Diego Armando Maradona, peri-inhimillinen puolijumala

 

On mielipidekysymys, onko eilen kuollut Diego Armando Maradona kaikkien aikojen paras jalkapalloilija, mutta häntä legendaarisempaa ja myyttisempää hahmoa urheilu on tuskin koskaan tuottanut. Diegon ura jalkapallon absoluuttisella huipulla jäi suhteellisen lyhyeksi, mutta hänen pelillinen ja kulttuurinen vaikutuksensa tulee elämään vielä pitkään. