päivisin, ja varsinkin viikonloppuna ravintoloiden edustalle kertyneitä jätteitä.

Kysyimme köyhemmällä asuinalueella asuvalta kotitaloustyöntekijältä, että onko itserakennetun näköisissä tiilihökkeleissä juoksevaa vettä, vessaa ja sähköä. Hän sanoi että on, mutta että niistä kaikista maksetaan käytön perusteella kunkin palveluntuottajan antaman kortin avulla.

Minulla oli tapana käydä aamuisin aamupalan jälkeen hotellin lähialueella kuvaamassa paikallista upeaa katutaidetta, jota tuntui olevan lähes jokaisen yrityksen seinässä, mutta myös epävirallisemmissakin paikoissa. Suurin osa tästä katutaiteesta on varmasti aivan laillista, koska niiden kulmassa pilkisti taiteilijan nimimerkki, tai yrityksien tapauksessa ne ovat halunneet koristella julkisivuaan. Yhtenä aamuna pienen puiston kohdalla törmäsin siellä olleeseen maastokuvioituun porukkaan. Heillä oli mukanaan iso viidakkoveitsi ja reput. Mietin että armeijaksi heidän varusteensa vaikuttavat kovin vanhoilta. Päättelin että heidän täytyi olla jonkin sissijärjestön edustajia, tietenkin sellaisen tosin, joka on solminut maan hallituksen kanssa rauhan. Muuten tuskin olisin päässyt tätäkään tarinaa kirjoittamaan.

Yhtenä iltana ammattiliitto UTRASD halusi viedä meidät toimistostaan vierailun jälkeen hotellille ns. Chiva-bussilla. Minulla ei ollut mitään käsitystä ennen siihen noustuani mistä oli kyse. Kyse oli nimittäin tanssibussista. Vanhaan muokattuun bussiin astuttiin sisään keskeltä kylkeä alumiinisen keittiöjakkaran avustuksella. Bussin sisällä reunoja ympäröi ohut penkkilauta ja keskellä tanssilattia, sekä muutama tanko joista pitää kiinni kun bussi on liikkeessä. Sisäänkäyntiaukko suljettiin polvitasolla oleella kettingillä, eikä missään näkynyt turvavöitä. Musiikki kyllä kuului, sillä bussissa kuski toimi samalla myös DJ:nä. Bussi kiersi parisen tuntia ympäriinsä kolmea kymmentä, ollen tientukkona kaksikaistaisilla teilläkin. Mutta meillä oli hauskaa, kyydissä, jota sääntösuomessa ei voisi koskaan kuvitella saavansa. Paitsi ehkä lukiolaiset penkkariajeluillaan rekkojen lavoilla… Mitenkähän on mahdollista, että se on vielä laillista Suomessa?

25.11.-01.12.2023 Bogota

Ammattiliittojen seminaari hotellilla

Olimme hotellin tiloissa pidetyssä työreformia koskevassa seminaarissa, jossa edustettuina olivat maan ammattiliittojen keskusjärjestöt, sekä varatyöministeri, jonka oma tausta oli myös ammattiyhdistysliikkeessä.

Puheenjohtajiston aloituspuheissa tuli esille, että ilman poliittista painetta ja näkyvää aktivismia työväenliike ei voi saada poliittisia tavoitteitaan läpi. Ilmeisesti työelämää koskevia uudistuksia on yritetty saada läpi jo vuosia, mutta nämä aikaisemmat uudistukset ovat kääntyneet työntekijöitä vastaan. Työtunnit viikossa ovat vain lisääntyneet, vaikka trendi maailmassa yleisesti on se, että viikkotyöaika laskee.

Avauspuheessa viitattiin myös oikeudenkäyntiin, joka liittyy kansainvälisen työjärjestö ILO:n sisäiseen riitaan lakko-oikeudesta vuodelta 2012. Kyseisen vuoden yleiskokouksessa työnantajaliike kielsi lakko-oikeuden sisältyvän ILO:n yleissopimuksiin. Nyt tämä riita on viety kansainväliseen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Aloituspuheessa kerrottiin myös, kuinka maan hallituksen viha työntekijäliikkeeseen on ollut erityisen suurta vuosina 2002 ja 2010. Maassa ei ole ollut kyllin vahvaa organisaatiota, jolla olisi ollut kapasiteettia vastustaa kaikkia työntekijöiden asemaa heikentäneitä poliittisia esityksiä. Sirpaleinen työehtosopimusjärjestelmä on niin moninainen, että niitä on vaikea yhdistää. Myös ILO:n yleissopimus C190 koskien väkivaltaa ja häirintää työelämässä mainittiin tavoitteena. Keltaisten liittojen vastustamiseen tarvitaan yhteisvoimaa laittamalla ammattiliittojen väliset erimielisyydet sivuun. Puheessa vaadittiin myös tuen antamista Argentiinalaiselle ammattiyhdistysliikkeelle, koska siellä hallitus myös painostaa työntekijöitä.

Varatyöministeri korosti puheenvuorossaan, että hänen ensimmäinen tehtävänsä oli saattaa työreformi alulle ja nopeasti liikkeelle. On kuitenkin ilmennyt, että sen sisältöä pitää muuttaa työntekijöiden neuvotteluoikeuden osalta. Työreformia on ajettu eteenpäin jo vuoden verran, eikä koskaan aikaisemmin ole ollut näin paljon keskustelua aiheesta. Ammattiliitot tulisi tunnistaa maan sisäisten konfliktien uhriksi, mutta on tahoja, jotka yrittävät lakkauttaa ammattiyhdistysliikkeen Kolumbiassa.

Varatyöministeri viittasi myös kansainväliseen työjärjestöön ja että kuinka maassa ei ole haluttu tunnustaa ILO:n sopimuksien takaamia oikeuksia, vaikka niitä ollaan maan toimesta ratifioitukin. On vain sanottu, että eivät ne päde täällä ja niitä on yleisessä keskustelussa demonisoitu. Hän on kuitenkin vienyt ILO:n sopimuksien noudattamisvelvoitetta eteenpäin ja vaatinut niiden soveltamista maahan. ILO:ssa riidanalaisena ollut lakko-oikeus on vaikuttanut myös maassa käytyyn keskusteluun työntekijöiden lakko-oikeudesta negatiivisella tavalla.

Työreformia vastustetaan poliittisissa järjestelmissä mekanismeihin vedoten, jolla on onnistuttu viivästyttämään ja jopa pysäyttämään sen eteneminen. Hänellä oli kuitenkin vahva tahtotila viedä asiaa hyvin perustellen eteenpäin vastustuksesta huolimatta, koska työsuhteiden laatua pitää parantaa, palkkaeroja kaventaa ja että liitot pitää tunnustaa sopijapuoliksi. Hän korosti myös yhtenäisyyttä liittoperheeseen, koska hajanaisina ääntä on vaikea saada läpi. Maassa tarvitaan oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehdoista. Tämä on mahdollista saavuttaa, koska maassa ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin positiivista poliittista asetelmaa työväenliikkeen kannalta. Samalla poliittinen asetelma on kuitenkin haastava hallituksen sisäisten erimielisyksien vuoksi. Hän korosti, että hän haluaa toteuttaa asiat joita hän vaalikampanjassaan on luvannut.

Puheenjohtajisto jatkoi eteenpäin kokousagendassa, ja vei sitä puheillaan kohti työreformin läpikäymistä. Sen mainittiin olevan kaikkien aikojen eniten eri sektoreita maassa leikkaava asia. Puheessa mainittiin Kolumbian olevan yksi ILO:n perustajista, mutta maa ei silti ole kunnostautunut sen sopimusten ratifioimisessa, tai niiden noudattamisessa. Maassa on tehty paljon ja monenlaisia sopimuksia, mutta työntekijät on jätetty aina niiden ulkopuolelle. Ammattiliittojen täytyy mobilisoida itsensä kaduille, jos ne haluavat mitään tapahtuvan maan kongressissa.

Puheissa korostettiin mm. ammattiliittojen maassa kohtaamia epäkohtia, kuten väkivaltaa, syrjintää, tasa-arvon puutteita, tuottavuuden kasvattamisesta jotta työntekijöiden oikeuksia voitaisi parantaa. Työreformin jarrutuksen lakiteknisin toimin todettiin pelaavan työnantajien pussiin. Ammattiliittoon kuulumisesta tuleva negatiivinen stigma ei pitäisi olla enää tällä vuosisadalla mahdollista. Ammattiliitto ajaa ILO:n väkivaltaa ja häirintää työelämässä koskevaa yleissopimusta C190, vaikka maa ei aio sitä ratifioidakaan. Työreformiin kuuluu myös energiamurros, koska ilman työntekijöiden kanssa käytävää sosiaalista dialogia vihreä siirtymä ei onnistu. Ammattiliitot jatkavat työtään, jotta Kolumbia pääsisi edes perusasioissa OECD-maiden keskitasolle ja tämä on työreformin tarkoitus. Tästä meille sanotaan, että tämä on liikaa vaadittu.

Kokous jatkui esityksellä, jossa käsiteltiin maittain, kuinka suuri osa työväestöstä kuuluu ammattiliitoihin, kuinka suurella osalla työväestöstä on työehtosopimus (OECD i) ja verrattiin sitä samojen maiden gini-kertoimeen. Tilastojen perusteella lähes poikkeuksetta maissa, joissa on korkea järjestäytymisaste ja työehtosopimuskattavuus, oli myös paras ginikerroin. Toisin sanoen demokraattisimmissa maissa, joissa ihmiset voivat eniten vaikuttaa yhteiskunnalliseen asemaansa vapaasti järjestötyön kautta, oli myöskin demokraattisin ja tasapuolisin yhteiskunnallinen tulonjako.

Esityksessä viitattiin myös European Social Survey 2016 (ESS 2016) tutkimukseen, jonka perusteella niiden paikkojen työntekijät, joiden työpaikoilla on korkea työpaikkademokratia, myös kaikista todennäköisimmin ovat kiinnostuneita politiikasta, uskovat voivansa vaikuttaa politiikkaan ja myös äänestävät vaaleista. Esityksessä oli myös otettu demokratiaa ja yhteiskunnallista osallisuutta kuvaava indeksi (europeanparticipationindex) ja verrattu sitä OECD:n tietokantoihin työn tuottavuudesta, ja saatu sitä kautta kuvaaja, jonka mukaan korkean työpaikkademokratian maissa oli myös korkein työn tuottavuus. Lienee sanomattakin selvää, että korkean työpaikkademokratian maissa myös tyytyväisyys omaan elämään oli korkeinta.

Tämän jälkeen esityksessä nostettiin esiin, että Kolumbiassa matala järjestäytymisaste ja työehtosopimusten kattavuus ovat esteenä yhteiskunnan kehittymiselle työntekijöille myönteiseen suuntaan. Ammattiliiton heikkouden syiksi mainittiin sosioekonomiset syyt, töiden epävakaus, oikeudelliset syyt (liitoilla ei ole riittävää suojaa laissa) ja sääntely, joka ei kannusta liittojen yhdistymisiin.

Työreformilla haetaankin ammattiliittojen autonomian ja arkityön vahvistamista, ammattiliittojen toimialakohtaista työtä, edistää ammattiliittojen yhtenäisyyttä ja lisätä työsuhteiden vakautta. Autonomian lisäämisellä liitoille halutaan antaa vapaus muodostaa itse oman muotonsa ja rakenteensa, jättää liittojen päätettäväksi niiden kokousten omat toimintasäännöt, sekä antaa liitoille vapaus itse valita neuvottelutaso ja päättää lakko-oikeuden käyttötarkoitukset, -muodot ja kesto.

Työreformissa ammattiliittoja koskeviksi tehokkaiksi toimenpiteiksi ja takuiksi esitetään mm.: laajentaa ammattiliittojen oikeudet kaikkien työntekijöiden eduksi, laajentaa liittojen oikeuksia vapaisiin työpaikkakäynteihin, parempiin oikeuksiin saada tietoa, suojaa syrjiviin irtisanomisperusteisiin (kääntää irtisanomista koskeva todistustaakka työnantajalle), antaa työpaikoilla liittojen edustajille tilat keskustella työnantajan ja työntekijöiden kanssa, ylläpitää tilastoja liittojen vastaisista toimista ja seuraamuksista, työehtosopimuksien sopimisoikeus vain ammattiliittojen kanssa, taata lakko-oikeus myös kriittisen tärkeissä työtehtävissä kunhan on huolehdittu vähimmäispalvelun tasosta, poistaa ylisuuret rangaistukset lakkojen järjestämisestä tai niihin osallistumisesta.

Työreformissa on myös toimialakohtaisien oikeuksien lisäämistä teollisille ja muille alakohtaisille sektoreille: Teollisille liitoille mahdollisuus perustaa alaosastoja tai jaostotoimikuntia jokaiseen samassa kunnassa sijaitsevaan yritykseen, liittojen koskemattomuuden edistäminen toimialaliitoissa ja -toimialoilla, mahdollisuus neuvotella millä tahansa tasolla tai neuvotteluyksikössä, mahdollisuus aloittaa lakko millä tahansa tasolla tai neuvottelukohteessa. Työreformissa haetaan myös työllisyyden vakauden parantamista mm.: palkan vakinaistamisella, erokorvauksien korotuksilla ja syrjivän irtisanomisen estämisellä.

Kokous jatkui salikeskustelulla, jossa yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä tai antaa kommentteja esityksistä ja puheista. Puheenvuoroja käyttikin useampi ammattiliitto ja he kertoivat kantansa työreformista ja tukevatko he työreformia vai ei. Merkittävä enemmistö tuki reformia.

Puheissa toistuivat samat asiat, eli miten ammattiliitot ovat kokeneet vastustusta joka paikassa ja kuinka jäseniä ja aktiiveja on jopa joukkomurhattu. Naisaloja edustavat ammattiliitot korostivat naisten kokemaa syrjintää ja väkivaltaa työelämässä. Siirtolaistyöntekijöiden surkea asema nousi myös esille. Hoitoalan ammattiliitto valitteli, että vain 10% alan työntekijöistä työskentelee reiluilla työehdoilla ja kuinka sadoissa kunnissa ei ole kunnollista julkista terveydenhuoltoa ja henkilökuntaa. Turvallisuuspalveluita edustava ammattiliitto kertoi kuinka jäsenet kokevat jokapäiväistä väkivaltaa, eivätkä jäsenet saa tästä minkäänlaista kompensaatiota.

Salista tuli myös vahvaa tukea reformille, jonka juuret ovat vuodessa 2019, jolloin ihmiset heräsivät muutosten vaatimiseen. Tätä aikaisemmin ammattiliitoilla ei ollut oikeutta tulla kuulluksi sosiaalisessa dialogissa. Mediaa ei yleisesti kehuttu totuuden levittäjäksi, koska sillä nähtiin olevan taloudellisia eturistiriitoja, mutta silti ammattiliitto voitti ihmiset puolelleen vaaleissa. Puheissa moitittiin maan nykyistä työelämää koskevaa lainsäädäntöä kauheaksi, koska se rajoittaa niin paljon ammattiliittojen toimintavapautta. Siivoojia edustava ammattiliitto valitti jäseniinsä kohdistuvan hyväksikäytön laajuutta.

Puheissa hämmästeltiin myös työreformin läpiviemisen estämistä sen vaikutuksilla ihmisiin, koska me työntekijätkin olemme ihmisiä. Puheissa vaadittiin myös ministeriön parempaa valvontaa työelämää koskevissa asioissa, koska edes olemassa olevaa lainsäädäntöäkään ei noudateta joka paikassa. Sosiaalialan työntekijöitä edustava liitto valitteli naisvaltaisen alan matalaa jäsenmäärää ja huonoja työehtoja. Yleisesti työreformi nähtiin parhaana mahdollisena keinona edistää työntekijöiden asemaa massa. ILOn sopimuksista salipuheissa mainittiin ainakin C149, C113, C157.

Pohdintaa

Työreformi vaikutti valtavan suurelta lakipaketilta, jossa kolumbialaiset haluavat pois sellaisesta työelämästä, jonne Suomessa käytävässä yleisessä keskustelussa jotkut haluavat meidän menevän. Työpaikkademokratia edistää merkittävästi hyvinvointia ja tuottavuutta, voisiko Kolumbiassa oleva huono työn tuottavuus johtua työpaikkademokratian vähyydestä? Luonnollisesti kun ajatellaan mitä tahansa työpaikkaa ja sen työntekijöitä, niin paras näkemyshän työn tekijällä on siitä, miten työtä voisi tehostaa ja kehittää. Miten työntekijöiden osaamista maassa käytetään tässä mielessä, sitä en tiedä, mutta tilastojen valossa tuskin juurikaan.

Joukkomurhat, jatkuva väkivalta ja huonot työehdot, sekä tietoisuus siitä että jossakin muualla asiat ovat paremmin. Nämä puheita pitäneet ammattiliittojen johtajat eivät ainakaan olleet sinisilmäisiä sen suhteen, että poliittinen politiikka ja ammattiyhdistysliikkeiden tekemä politiikka liittyvät toisiinsa. Maata on johtanut kaksi aikaisempaa vuosisataa vuorotellen kaksi puoluetta, joista molemmat ovat oikeistolaisia puolueita. On selvää, että nykyisen presidentin valinta täysin toisesta poliittisesta suuntauksesta tekee kipeää maan senaatissa ja edustajainhuoneessa. Näissä paikoissa kuitenkin ne ovat edelleen isoja pelureita, ja voivat käyttää, ja käyttävätkin kaikki keinot nykyisen presidentin ajamien uudistusten kampittamiseen.

Mietteliääksi sai myös useat viittaukset kansainväliseen työjärjestöön ja sen sopimuksiin maassa, jossa on heikko työelämän oikeuksia suojeleva lainsäädäntö. On surullista, että heikomman työelämää koskevan sääntelyn maissa ihmiset joutuvat vetoamaan kansainvälisiin ihmisoikeuksiin. Tämmöiseen on kuitenkin helppo lipsahtaa, jos lakeja säädettäessä ei oteta kokonaisuutta huomioon, tai jos lakeja tehdään ideologisesta tai rahaa suojelevasta näkökulmasta, eikä ihmisiä suojelevasta näkökulmasta.

Pienseminaari ja esityksiä Suomesta

Olimme hotellissa myös pienemmässä omassa seminaarissamme, jossa SASK matkalaiset esittivät toiseen kertaan omat esityksensä koskien ammattiliittojen asemaa Suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä maan tämänhetkistä poliittista tilannetta. Esityksiämme kommentoitiin mm. sillä tavalla, että aivan kuin Suomalaiset työntekijät eivät olisi ymmärtäneet mitä kaikkea heillä on, kuinka hyvin asiat ovat olleet, ja kunnioittaneet näitä ammattiyhdistysliikkeen saavutuksia.

Oman esityksensä pitivät myös Medellinissä toimipaikkaansa pitävä ja kotitaloustyöntekijöitä edustava ammattiliitto, jonka luona vierailimme jo aikaisemmin Medellinissä. He valittelivat työpäivän pituutta, joka on usein 10 tuntinen, vaikka maan tämänhetkinen lainsäädäntökin määrittelee sen maksimissaan 8 tunnin mittaiseksi.

Salikeskustelussa muutkin liitot esittelivät itsensä. Hoitoaloja edustava liitto valitteli, kun maa ei ole ratifioinut ILO:n hoitoalan työntekijöitä koskevaa C149 ja väkivaltaa ja häirintää työelämässä koskevaa C190 yleissopimuksia. Hän valitteli, että maalla kyllä sanotaan ILO:n sopimusten ratifioimiselle kyllä, mutta kun niiden todellinen noudattaminen tulee kysymykseen, niin sitten ei sanotakaan enää kyllä. Ammattiliitto piti erittäin tärkeänä C190 ratifioimista, ja suunnitteilla olikin jo mielenosoituksia tämän puolesta. Liitto ihmetteli myös sitä, miksi maan hallitus ei koronan aikana halunnut kuulla mitä mieltä terveysalan järjestöt ovat mieltä koronarokotteiden jakamisjärjestyksestä.

Erään toisen liiton puheissa korostui, kuinka vaikeaa on saada työntekijöitä liittymään liittojen jäseneksi, koska pelätään leimautumista ja työnantajan nostamia oikeudenkäyntejä. Tarvittaisi koko maan kattavaa ja liittorajat ylittävää toimintaa. Ammattiliitot tekevät kovaa työtä jäsenmäärän kasvattamiseksi.

Keräilijöitä edustavan ammattiliiton edustaja kertoi, että heidän alansa työntekijöistä jopa 90 % on naisia. He eivät ole onnistuneet neuvottelemaan vielä työehtosopimusta, joten he keskittyvätkin jäsenmäärän kasvattamiseen ja hallinnollisten prosessien hiomiseen. Keräilijät kohtaavat töissään jopa 10–12 tuntisia työvuoroja ilman ruokataukoja. Liitto onkin ministeriön avustuksella saanut puututtua moneen tapaukseen ja meneillään onkin 60 oikeusjuttua. Ammattiliitto kokee työnantajien asenteen erittäin negatiiviseksi heitä kohtaan, eikä neuvottelunavauksia tahdo saada.

Kuljetusalan ammattiliiton edustaja mainitsi myös että heidän jäsenensä kohtaavat 10-12 tuntisia työpäiviä. Ammattiliittoja vastaan taistellaan tavalla jos toisella. Erityisesti hyväksikäytölle altistuvat minimipalkalla työskentelevät jäsenet. Hänestä on tärkeää keskustella voimasta. Eräässä Karibian alueella toimivassa monikansallisessa yrityksessä liittojen vastaista toimintaa. Työnantaja ei anna lupaa toimia, jos liiton jäseneksi liittyy, niin työnantaja laittaa työntekijän seinää vasten, pelottelee pätkäsopimuksilla ja pakottaa allekirjoittamaan lappuja. Tästä huolimatta jäsenmäärää on saatu kasvatettua sadoilla. Ministeriö on avustanut saamaan työnantajan oikeuden eteen.

Eräs toinen liitto kertoi, kuinka heidän asemansa parantui merkittävästi globaalisti toimivassa yrityksessä, kun konserniin tuli Global Framework Agreement, eli globaali puitesopimus (Finnwatch). Jäsenmäärä kasvoi merkittävästi ja työntekijöiden työajan väärinkäyttö loppui. Ammattiliitto sai tätä kautta myös oman toimitilan yrityksessä ja uskottavuutta toiminnalleen.

Eräs liitto on perustettu 23 vuotta sitten, ja he onnistuivat neuvottelemaan ensimmäisen työehtosopimuksen vuonna 2021, jonka jälkeen heistä tuli liitto-organisaatio. Työpaikoilla annetaan paljon lyhyitä työsopimuksia, jolloin työpaikan menettämisen pelko rajoittaa liittoon liittymistä. Vakituisia työntekijöitä ovat usein vain pitkään työskennelleet työntekijät. Hän korosti joukkovoiman tärkeyttä kaikessa toiminnassa.

Pohdintaa

Pienseminaarin jälkeen mietin samoja ajatuksia, kuin edellisen isommankin seminaarin jälkeen. Liittojen kohtaama voimakas vastustus, viittaukset kansainvälisiin sopimuksiin, miksi edes maan tämän hetkistä työlainsäädäntöä 8 tunnin työpäivästä ei noudateta, miksi viranomaiset eivät omatoimisesti vedä väärin toimivia työnantajia oikeuteen vaan siihen tarvitaan avuksi ministeriö? Kenties sielläkään esim. alipalkkaus ei ole rikollista, kuten se ei ole Suomessakaan.

Kuultujen tarinoiden jälkeen osaa arvostaa Suomalaista virkamiesjärjestelmää, vaikka aliresursoitu se onkin, niin meillä on kuitenkin aluehallintovirastoja, työterveyslaitosta yms. tahoja, jotka edes jollakin tasolla valvovat niiden työpaikkojen arkea, joissa ei ole liittoon kuuluvia työntekijöitä, jotka voivat kysyä asioista omasta ammattiliitostaan. Ehkä sääntösuomi ei olekaan kaikessa niin paha asia?

Vierailu varatyöministerin toimistossa

Saimme lyhyen kahdenkeskeisen audienssin opintomatkalaisten kanssa Kolumbian varatyöministerin toimistoon. Hänellä on työntekijätausta, joka nousi sittemmin oman ammattiliittonsa puheenjohtajaksi saakka. Hän päätti 20 vuotta sitten lähteä politiikkaan mukaan. Matka ei ole ollut helppo.

Hän kertoi meille työreformin tämänhetkisestä tilanteesta. Reformista annettiin ensimmäinen versio jo vuosi sitten, mutta sitä onnistuttiin viivästyttämään vielä maaliskuussa 2023 opposition koordinoimana. Sen jälkeen tekstiä on muokattu ja reformi laitettu uudelleen eteenpäin. Maan kongressissa on erittäin jännitteiset välit ja oppositio on yrittänyt monenlaista keinoa estääkseen reformin etenemisen. Se on järjestänyt mm. mielenosoituksiakin sen etenemisen estämiseksi.

Kysyimme huomioiko reformi jollakin tapaa vähemmistöjen oikeuksia. Tällä hetkellä vähemmistöjen oikeudet on turvattu jo perustuslaissa ja työnantaja saa veroetuja, jos palkkaa esimerkiksi vammaisen henkilön töihin. Seuraavaksi kysyimme miten hän parantaisi työntekijöiden oikeuksia jos voisi? Hän tiivistää työntekijöiden oikeuksien parantamisen kolmeen asiaan, työntekijöiden oikeudet, ammattiliittojen neuvotteluoikeudet ja yksilön oikeudet.

Alustatyötä koskien hän haluaisi ottaa mallia EU:n alustatyösopimuksesta. Alustatyön ongelmiin liittyen maassa on ollut muutamia oikeustapauksia. Varaministeri haluaisi laajentaa kollektiivisia neuvotteluoikeuksia sektorikohtaisiksi, mutta hänestä tuntuu tästä kongressissa puhuessa kuin hän puhuisi vieraalla planeetalla.

Kysyimme myös miten maa valmistautuu vihreään siirtymään ja miten maassa on ajateltu käytettävän maaperässä olevia metalleja tämän edistämiseksi? Onko maassa myös varauduttu mahdollisen kaivossektorin kasvuun ja kaivostyöntekijöiden oikeuksiin, sekä oman osuuden verottamiseen ulkomaisilta kaivosyhtiöiltä. Varaministeri vastasi että tällä hetkellä viemme paljon öljyä ja hiiltä, joten heillä on paljon tehtävää asian suhteen. Ammattiliittojen kanssa ei ole paljoa keskusteltu vihreästä siirtymästä. Myöskään työehtosopimusneuvotteluissa ei olla keskusteltu vihreästä siirtymästä, vaan ensimmäisenä esiin nousevat aina talousasiat. Ajattelu on liian lyhytjänteistä, eikä keskipitkän tai pitkän aikavälin keskustelua, jotta voitaisi keskustella vihreästä siirtymästä. Maassa ei ole käyty kunnolla keskusteluita, miten viennistä suuren osan muodostava öljy ja hiili kompensoidaan ja tämä vaikeuttaa vihreää siirtymää maassa.

Pohdintaa

Vihreä siirtymä ja vaikutukset työntekijöihin tulevat olemaan Kolumbian kaltaisissa, fossiilisia polttoaineita tuottavissa maissa suuria. Nämä vaikutukset liittyvät työllisyyteen ja uudelleenkouluttautumiseen uusille vihreän siirtymän aloille. Miten vihreä siirtymä onnistuu kussakin yhteiskunnassa, varsinkin fossiilisien polttoaineiden vientituloista riippuvaisissa yhteiskunnissa, on kohtalonkysymys maailmanlaajuisestikin vihreän siirtymän onnistumisen kannalta. Kyse on siitä, että jos vihreä siirtymä ei saa kussakin yhteiskunnassa ihmisten yleisen hyväksynnän, eli että se on ja toteutetaan kaikin puolin sosiaalisesti kestävällä tavalla. Ihmisille ei saa tulla pelkoa, että heiltä lähtee työ alta.

Tässä nämä maat eivät välttämättä onnistu yksin, vaan heitä pitää auttaa siinä, koska kyse on viimekädessä koko maapalloa koskevasta yhteisestä asiasta. Kun puhutaan ilmastopakolaisuudesta, niin ei se aina tarkoita sitä, että lähdetään pois kuumuuden korventamilta ja elinkelvottomilta alueilta, vaan se voi tarkoittaa myös sitä, että ei ole töitä. Tämä ihmisten muuttohalu parempien mahdollisuuksien perässä on jo nyt maailmanlaajuisesti suuri ihmisiä liikuttava tekijä, ellei jopa suurin.

Vierailu paikallisessa sairaalassa

Bogotassa on 4 julkista sairaalaa ja 26 terveyskeskusta ja vierailimme yhdessä 3 miljoonaa ihmistä palvelevassa sairaalassa. Kolumbialainen terveydenhuolto perustuu vakuutuksien pohjalle, mutta kaikille on tarjolla sama palvelu, oli vakuutusta tai ei. Tietyt julkisesta terveydenhuollosta erillään olevat alat maksavat tästä vakuutuksesta, jolla puolestaan rahoitetaan köyhempien mahdollisuus saada hoitoa. Vakuutetuille myydään palveluita.

Sairaalan johtaja kertoi, että vielä vuonna 1993 terveydenhuoltojärjestelmä oli täysin valtion rahoittama. Tämän jälkeen sairaalat muutettiin sosiaalisiksi yrityksiksi, joiden pitää toimia omarahoitteisesti, ja rahoitus toimintaan saada niiltä ihmisiltä, joilla on jonkinlainen terveysvakuutus. Tämä on aiheuttanut jo 30 vuotta jatkuneen kriisin julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Tämä sairaala on n. 66 miljardia pesoa velkaa, koska laki vaatii että kaikki ihmiset ovat hoidettava, mutta jos vakuutetut ihmiset eivät asioi, niin rahaa ei tule. Palveluiden järjestäminen lain edellyttämällä tavalla on mahdotonta, koska velkaa on niin paljon. Nyt hallituksen kaavailema terveysreformi haluaa mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa järjestelmän jälleen täysin valtiorahoitteiseksi.

Neljäkerroksisessa sairaalassa on tarjolla mm. noin 120–177 petipaikkaa, perusterveydenhuolto, ensiapu, kirurgia, gynekologia, synnytysosasto, plastiikkakirurgia, ulkopuolinen konsultaatio, pediatria, gastroenterologia, kardiologia, tehohoito, ympärivuorokautinen laboratorio, covidin aikana tehtiin myös molekyylibiologiaa, tarjolla on myös mielenterveyspalveluita ja päihdepalveluita. Palveluita on saatavilla maanantaista lauantaihin.

Sairaalassa työskentelee yli 6000 työntekijää, joista vain noin 1000 on vakituisia ja loput ulkoistettuja sopimustyöntekijöitä. Viikkotyöaika on 45,5 tuntia. Työntekijät tekevät maksimissaan ylityöt mukaan luettuna 270 tuntia kuukaudessa töitä. Vain vakituisille työntekijöille maksetaan sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvia etuuksia, jonka vuoksi niin montaa hoitajaa pidetään ulkoistettuna. Vakituiset ja ulkoistetut työntekijät ovat eriarvoisessa asemassa myös palkan suhteen, koska vakituisen työntekijän palkka on noin 5 miljoonaa pesoa ja ulkoistetun 3,6 miljoonaa. Lääkäreiden palkka on noin 8–16 miljoonaa pesoa riippuen onko oma vai ulkoistettu. Vuosilomat, ylityölisät, sunnuntailisät ja palkan muut bonukset maksetaan vain vakituisille työntekijöille. Ei ole kyse siitä etteikö haluttaisi maksaa kaikille, mutta rahaa ei vain nykymallissa ole vakinaistaa työntekijöitä. Henkilöstössä onkin suuri vaihtuvuus, kun ihmiset siirtyvät sairaaloiden välillä.

Kaupungin kaoottisessa liikenteessä vähintään yksi ihminen kuolee mopoilla päivässä ja liikenneonnettomuuksia on paljon. Ensiapua annetaan vuorokaudessa noin 700 henkilölle. Ambulansseja on noin 30, joista 9 ovat varustettu liikkuvaan hoidon konsultointiin. 21 on tavallisia ambulansseja, joissa on 1 ajaja ja 1 hoitaja, ja ne ovat sijoitettu alueella siten että potilaita on helppo siirtää. Jos oikein ymmärsin, niin 12 näistä ambulansseista on yhteisiä alueen muiden sairaaloiden kanssa.

Sairaalan rahoituspohjaa ilmeisesti rapautti myös se, että maassa on paljon ulkomaalaisomistuksessa olevia yksityisiä sairaaloita, joissa ilmeisesti sitten vakuutetut ihmiset käyvät paljonkin. Näin maan terveydenhuoltojärjestelmän pyörittämiseen tarkoitettua rahaa valuu ulkomaille, eikä järjestelmän rahoituspohja ole kestävä. Alan työntekijöitä edustava ammattiliiton edustaja kertoikin että he tulevat protestoimaan terveysreformin etenemisen puolesta. Hän valitteli ettei maan parlamentissa ole riittävästi sitä tukevia edustajia.

Pohdintaa

Voiko terveydenhuoltojärjestelmä toimia yksityistämällä tai tekemällä sen toiminnasta omarahoitteisen, no voi tietenkin jos asiakas maksaa. Mutta jos yhteiskunnassa halutaan pitää kaikki mukana, ja elävänä nekin joilla ei ole varaa maksaa tuhansia euroja sairaalassa käynnistä, niin toiminta ei yksinkertaisesti voi perustua siihen, että käytöstä tulisi kaikki raha terveydenhoitojärjestelmän pyörittämiseen. Kolumbia on tästä hyvä esimerkki, koska siellä ilmeisesti laki velvoittaa hoitamaan kaikki asiakkaat, mutta jos asiakkaat ovat köyhiä, niin sairaalan bisnes ”sosiaalisena yrityksenä” ei vain voi ole kestävällä pohjalla. Nyt sairaala on velkainen ja tinkimään joudutaan viimekädessä työntekijöiden työehdoista. Vallitsevan tilanteen ikään kuin ”kruunaa” ulkomaiset terveysfirmat, jotka vetävät rahaa maan terveydenhuoltojärjestelmästä ulkomaille.

Keskusteluissa sairaalan henkilöstö johtoa myöten toivoivat terveysreformin läpimenemistä maan päättävissä elimissä. Toivottavasti se menee läpi ja myös mallin rahoitukseen löytyy keino, koska nyt rahaa järjestelmään ei tule tarpeeksi. Maa on esimerkki että voittoa tavoittelevien yritysten perustalle terveydenhuoltojärjestelmää ei voi kestävästi rakentaa.

Vierailu terveydenhuoltoalan ammattiliiton tilaisuudessa

Vierailimme terveydenhoitoalan ammattiliiton vieraana heidän liittonsa seminaarissa, jossa me esittelimme heille Suomalaista terveydenhuoltojärjestelmän rakennetta ja kävimme keskustelua Kolumbiassa valmisteilla olevasta terveysreformista. Yleisöstä hämmästeltiin suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tilannetta mm. sillä, että jos ihmisten pitää mennä yksityisiin palveluihin, niin miksi valtio ei laita rahaa tarpeeksi julkiseen järjestelmään?

Kävimme läpi Kolumbian sisällöltään hyvin laajaa terveysreformia ja sen taustaa. Kun vuonna 1993 maan terveydenhuoltojärjestelmä muutettiin toimimaan sosiaalisten yrityksien varassa, niin asiantuntijat kehuivat sitä roolimalliksi kaikille muille. Todellisuudessa se avasi markkinat ulkopuolisille sijoittajille, joilla ei ollut halua sijoittaa maahan, vaan rahastaa maata. Myös maailmanpankki tuki tämmöisen järjestelmän syntymistä. Maahan syntyi kahden kerroksen terveysjärjestelmä, jossa ne maksoivat, joilla oli varaa. Järjestelmään jouduttiin täydentämään yksityisen sektorin, yliopistojen, kansallisen öljy-yhtiön ja armeijan lisäterveysvakuutuksilla. Jos oikein ymmärsin, niin vakuutuksen ottaja voi itse valita mistä vakuutuksen ja siten kuka terveydenhuoltojärjestelmän tuottaa.

Järjestelmä on huono sairauksien ehkäisyssä ja terveystason nostamisessa. Terveydenhuoltojärjestelmän palveluntarjoajista 80 % on yksityisiä monikansallisia yrityksiä, joita on Yhdysvalloista, Espanjasta, Perusta, Meksikosta. Nämä ovat tosiasiallisia järjestelmän hallitsijoita. Maan sisäisesti kasvu linkittyy ryhmittymiin, jotka omistavat terveyspalveluiden järjestäjät ja niiden palveluiden välittäjät (käsittääkseni tässä tapauksessa välittäjät ovat vakuutusyhtiöt). Keskustelussa kävi ilmi, että nämä yksityiset terveysalan palveluntuottajat eivät järjestä ihmisten terveydenhuollon peruspalveluita ja muuta pääterveydenhuoltoa.

Toinen asia on terveydenhoitoalan työntekijöiden työsuhteiden prekaarisuus, eli kaikenlainen epämääräisyys ja rikkonaisuus. Valtaosa työntekijöistä on ulkoistettu, jolla hävitettiin lähes kaikkien alan työntekijöiden työsuhdeturva, sosiaaliturva ja iso osa palkoista. Tilalle tuli mahdottomuus yletä työtehtävissä ja velvollisuuksia tulla töihin kutsusta iltaisin tai öisin.

Myös terveyspalveluiden kattavuus on romahtanut. Maaseudulla käydessä on silmiinpistävää, kuinka epätasa-arvoinen nykyinen järjestelmä onkaan. Bogotassa rikkaimman alueen terveydenhuolto kukoistaa, mutta köyhin alue ei. Maassa ei ole riittävästi lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Tämä kaikki on vuoden 1993 uudistuksen seurausta ja tämä malli on se jota terveysreformilla halutaan muuttaa. Malli on kuitenkin luonut suuren taloudellisen ja poliittisen voiman taakseen, koska se on iso bisnes. Järjestelmään on investoitu myös rikollista rahaa rahanpesutarkoituksessa. Tämän kaiken teki silloinen uusliberaalihallitus.

Terveysreformissa tämä halutaan muuttaa siten, että järjestelmä toimii julkisen rahaston kautta ilman välittäjiä ja yksityistä sektoria ja verorahoituspohjalta. Malli olisi kuitenkin yhä vakuutusluonteinen, mutta olisi vain yksi valtiovetoinen järjestelmä, jossa keskityttäisi tarjontaan, eikä kysyntään. Maa tarvitsee toimivan terveydenhuoltojärjestelmän, koska maassa on paljon eriarvoisuutta, köyhyyttä, puutetta juomakelpoisesta vedestä ja vitamiinipitoisesta ruoasta. Halu onkin myös laajentaa sairaalaverkostoa, johtaa terveydenhoitoa, parantaa resurssien hallintaa ja sitä kautta työntekijäpolitiikkaa sekä työntekijöiden oikeuksia. Terveysreformi mahdollistaisi työehdoista neuvottelemisen, eikä se tee mahdottomaksi yksityisen sektorin mukana olemista, eikä edes voittojen tavoitteluakaan.

Salikeskustelussa käytiin läpi maan senaatin ja edustajainhuoneen voimasuhteita, ja kuinka presidentti yrittää hallituksen erimielisyyksistä huolimatta viedä uudistusta eteenpäin. Maan hallituksessa ei kellään taholla ole yksipuolista enemmistöä asioiden läpiviemiseksi, vaan kyseessä on koalitiohallitus. Todettiin myös, että maassa ei ole toistaiseksi saatu mitään pelkästään neuvottelemisella, vaan menemällä kaduille osoittamaan mieltä. Jos ammattiliitot eivät saa mobilisoitua väkeä osoittamaan mieltä uudistuksen puolesta, niin sen läpimeno ei ole ollenkaan varmaa ja se tulisi näkymään presidentin toiminnassa muutenkin.

Pohdintaa

Kuten edellisessä sairaalavierailua koskevan kappaleen pohdinnassa jo totesin, ei uskottavaa ja aidosti toimivaa julkista terveydenhuoltojärjestelmää voi perustaa yksityisen voittoa tavoittelevan järjestelmän varaan. Tämä ainakin kirkastui entisestään näiden ammattiliiton aktiivien puheiden perusteella. Mutta saadaanko tätä hirviömäistä järjestelmää muutettua, koska sen takana on niin paljon rahaa, jolla ohjaillaan poliittista päätöksentekojärjestelmää. Se jääkin nähtäväksi. Ainakaan tämä ammattiliitto ei jää odottamaan sormi suussa, että jotain tapahtuu automaattisesti, vaan valmistelee jo terveysreformia tukevia mielenosoituksia.

Luento maan rauhanprosessista

Meille pidettiin myös oma pienimuotoinen luento Kolumbian poliittisesta tilanteesta ja rauhanprosesseista. Luennoitsijan mukaan maassa ei ole ollut lähes 100 vuoteen yhtä kiinnostavaa ajanjaksoa. Yhtä vallankumouksellista aikaa elettiin viimeksi 1930 luvulla, mutta silloin liikehdintää aiheuttivat konservatiivit ja liberaalit. Silloin liikehdintä lähti ryhmistä, nyt muutosta vaativa liikehdintä on lähtenyt yhteisöistä.

Kolumbia on tasavalta, jossa ei ole koskaan ollut kehitykseen liittyviä asioita. TV:stä ja muusta mediasta näkee narratiivin muutoksen, jolla pyritään saada hallituksen ajamat reformit epäonnistumaan. Kaikki on muuttumassa draamaksi. Maan parlamentissa ei ole toistaiseksi onnistuttu saamaan aikaan enemmistöä reformien läpiviemiseksi. Luennoitsija arvioi, että yritykset ja media organisoivat jopa armeijaakin vastustamaan parlamentissa ajettavia reformeja. Hän oli huolissaan yksityistämisen yleistymisestä ja sen vaikutuksista kotitalouksien veden toimitukseen.

Kolumbia ei ole sosiaalinen valtio, mutta täällä silti halutaan sosiaalista dialogia sosiaalisten liikkeiden kanssa. Tämä tekee ajasta mielenkiintoisen, kun hallitus käy sosiaalista dialogia sosiaalisten liikkeiden ja ammattiliittojen kanssa. Sosiaaliset oikeudet halutaan saada yhteisöjen hyödykkeiksi. Presidentti käy myös keskustelua ilmastonmuutoksesta, huumekaupasta ja ulkopolitiikasta, yhdistäen nämä yhteen kansainvälisen politiikan teeman alla.

Hallitus on ajaa maahan rauhaa sosiaalisten oikeuksien avulla. Maassa on ollut 70-vuotta aseellisia konflikteja, 16 aseellisesta ryhmästä 14 on laskenut aseensa neuvotteluissa. Viimeisin merkittävä aseellinen järjestö oli FARC, jolla oli jopa 16 000 sotilasta. Heidän kanssa tehtiin rauhaan merkittävästi vaikuttanut sopimus sosiaalisista asioista.

Nykyinen hallitus ajaa täyttä rauhaa maahan, eikä osittaista rauhaa. 1990-luvulla hallitus neuvotteli vain yhden sissijärjestön kanssa. Nyt neuvotteluissa ovat mukana myös huumeiden salakuljetusta tekevät rikollisjärjestöt. Rauhaa ei voi saavuttaa millään muulla tavalla, kuin neuvottelemalla ja tekemällä sopimuksia. Tämä edellytti yhteiskunnallista muutosta maassa, että päätettiin alkaa neuvottelemaan myös rikollisesti toimivien järjestöjen kanssa.

Tämän yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä pidetään huolta kertomalla neuvotteluista avoimesti. Kansalaisilla ja heitä edustavilla liikkeillä on merkittävä osuus rauhanprosesseissa, joissa on yhteensä 9 eri neuvottelupöytää. Viimeisin neuvottelupöytä koskee talousasioita, erityisesti laitonta taloutta, joka perustuu huumeiden ympärillä liikkuviin rahavirtoihin. On mahdotonta lopettaa aseellisia konflikteja, jos huumeiden salakuljetukseen ei puututa.

Aikaisemmin kaikki huumeiden viljely oli laitonta, mutta nyt keskusteluissa on laillistaa ainakin osa kasvatuksesta. Esimerkiksi kannabiksen kasvatuksen laillistaminen poistaisi 70 % aseellisista konflikteista. Rauhanneuvotteluiden suhteen ollaan kuitenkin yleisesti pessimistisiä, koska maan historia aseellisten konfliktien suhteen on hyvin traaginen. 80 % kuitenkin halusi rauhanprosessin aloittamisen, mutta nyt enää 30 % uskoo sen toteutumiseen. Täytyy olla kärsivällinen, koska neuvottelut eivät ole helppoja. Poliittinen asetelma rauhanprosessin puolesta ei kuitenkaan ole hyvä.

Rauhanneuvotteluissa kävi ilmi, että pitäisi olla myös valtakunnallisten neuvotteluiden lisäksi alueellisia neuvotteluita. Nyt neuvottelupöytiä onkin yhteensä jo 14. Kun FARC allekirjoitti vuonna 2016 rauhansopimuksen, niin sillä ei ollutkaan hallintaa koko järjestöön, vaan osa sen äärielementeistä, noin 2500 sissiä, nousi uudelleen aseisiin. Asia on parhaillaan yhden välittäjän, YK:n, tutkinnassa, koska jos allekirjoitettua sopimusta ei noudata, niin se on laitonta.

Medelliniläinen 8000 nuoren aseellinen rikollisjärjestö, joka on vaikutusvaltainen myös alueen kaivoksissa, on myös mukana yhdessä neuvottelupöydässä. Ongelmana on se, että osa neuvottelujoista on vankilassa. Ennen aseellisia järjestöjä oli vain viidakoissa, mutta nykyisin niitä on kaupungeissakin.

Myös kansalaisyhteiskunta mukana näissä neuvotteluissa, jossa teemoina ovat politiikka, talousmalli, ympäristö, uhrit ja yhteiskunta. Näitä koskevat neuvottelupöydät ovat kuitenkin vielä suunnitteluvaiheessa, ja mukana on 8 eri osapuolta ja 82 henkilöä, jotka neuvottelevat miten osallisuus neuvottelupöydissä toteutetaan. Nyt on suunniteltu 60-70 kokousta ja niiden toimeenpano on käynnissä. Yhteensä 175 ammattiliittoa on muodostamassa omaa kantaansa, miten liitot osallistuvat 3 eri neuvottelupöydän asiasisältöön.

Kansalaisyhteiskunnan mukanaolo rauhanprosessissa on tärkeää, koska rauhansopimusten pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttävissä. Aiemmin on kerran äänestetty nurin rauhanneuvotteluiden tulos, ja se vei silloisilta neuvottelijoilta oikeutuksen jatkaa neuvotteluita. Tämä toi esiin, että on olemassa sosiaalisia ongelmia, joita ei ole ratkaistu. Pitääkin puhua aseellisten konfliktien uhrien asemasta, eikä niistä päättämistä voi jättää harvojen päättäjien käsiin.

Tärkein FARC-järjestön kanssa käyty keskustelu koski maatalousalueita, joissa maanviljelijöistä jopa 78 % elää köyhyydessä. Neuvotteluissa sovittiin tämän vähentämisestä 30 % tasolle, ja että maanviljelijöille annetaan myös omaa maata ja rahaa maaseudun kehittämiseen. Rauhan prosessin onnistuminen on kiinni siitä, kokeeko kansalaisyhteiskunta prosessin omakseen. Muutosnäkymä on kuitenkin vaikea, koska maaseudulla ympäristöä käyttävät hyväkseen myös monikansalliset yritykset.

Jos samassa kokouksessa on sissijärjestön edustajia ja kansalaisyhteiskunnan edustajia paikalla, niin usein tulee riitaa siitä, että kansalaisyhteiskunnan edustajat eivät usko sissijärjestöjä, koska ne ovat ennen tehneet raakuuksia. Aseellisten ryhmien tulee ottaa vastuu menneistä teoistaan, jotta rauhanprosessi voisi olla sosiaalisesti hyväksyttävissä.

Ammattiliitto on asemoinut itsensä rauhanneuvotteluissa itsensä useammasta eri näkökulmasta katsoen. Ammattiyhdistysliike on maassa yksimielinen rauhanprosessia kohtaan. Tämä ei ole ollut aikaisemmin itsestään selvää, mutta nykyisin ne yksimielisesti tukevat prosessia. Aikaisempi vastustus on johtunut siitä, että myös ammattiyhdistysliike on ollut maan aseellisten konfliktien uhri. Eritysesti sosiaalisektori ja maalla työskentelevät ovat on kärsineet. Keskusteluihin pitää nostaa myös työntekijöiden oikeudet, 3600 salamurhattua aktiivia, syrjäytetyt ja liittojen jäsenten kohtaamat uhkaukset. Liittojen johtajien salamurhilla tuhottiin myös ammattiliittoja. Näihin liittyvistä hyvityksistä täytyy käydä keskusteluita ja meillä pitää olla annettavana ehdotuksia näissä neuvotteluissa.

58 % työntekijöistä työskentelee epämuodollisella sektorilla ja tämä on suurin ongelma. Näistä kymmenesosa on työttömänä ilman sosiaaliturvaa ja vain muodollisissa töissä työskentelevillä on oikeus lomiin. Työnantajat eivät siis tunnusta maassa työväestön enemmistön oikeuksia. Tästä on kyse kun ammattiliittojen näkökulmasta puhutaan taloudellisista malleista. Ammattiliitolla on 8 neuvottelijaa mukana maan rauhanneuvotteluprosessissa. Myös kansalaisyhteiskunnan osallistuminen näistä keskustelemiseen on tärkeää.

Miksi rauhanneuvotteluprosessissa on sitten niin paljon väkivaltaa ja miksi se tarvitsee kansainvälistä tukea? Vuonna 1986 maassa oli 1,6 miljoonaa ammattiliiton jäsentä, mutta vuoteen 1992 mennessä se puolittui vain 800 000 jäseneen, koska ammattiliitot joutuivat työnantajaliikkeen masinoiman raa´an aseellisen väkivallan uhriksi. Vasta vuosina 2010–2011 alkaneet rauhanneuvottelut FARC-sissijärjestön kanssa saivat jäsenmäärän jälleen kasvuun. Ammattiliitot eivät onnistuneet kasvamaan alueilla, joissa niiden kohtaama väkivalta oli suurinta, siksi on tärkeää olla mukana rauhanprosessineuvotteluissa.

Stigmatisointi eli leimautuminen ammattiliittoon kuulumisesta toimii meitä vastaan. Puhumme liittotoiminnassa elämästä, emmekä vain liittoon kuulumisesta. Meillä on olemassaolon oikeutus. Monella sektorilla jätettiin ammattiliittojen ääni kuulematta. Sairaaloiden työntekijöiden asema on heikentynyt ja yli 30-vuotinen väkivalta hävitti liitot lähes kokonaan, mutta kansainvälinen tuki esti tämän. Vuosittaiset salamurhat ovat vähentyneet kymmenesosaan.

Maan varapresidentti on ollut ulkomailla opiskelemassa eri maiden rauhanprosessseja. Oppia Kolumbian rauhanprosesseihin on haettu mm. Etelä-Afrikasta ja Irlannista, sekä Ruandan kansanmurhan tuomioistuimesta. Etelä-Afrikassa oli totuuskomissio ja yhteisön osallistumisesta rauhanprosessiin on esimerkkejä myös Irlannista. Ruandassa oli yhteisön tuomioistuin, joka väärintekijöitä syytettiin ja rangaistuksia jaettiin. Irlannissa valittiin alueellisia arvalla kansalaisista valittuja kokoonpanoja ratkaisemaan konfliktia.

Luennoitsija kertoi olevansa taustaltaan asianajaja, jonka taustalla on ammattiliittojen salamurhia koskevien oikeudenkäyntien avustaminen kolmen vuosikymmenen ajalta. Hänet laitettiin ensimmäisenä työpäivänään keskustelemaan ammattiliittojen kanssa, joiden jäseniä oli kadonnut maan armeijan tekemien salamurhien vuoksi. Kansainvälinen työjärjestö on todennut, että Kolumbia ei ole koskaan tunnustanut ammattiliittojen kohtaamaa väkivaltaa. Media maassa on toiminut asioiden vääristelijänä ja suoranaisena ammattiliittojen kohtaaman väkivallan kirittäjänä. Väkivalta on ollut niin laajaa, että hetkeksi aikaa Yhdysvallat katkaisi kauppasopimuksen maan kanssa. Hän pitää ammattiliittojen kohtaaman väkivallan teemaa yllä yhteisamerikkalaisissa toimielimissä, joissa hän on mukana.

Pohdintaa

Kuulemamme tarina maan väkivaltaisesta historiasta ja halusta olla mukana osana maan rauhanprosessia herättivät ajatuksien lisäksi myös tunteita. Ei varmastikaan ole ollut selvää, että ollaan valmiita antamaan anteeksi kaikki koettu väkivalta, mutta toisaalta on ymmärretty, että ilman rauhanneuvotteluita ei työntekijöiden oikeudetkaan voi koskaan toteutua. Maassa jo läpikäydyt rauhanneuvotteluprosessit ovat esimerkki siitä, että ensinnäkin pysyvää rauhaa ei voi tulla väkivallan, vaan neuvotteluiden kautta. Toiseksi, että neuvotteluihin ja sen lopputuloksiin sitoudutaan, jos sieltä voi saada jotain.

Jos ja kun näistä rauhanneuvotteluista tulee jotakin, niin yksi sen lopputulos on varmasti se, että ammattiliitot tunnistetaan maan aseellisten konfliktien uhriksi. Tavallaan tämä on jo osaltaan tunnustetukin, koska ne ovat päässeet niihin mukaan yhdessä muiden kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa.

Jäin miettimään monia aseellisia ryhmiä, joita maassa on ollut, ja joita on vieläkin olemassa. Luennoitsija viittasi maan äärioikeistolaisiin puolisotilaallisiin joukkoihin, jotka ovat viimekädessä olleet suurin siviiliväestön tappaja Kolumbiassa lähes 40 % osuudellaan (Wiki c). Edes kaikki kommunistiset sissijärjestöt yhteensä eivät ole tappaneet niin paljon siviilejä, kuin ne. Ihmisoikeuksiin liittyvissä murhista ne ovat osallisena jopa 80 %. Näitä puolisotilaallisia joukkoja on ollut useita, ja niitä perustamassa mm. rikkaita maanomistajia, kansainvälisiä yrityksiä ja poliitikkoja. Kun tämmöinen toiminta sallitaan maassa, ja vielä maan armeijan tukemana, niin siitä ei voi olla pitkä matka näiden tahojen kanssa erimieltä olevien murhiin. Eikä sitten loppujen lopuksi ollutkaan.

Erityisesti mieleeni jäi luennoitsijan maininta huumerahasta. Hän sanoi, että huumeraha on niin merkittävä osa maan taloutta, että sen yksipuolinen vetäminen pois maan taloudesta romahduttaisi koko kansantalouden. Se vaikuttaa niin merkittävällä tavalla koko maahan. Tämä sai myös pohtimaan sitä, että tämä tapa pestä rahaa, investoimalla sitä yhteiskuntaan, luo tälle rikolliselle toiminnalle vahvan poliittisen ja yhteiskunnallisen hyväksynnän. Tämä on samalla pelottava ajatus, mutta aloin miettimään, että koska rikollisjärjestöjä ei olla saatu poistettua Euroopassakaan esim. Italiassa, niin kenties rikollisjärjestöjen tapa luoda lonkerot syvälle yhteiskuntaan ovat Italiassakin niin syvällä, että siitä ei tahdota päästä eroon edes poliittisesti. Tähän teemaan olisikin mielenkiintoista perehtyä syvällisemmin, eikä vain mutu-tuntumalla.

Bogota, yleistä pohdintaa

 

Bogota erosi aika paljonkin Medellinistä, mutta ei niin merkittävästi rakennuskannaltaan, vaan erityisesti ilmapiiriltään. Medellin vaikutti näistä kahdesta kaupungista jollakin tapaa enemmän ”aidolta”. Aitouden tunteen kokemukseen vaikutti jollakin tapaa kaikki silmillä havaittavissa olevat asiat. Erityisesti kiinnitin huomiota katutaiteeseen ja sen eroihin Medellin vs. Bogota. Medellinissä taide oli jotenkin ”taiteellisempaa” tai muuten aidomman oloista, kun se taas Bogotassa oli enemmän postikorttimaista ja väkinäisesti ja teollisesti päälle liimattua.

Bogota erottautui Medellinistä myös tietenkin sillä, että pääkaupunkina siellä oli kaikkea. Bogota oli selvästi keskus, jossa maan tärkeimmät kokoukset ja seminaarit pidetään. Kaupungissa oli hienoimmat museot ja muutenkin kaikki oli hienompaa ja ns. sivistyneempää kuin hieman viehättävämmällä tavalla risaisessa Medellinissä. Bogotassa rakennuskanta varsinkin keskustassa oli Medelliniä uudempaa ja hienompaa, mutta samalla siitä puuttui samanlainen aitous ja sielu verrattuna Medelliniin. Näiden kahden välillä jo pelkästään katutasolla näkee kumpi on pääkaupunki, vaikka köyhien asuinalueet ovat käytännössä juuri samannäköisiä molemmissa kaupungeissa. Tai pienenä poikkeuksena voisi sanoa sen, että Medellinissä kaikissa itserakennetuissa tiilihökkeleissä ei ollut ikkunoita, mutta Bogotassa oli. Tähän saattoi tosin vaikuttaa kaupunkien noin kilometrin korkeusero (1,6 km vs. 2,6 km), joka näkyy myös molempien kaupunkien keskilämpötiloissa. Koko matkan ajan Medellinissä oli käytännössä 27 astetta lämmintä, kun taas Bogotassa 18–20 astetta. Jälkimmäisessä alkaa kaipaamaan iltaisin jo varmasti ikkunoita asuntoonsa, ja varmaan samasta syystä Bogotassa ei näkynyt ehkä aivan yhtä paljoa kodittomia ihmisiä.

Molemmissa kaupungeissa viehätti maisemat, koska molemmat kaupungit sijaitsevat laaksossa vuorien keskellä. Asun itse Pohjanmaalla, eli maan päällä, joka vielä parivuosisataa sitten oli merenpohjaa ja nyt  tasaista maata. Olenkin aina ihaillut paikkoja, joissa on näköalapaikkoja maiseman tarkastelemiseen.

SASK Kolumbian opintomatkan 2023 omaa pohdintaa

Tästä kirjoituksesta piti tulla vain yksi blogi muiden joukkoon, mutta tästä tulikin vähän tämmöinen… pitkänlainen. Tekemäni muistiinpanot opintomatkalta vetivät mukaansa, halusin perehtyä mitä muistiinpanoissani mainitut asiat tarkoittivat ja löytyikö niille katetta internetin ihmeellisestä maailmasta. Tämmöinen asioiden mukaansa tempaamista tapahtuu minulle usein, koska olen luonteeltani asioista utelias ja mielelläni on eräänlainen ikuinen tiedon jano. Minua kiinnostavat paljon myös kansainväliset asiat ja mitä maailmalla muutenkin yleisesti tapahtuu, varsinkin turvallisuuspolitiikan saralla.

Minulle valtion määritelmä ja tehtävä on pitää käsissään ns. pakkokeinojen ja väkivallan monopolia omien rajojensa sisällä. Ne maat, jotka tässä eivät onnistu, vaan antavat eräänlaisten tyhjiöiden muodostua maahan, eivät ole vakaita valtioita. Vallan ja pakkokeinojen tyhjiöt huomataan, ja ne täyttävät kaikkialla maailmassa sellaiset äärijärjestöt, joille sellaista valtaa ei tulisi koskaan antaa. Kolumbian tapauksessa maa on jopa itse tukenut aseellisien järjestöjen perustamista sillä perusteella, että maassa on toisia aseellisia järjestöjä. Tämä on ollut kuin bensan kaatamista liekkeihin, ja johtanut entistä raaempiin murhiin ja monilukuisempiin siviiliväestön uhrimääriin. Erityisesti yhteiskunnallisesti aktiiviset ja ihmisoikeusaktivistit kuten ammattiyhdistysliikkeen edustajat ovat olleet tähtäimessä, oppositiopoliitikkojen lisäksi.

Kolumbian tilannetta ei ole historian varrella helpottanut ainakaan maan ulkopuolisten tahojen epävakauttamisyritykset. Sissiliikkeillä on taustaa Kuuban ja Neuvostoliiton suurvaltapoliittisista tavoitteista, joka on johtanut muidenkin maiden, etunenässä Yhdysvaltojen puuttumiseen maan tilanteeseen, tavalla jos toisella. Näissä maissa tämä asia tiedostetaan yleisesti, eikä vaikuttamiseen pyrkineistä maista pidetä. Kehuja ei kyllä saanut maailmanpankkikaan, joka on suositellut maahan ääriliberaalista yksityistämispolitiikkaa, joka on johtanut miljoonien työntekijöiden työehtojen heikentymiseen, erityisesti terveydenhuoltoalalla.

Maassa aloitetut rauhanneuvotteluprosessit ja siellä annetut myönnytykset ovat tavallaan jo osoitus siitä, että maa katuu omalta osaltaan menneisyyttään, ja haluaa keskustella asiat läpi ja mennä kohti koko maan kattavaa rauhaa. Maa on kuitenkin yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista elää. Rauhalla pitää olla yleinen hyväksyntä kansan kaikissa kerroksissa ja maassa onkin hyvin osallistutettu kansalaisyhteiskunta osaksi rauhanneuvotteluita. Jos näissä neuvotteluissa ei puututa maassa esiintyvään räikeään epätasa-arvoisuuteen ja köyhyyteen, niin voikin olla vain ajan kysymys että joku uusi äärijärjestö löytää uuden jalansijan maassa. Kokemus oikeudenmukaisuudesta ja arvostuksesta on tärkeää rauhanprosessin yleisen hyväksyttävyyden kannalta, jotta pysyvä rauha voidaan saavuttaa.

Kolumbiassa on ollut kahdella edellisellä vuosisadalla sisällissota, jota on edeltänyt vuosikymmeniä kestävä matalan tason konflikti. Nyt käytävän kaltaisia rauhanneuvotteluprosesseja maassa ei ole ollut koskaan aikaisemmin. Toisaalta maassa ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin useita erilaisia aseellisia ryhmittymiäkään. Maalla on kuitenkin mahdollisuus elää ensimmäinen vuosisata ilman koko maan kattavaa sotaa, jos se vain pelaa korttinsa oikein ja löytää kokonaisvaltaisen yhteiskunnallisen sopimisen tien. Jos se sellaisen löytää näin monimutkaisia ongelmia sisältävässä maassa, niin siitä tulee esimerkki muille sisällissodista ja aseellisista sisäisistä konflikteista kärsiville maille. Toivotaan että kaikki menee hyvin, ja maassa löydetään myös eräänlainen terveellinen isänmaallinen henki, joka vetäisi koko kansakunnan yhteen. Kolumbiassa pitäisi osata tunnistaa keitä me olemme, mikä on meitä yhdistävä yhteinen nimittäjä, jonka kaikki Kolumbialaiset voivat allekirjoittaa ja jonka puolesta he ovat valmiita taistelemaan.

En osannut arvata, että opintomatkalta sain niin paljon ja kattavaa tietoa maan tilanteesta. Tiedän enemmän kuin hyvin, miksi ammattiyhdistysliikkeen tulee vaikuttaa poliittisiin prosesseihin yleismaailmallisestikin, koska osallistuvat niihin työnantajiakin edustavat järjestöt. Mutta Aluksi en huomannut miksi ja kuinka tärkeä osa ammattiliittojen neuvotteluita Kolumbiassa ovat rauhanprosessit ja kuinka tärkeää esimerkiksi koko kansalliselle terveydenhuoltojärjestelmälle työntekijöineen terveysreformin läpimeneminen olisi. Kolumbialainen terveysjärjestelmä on hyvä esimerkki siitä, miten yksityistäminen väärillä toimialoilla johtaa viimekädessä siihen, että säästöt otetaan työntekijöiden tilipusseista.

Ammattiliitot hakevat myös hyvitystä vuosikymmeniä kohtaamalleen väkivallalle. Ne ovat osallisia maassa käytävissä rauhanneuvotteluissa, ja haluavat että heidät tunnistetaan niissä maan aseellisten konfliktien uhriksi. Maassa tapahtuneet ammattiliittojen ja muiden ihmisoikeusaktivistien salamurhat on tunnistettu useissa kansainvälisissä toimielimissä. Uskon ja toivon, että maan ammattiyhdistysliike saa hyvityksen näissä rauhanneuvotteluprosesseissa, ja sitä kautta täyden toimintavapauden ja oikeuden järjestäytyä. He eivät vaadi mitään muuta, kuin sitä mitä heille kansainvälisen lainkin mukaan kuuluu.

Koska maassa on käynnissä useita isoja reformeja, joilla on tarkoitus parantaa miljoonien ihmisten asemaa, niin näiden reformien onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuttaa varmasti osaltaan myös siihen mistä rauhanneuvotteluissa keskustellaan. Tämä johtuu siitä, että rauhanneuvotteluissa keskustellaan myös hyvityksistä. Myös vahvistunut, vaikkakin silti pieni ammattiyhdistysliike, ei taatusti katso hyvällä jos oikeistoenemmistöinen parlamentti hallituksen sisäisen opposition avustuksella torppaisi nämä uudistukset. Tämä lisäisi maan sisäistä vastakkainasettelua, joka ei maan historiaa silmällä pitäen ole hyvä asia.

Näen reformeissa epäonnistumisen myös riskejä aseellisten järjestöjen aseistariisunnassa onnistumiselle. Reformien tarkoitus on parantaa miljoonien ihmisten asemaa yhteiskunnassa ja parantaa yhteiskunnallista tulonjakoa tasapuolisemmaksi. Kaikkialla maailmassa ihmiset turvautuvat viimekädessä jopa väkivaltaan, jos mikään muu ei auta oman aseman parantamisessa. Toivottavasti maan parlamentissa tapahtuva poliittinen hiekkalaatikkoleikki puolueiden välillä ei johda siihen, että hiekkalaatikon ympärillä alkaa palamaan. Tämä riski tulisi maan parlamentissa ymmärtää, ja mennä yhdessä eteenpäin, kohti pysyvää rauhaa.

Maassa on saatu ensimmäinen vasemmalle kallellaan oleva presidentti koko maan historiassa. Tämä on onnistunut kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä mutta onko tälle yhteistyölle myös jatkoa? Liitoissa oltiin hieman huolissaan siitä, että muut kansalaisjärjestöt, joiden merkitys maassa yhteiskunnallisesti on suuri, eivät ole enää niin usein yhteydessä ammattiliittojen kanssa. Maassa molemmat kuitenkin selvästi tarvitsisivat toisiaan edistääkseen omien viiteryhmiensä etuja. Maan aikaisempi vahva oikeistopoliittinen historia on tästä muistutus.

Siinä missä myös Suomeen vaikuttavat meitä lähinnä olevien maiden ja viiteryhmien tapahtumat ja kansainvälisissä yhteisöissä tehtävät päätökset, niin vaikuttava myös Kolumbiaan Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Amerikassa tapahtuvat asiat ja poliittiset päätökset. Etelä-Amerikassa useassa maassa on edelleen voimissaan ammattiliittoja ja muita kansalaisjärjestöjä alas painavia voimat. Kuulin että erityisesti Ecuadorissa tilanne on erittäin heikko, maassa vaikeutetaan jopa järjestöjen rahanhankintaa lakiteknisin keinoin. Ulkomailta tuleva vaikutus Kolumbiaan on ollut historian saatossa ilmeinen, mutta tulevaisuutta tai sen vaikutuksen vahvuutta emme voi tietää.

Kolumbian tulevaisuus vihreän siirtymän ja energiamurroksen kynnyksellä on myös tuntematon. Maan viennistä fossiiliset polttoaineet muodostavat merkittävän osan ja maa on riippuvainen myös useista tuontitavaroista. Maa ei ole niin omavarainen tai rikas, että se voisi jättää kompensoimatta fossiilisten polttoaineiden vientiin aiheuttavan aukon. Maaperässä on energiaan ja sen varastointiin liittyviä metalleja ja näiden käyttäminen tämän vientiaukon täyttämiseen tulisikin olla itsestään selvä tavoite. Maassa sijaitsevan neliökilometriä kohden maailman rikkaimman luontopääoman suojelemista ei tässä asiayhteydessä saa jättää huomioimatta, tai tehdä ylipäätänsä mitään asioita luontoa kunnioittamatta. Maassa olisi varmasti potentiaalia myös luontomatkailuun, mutta tämä edellyttäisi ehdotonta rauhaa koko maahan.

Kestävän rauhan mahdollisuudesta hieno esimerkki oli maan toiseksi suurin kaupunki Medellin, joka on onnistunut brändäämään itsensä kaupungiksi, jossa maassa vierailevan turistin on pakko vierailla. Kaupungissa on käyty omat rauhanprosessit investoimalla köyhien alueiden infraan ja tehty kaupungin vaarallisimmasta köyhästä alueesta, Comuna 13:sta turistikohteen. Tässä rinteellä sijaitsevassa kohteessa kelpaa tämmöisen kalpean ja ylipainoisen länsituristinkin mennä liukuportaita pitkin katsomaan musiikki- ja tanssiesityksiä, jonne kävellään loputtomien turistitavaramyyntikojujen lävitse. Ja tämä kaikki kaupungissa, jota luonnehdittiin vielä ihan muutama vuosikymmen sitten maailman vaarallisimmaksi! Voi vain todeta, että kaupungin uudelleenbrändäys on onnistunut, mutta todeta samalla myös se, että se on vaatinut pitkäaikaista sitoutumista ja rahaa investointien muodossa.

Kolumbia on tosiaan maa, jossa ihmiset eivät ole yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia. Kaikilla ei ole pääsyä edes puhtaaseen julkisesti hallinnoitavaan veteen, terveelliseen ruokaan tai mahdollisuutta saada kattoa perheensä pään päälle. Samalla maan isoimmissa kaupungeissa on isoja kauppakeskuksia, jotka eivät poikkea mitenkään Länsimaisesta standardista. Toiset juhlivat sateessa katto päänsä päällä, kun toiset nukkuvat moottoriteiden viheralueilla, tai sitten kuolevat suoranaisesti kaduille lastensa kanssa.

Pohdinnan päätän miettimällä mikä yhdistää Kolumbiaa ja Suomea ja tästä pääsemmekin politiikkaan. Kolumbiassa maan ihmisoikeuksista huolissaan oleva ammattiyhdistysliike haluaa eroon sellaisista malleista, joita Suomessakin oikeistopuolueet ovat yleisesti esittäneet. Suomessakin on viimevuosina puhuttu esim. terveydenhuollon yksityistämisestä, joka puolestaan on Kolumbiassa johtanut työntekijöiden palkkojen ja työsuhdeturvan romahtamiseen. Myös Suomessa esitetty malli kaikkien sopimisvapauden rajojen poistamisesta työmarkkinakysymyksissä olisi käytännössä sellainen tila, jossa Kolumbian työntekijät arkeaan elävät ja josta he haluavat pois.

Toinen yhtymäkohta on mainitsemani liittoon kuulumisesta tuleva stigma tai leimautuminen. Tämä vaihtelee varmasti Suomessa sisäisestikin, mutta yleinen kokemus on se, että täällä sillä on usean mielessä vielä huono leima Suomessakin. Sanotaan kommunistiksi, vaikka sosialidemokraatit ammattiyhdistysliikettä useimmiten johtaisivatkin, ja vaikka Suomen historiassa mikään muu puolue ei ole niin paljon kommunisteja vastaan kenttätyössään taistellutkaan kuin sosiaalidemokraatit, ja erityisesti ammattiyhdistysliikkeessä.

Jotenkin tässä asiassa tuntuu kuin meillä Suomessakin olisi vielä jotain menneisyyden traumoja käsittelemättä, liekö jopa sisällissodasta saakka, jossa osa toimi kuten toimi miten toimi vain siksi, että hänellä ja hänen perheellään saattoi olla nälkä. Suomen sisällissota on myös esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun toisilleen vastakkaiset ryhmittymät alkavat aseistautumaan, eikä maalla ole kunnollista armeijaa tai poliisivoimia, ja siten ole täyttä kontrollia mitä sen rajojen sisällä tapahtuu. Näin väkivaltaiset maiden sisäiset yhteenotot ja sisällissodat muissakin maissa tapahtuvat, vielä tänäkin päivänä.

Minulle yhteiskunnan mitta on siinä miten se kohtelee heikompiaan. Tähän käytökseen vaikuttavat myös maan hallinnon asenteet ihmisoikeuksiin. Ääriajattelu, sama mihin suuntaan se onkaan kallellaan, on kautta historian maailmalla johtanut kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuksien polkemiseen ääriaktivismin poliittisesta suuntauksesta riippumatta. Pitää olla omistautunut asialleen, ja saa olla todella isänmaallinenkin, mutta ei pidä olla kateellinen hölmö, joka haluaa jotain toiselta jotakin pois pelkästään ideologisista syistä. Tekojen pitää kestää monitahoinen tarkastelu ja olla yleisesti hyväksyttävissä koko yhteiskunnassa. Ääriliikkeiden johtamissa maissa vapaan mielipiteen ilmaiseminen estetään rangaistuksilla, ja leimaamisella yhteiskunnalliseksi hylkiöksi. Vaikka nyt sitten nykymaailman mystiseksi yksisarviseksi möröksi, ”Suomalaiseksi kommunistiksi”, jos olet ammattiyhdistysaktiivi.

Mutta liittyy liittoon kuulumiseen muitakin pelkoja, kuin sanoilla leimaaminen, ja se liittyy henkilökohtaiseen toimeentuloon. Pelkoon siitä, että saanko minä töitä, jos minä olen liiton jäsen. Kolumbialaisten itsensäkin sanomana; Tämän ei pitäisi olla tällä vuosituhannella sellainen asia, joka tulee missään, yhdessäkään demokraattisessa valtiossa ihmisten mieliin. Mutta niin se vain tulee. Ihmiseen on eräällä tavalla sisäänrakennettuna laumaeläimen sielu, joka peilaa itseään jatkuvasti suhteessa muihin yksilöihin ja niiden ajatuksiin.

Hypoteettinen ajatusleikki

Jos ihmistä ajatellaan tällä tavalla eränlaisena sosiaalisena laumaeläimenä, ja otetaan huomioon että laumassa joillakin yksilöillä on sellainen asema, jolla voidaan vaikuttaa muihin lauman jäseniin, niin yhtäkkiä näiden lauman päättävissä paikoissa olevilla yksilöiden mielipiteillä alkaa olla koko lauman mielipiteitä ohjaavia vaikutuksia. Otetaan hypoteettinen esimerkki, että pieneen poliittiseen eliittiin kuuluva lauman jäsen sanoisi kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla tunnustettua ja ihmisoikeustyötä tekevää, maan lakien mukaisesti toimivaa ihmisoikeusjärjestön työtä rikollisjärjestön työksi, niin miten tämmöinen mielipide vaikuttaisi yhteiskunnassa? Varsinkin jos sitä muuta vastaavassa asemassa olevat henkilöt eivät kritisoisi, eli antaisivat sille hiljaisen hyväksyntänsä? Lauman yleiseen mielipiteeseen voidaan demokraattisessa yhteiskunnassa vaikuttaa myös vapaalla medialla, mutta ovat nämä mediankin kirjoittajat myös itse osa tätä laumaa ja sitä kautta sen jäseniä. Hekin altistuvat ylempää tuleville vaikutuksille siitä, mikä tässä laumassa on sosiaalisesti hyväksyttävää.

Tästä hypoteettisesta esimerkistä pääsemmekin Suomalaisen yhteiskunnan arkeen ja siellä käytävään keskusteluun, joissa väitetään kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja kansalliseen lainsäädännön perusteella perustuvan toimivan ammattiyhdistysliikkeen toimintaa rikollisjärjestön toiminnaksi. Nyt en viittaa tässä asiayhteydessä kehenkään tiettyyn henkilöön (YLE), koska tätä keskustelua kentän ihmisoikeusaktiivit joutuvat kuuntelemaan muutenkin päivittäin. Tässä ei ollut yhtään mitään uutta.

Huolestuttavaa tosin on se, että jos kansan yleinen valheisiin ja väärinkäsityksiin liittyvä keskustelu muuttuu arkipäiväiseksi poliittiseksi keskusteluksi maan ylimmissä päättävissä elimissä. Meidän on hyvä olla tietoinen siitä, että yksi hybridivaikuttamisen keinoista viimevuosina on ollut käyttää ns. valemediaa valeuutisten välittämiseen, ja nämä valeuutiset ovat vaikuttaneet oikeasti eduskunnassa käytyihin keskusteluihin (HS). Kai me kuitenkin yleisesti tässä maassa haluamme, että tässä maassa päätöksiä tehdään perustuen parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon jota on saatavilla muistakin, kuin vain hybridivaikuttuneista tiedonlähteistä?

Jos päätöksentekoon liittyviä valheita ja väärinkäsityksiä ei koskaan ja missään oikaista, niin niistä tulee tosiasiallisesti hiljaisesti hyväksytty osa kansallista politiikkaa. Kun otetaan huomioon, että media ei kritisoi ihmisoikeuksia vastustavia puheita, niin pääsemme siihen merkilliseen lopputulemaan, että ”Suomalaisen sosiaalisen laumaeläimen konseptissa”, että myös meillä pelätään oman toimeentulon menettämisen kautta ilmaista omia mielipiteitämme. En voi uskoa sitä, etteikö korkeasti kouluttautuneen median edustajat tietäisi mistä on kyse, mutta jostain syystä se jätetään sanomatta. Tämä asioiden käsittelemättömyys niiden oikeilla taustoilla ja aidoilla nimillä on meidän yhteiskuntamme suurin häpeä. Tämä johtaa historiattomuuteen, joka on meidän suurin yhteiskunnallinen syntimme.

Katse lähelle

Ehkä emme osaa nähdä lähelle siinä, miksi oikeistoa sanotaan oikeistoksi ja vasemmistoa vasemmistoksi, ja miksi näitä termejä käytetään yleismaailmalliseksi. Tilanteet ja maiden sisäinen politiikka on kaikkialla viimekädessä hyvinkin samanlaista, kyse onkin viimekädessä siitä miten politiikassa suhtaudutaan työväenoikeuksiin, eli ihmisoikeuksiin, ja toisaalta miten suhtaudutaan rikkaiden ja omistavan luokan omaisuuden suojaan. Yhteiskunnallinen rauha syntyy vain ja ainoastaan jostain keskeltä.

Rauhan etsiminen tästä keskimaastosta yhdessä, ja vieläpä kolmikantaisesti, löytyi maailmanlaajuisesti kun kansainvälinen työjärjestö ILO perustettiin ensimmäisen maailmansodan rauhanneuvotteluissa. Silloin haluttiin kestävää ja pysyvää rauhaa – ei haluttu toista maailmansotaa. ILO:n perustivat valtiot, työntekijät ja työnantajat, yhdessä. Pysyvän rauhan suurimmaksi esteeksi muodostuikin kansallismielinen fasismi, joka johti toiseen maailmansotaan ja toisen ensimmäisen maailmansodan rauhanneuvotteluissa luodun maailmanlaajuisen järjestön, rauhaan pyrkivän Kansainliiton, kuolemaan. Kommunistimaiden muodostama blokki puolestaan oli toisen maailmansodan jälkeen kolmikantaisen kansainvälisen työjärjestö ILO:n suurin uhka. Neuvostoliitossakin kun oli natsisaksan kaltainen valtion määräysvallassa oleva ammattiyhdistysliike.

Suomessa kansainvälistä työjärjestöä vastaava valtakunnallinen kolmikantaisuus alkoi toisen maailmansodan melskeissä taistelussa yhteistä ylivoimaista vihollista vastaan. Suomalainen yhteiskunta hitsattiin yhteen tammikuun kihlauksessa, jossa työnantajat tunnustivat työntekijät neuvotteluosapuolekseen, ja loppu onkin sitten Pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntymisen historiaa. Tästäkö me nyt ihan oikeasti haluamme ilman mitään kritiikkiä luopua, koska asioista ei sovita enää kolmikantaisesti ja keskustella niistä niiden oikeilla nimillä?

Nykyinen keskusteluilmapiiri Suomessa on maamme historiankin valossa perin outoa. Suomessakin, aivan kuten Kolumbiassakin pitää mennä sata vuotta taaksepäin, että löytyy yhtymäkohtia nykyhetkeen. Suomessa nämä yhtymäkohdat ovat tosin tämän tarkasteluajanjakson molemmissa päissä varsin negatiivisia, jopa äärioikeistolaisia. Kun taas Kolumbiassa ollaan nykypäivän tilanteeseen tyytyväisiä, koska tänään on vähemmän äärioikeistolaisuutta kuin sata vuotta sitten. Tilanne Suomalaisessa poliittisessa yleiskeskustelussa ei olisi tämmöinen, jos yleinen tietous ihmisoikeuksista ja maamme historiasta olisi paremmalla tolalla, ja jos itse kukin meistä voisi edes hetkeksi asettautua toisen asemaan.

Päätän tämän opintotarinan siihen että pyydän sinua miettimään, millaisen yhteiskunnan haluat Suomen olevan tulevaisuudessa. Ota harkinnassasi huomioon että niin natsisaksassa, kuin samaan aikaan eläneessä Neuvostoliitossa ammattiyhdistysliike kaapattiin valtion, joko fasistisen tai kommunistisen hallinnon, ohjailtavaksi toiminnaksi. Vapaa ammattiyhdistysliike alistettiin poliittisilla päätöksillä, niin Natsisaksassa kuin Neuvostoliitossakin, pelkästään opettamaan työväestölle valtion oikeaksi määrittelemää poliittista suuntausta asiaan kuuluvine uniformuineen (TUC, Wiki d).

Nykymaailmassakaan ammattiyhdistysliikkeen toiminnan rajoittaminen ei ole mitenkään harvinaista, mutta se keskittyy maihin, joissa demokraattinen tilanne on yleisesti heikko ja valta keskittyy harvoille, ellei jopa vain yhdelle henkilölle tai puolueelle. Euroopassa vapaa ammattiyhdistysliike on poliitikkojen hampaissa ainakin Valko-Venäjällä ja Turkissa (ITUC-CSI, ETUC). Lievempiä rikkomuksia on muissakin maissa.

”Paha” asuu viimekädessä kaikkien ihmisten mielissä, ja jos sille annetaan ehdoton valta, niin se turmelee ihmisen mielen ehdottomasti. Turmeltunut mieli myös käyttää valtaa sen mukaisesti. Kolumbia on esimerkki siitä, jos rikkaiden omistajien annetaan rakentaa omia armeijoita ja käyttää niitä mielensä mukaan ”oman toimintansa turvaamiseen”. Lait ja säännöt eivät Suomessakaan ole pelkästään rajoittamassa esimerkiksi juuri minun yksilönvapauksiani, ne ovat myös minun suojakseni. Tämä olisi hyvä muistaa kun vaaditaan milloin minkäkin säädännön poistamista. ”Kaiken maailman sääntöjen” alkuperässä on ollut kuitenkin ollut aina joku syy.

Kehitysyhteistyöjärjestö vuoden 2023 SASK:n Kolumbian opintomatkalta oppimani voisi tiivistää vaikkapa näin:

”Sivistystä on se, miten me kohtelemme toisiamme ja hyväksymme erilaisia mielipiteitä yhteiskunnassamme. Tarvitsemme enemmän yhteisöllisyyttä, ja vähemmän yksilökeskeisyyttä. Vain toisiamme ymmärtämällä ja sietämällä voimme saavuttaa vapaan yhteiskunnan, sekä yhteiskunnallisten resurssien oikeudenmukaiseksi koetun jaon kautta saavutetun yleisesti hyväksytyn tilan, jossa viimekädessä jokaisella yksilöllä taustastaan riippumatta on parhaat mahdollisuudet elää ja toteuttaa itseään koko yhteiskunnan yhteiseksi hyväksi”.

Tämän puolesta meidän kaikkien tulee olla valmis tekemään jotain, koska on aina ollut, ja tulee aina olemaan toimijoita, jotka toimivat tätä ajatusta vastaan.

Lähteet

Atlas of economic complexity. 2022. Colombia. https://atlas.cid.harvard.edu/explore?country=49&queryLevel=location&product=undefined&year=2021&productClass=HS&target=Product&partner=undefined&startYear=1995

BNAmericas. 2022. Colombia bets on gold and copper mining. https://www.bnamericas.com/en/interviews/colombia-bets-on-gold-and-copper-mining

Britannica a. https://www.britannica.com/place/Colombia/Revolution-and-independence

Britannica b. https://www.britannica.com/event/The-War-of-a-Thousand-Days

Britannica c. https://www.britannica.com/place/Colombia/Transportation#ref25360

Domestic workers. Who are domestic workers. https://www.ilo.org/global/topics/domestic-workers/who/lang–en/index.htm

Electionguide. 2022. Republic of Colombia. https://www.electionguide.org/countries/id/48/

ESS 2016. ESS round 8 – 2016. Welfare attitudes, Attitudes to climate change. https://ess.sikt.no/en/study/f8e11f55-0c14-4ab3-abde-96d3f14d3c76/156

ETUC. 2023. Turkey: Detention of union leaders sets back relief efforts. https://www.etuc.org/en/pressrelease/turkey-detention-union-leaders-sets-back-relief-efforts

EU komissio. https://home-affairs.ec.europa.eu/networks/european-migration-network-emn/emn-asylum-and-migration-glossary/glossary/informal-economy_en

Europeanparticipationindex. Political Democracy Index. https://www.europeanparticipationindex.eu/#EPI_vs_Indicators?democracy

Finnwatch. 2018. Globaalit puitesopimukset, yritysvastuun unohdettu työkalu. https://finnwatch.org/fi/uutiset/globaalit-puitesopimukset-yritysvastuun-unohdettu-tyoekalu

Gov.co. 2020. ¿En qué consiste el pacto colectivo y quienes hacen parte de ella?  https://www.minjusticia.gov.co/programas-co/LegalApp/Paginas/En-que-consiste-el-pacto-colectivo-y-quienes-hacen-parte-de-ella.aspx

  1. 2019. Tutkimus: Monet MV-lehden ilmauksista siirtyivät suoraan eduskunnan käyttöön. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006302083.html

ILO C135. C135 – Workers’ Representatives Convention, 1971 (No. 135) https://www.ilo.org/dyn/normlex/en/f?p=NORMLEXPUB:12100:0::NO::P12100_INSTRUMENT_ID:312280

ILO C189. 2011. C189 – Domestic Workers Convention, 2011 (No. 189). https://www.ilo.org/dyn/normlex/en/f?p=NORMLEXPUB:12100:0::NO::P12100_ILO_CODE:C189

ILO C190. 2019. C190 – Violence and Harassment Convention, 2019 (No. 190). https://www.ilo.org/dyn/normlex/en/f?p=NORMLEXPUB:12100:0::NO::P12100_ILO_CODE:C190

ILO. About the ILO. https://www.ilo.org/global/about-the-ilo/lang–en/index.htm

ILO:n 106. yleiskokous. 2017. ILO:n 106. yleiskokous (osa 1). https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petripartanen/240722-ilon-106-yleiskokous-osa-1/

ITUC-CSI. 2023. Belarus: ILO tightens pressure over workers’ rights violations.  https://www.ituc-csi.org/belarus-ilo-tightens-pressure

  1. 2023. Labour Market Profile Colombia – 2023/2024. https://www.ulandssekretariatet.dk/wp-content/uploads/2023/06/LMP-Colombia-2023-final.pdf

Medellintrips. https://www.medellindaytrips.com/comuna-13-in-medellin-history-and-present/

NORMLEX. 2023. https://www.ilo.org/dyn/normlex/en/f?p=1000:12000::::::

OECD a. 2022. https://data.oecd.org/chart/7ikx

OECD b. 2022. https://data.oecd.org/chart/7iky

OECD c. 2022. https://data.oecd.org/chart/7ikA

OECD d. 2022. https://data.oecd.org/chart/7ikG

OECD e. 2022. https://data.oecd.org/chart/7ikH

OECD f. 2022. https://data.oecd.org/chart/7ikI

OECD g. 2018.  Income mobility accross generations. https://www.oecd.org/social/broken-elevator-how-to-promote-social-mobility-9789264301085-en.htm

OECD h. 2022. 2022 OECD Economic survey of Colombia. https://issuu.com/oecd.publishing/docs/colombia-2022-oecd-economic-survey-presentation

OECD i. Collective bargaining. https://www.oecd.org/employment/collective-bargaining.htm

PAU. 2019. Työtuomioistuin: Mainosjakajien SME ry ei ole aito työntekijöiden yhdistys. https://www.pau.fi/viestinta/ajankohtaista/tyotuomioistuin-mainosjakajien-sme-ry-ei-ole-aito-tyontekijoiden-yhdistys.html

SASK a. Näin SASK toimii. Viitattu 04.12.2023. https://www.sask.fi/keita-olemme/nain-sask-toimii/

SASK b. 2015. Halonen tutustui SASKin hankkeeseen Kolumbiassa.  https://www.sask.fi/ajankohtaista/halonen-tutustui-saskin-hankkeseen-kolumbiassa/

The Guardian. 2020. ’Sistine Chapel of the ancients’ rock art discovered in remote Amazon forest. Viitattu 12.12.2023. https://www.theguardian.com/science/2020/nov/29/sistine-chapel-of-the-ancients-rock-art-discovered-in-remote-amazon-forest

The Guardian. 2018. https://www.theguardian.com/world/2018/dec/10/doris-salcedo-colombian-artist-melts-guns-tiles-peace-monument

The World Bank. 2022. https://data.worldbank.org/indicator/SI.POV.GINI?end=2022&most_recent_value_desc=false&start=2022&view=chart

TSL. 2023. Geneve-koulu / Genèveskolan. https://www.tsl.fi/koulutus/kansainvalinen-koulutus/geneve-koulu.html

TUC. 2023. Ninety years on from the Nazi ban on free trade unions, the lessons remain relevant to us today. https://www.tuc.org.uk/blogs/ninety-years-nazi-ban-free-trade-unions-lessons-remain-relevant-us-today

Unión. Quiénes somos. https://uniontrabajadoresdecomercio.com/quienes-somos/

UNEB. https://uneb-colombia.org/

UNSTATS. 2023. SDG Global Database gives you access to data on more than 210 SDG indicators for countries across the globe. https://unstats.un.org/sdgs/dataportal

Wiki a. https://en.wikipedia.org/wiki/Colombia

Wiki b. https://en.wikipedia.org/wiki/Santa_Marta

Wiki c. Right-wing paramilitarism in Colombia.  https://en.wikipedia.org/wiki/Right-wing_paramilitarism_in_Colombia

Wiki d. Trade unions in the Soviet Union. https://en.wikipedia.org/wiki/Trade_unions_in_the_Soviet_Union

World factbook. https://www.cia.gov/the-world-factbook/countries/colombia/#military-and-security

YLE. 2023. Lakolle hapan vastaanotto ministereiltä ja työnantajilta – elinkeinoministeri Rydman: Hakaniemen ay-mafiaa ei kiinnosta työpaikkojen säilyminen. https://yle.fi/a/74-20066872

YK. 2022. Epävirallisen talouden tietoselain. https://data.undp.org/insights/informal-economy

 

 

petripartanen

Kiinnostuksen aiheet: projektinhallinta, aluepolitiikka, EU, hanketyö, työelämä, ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu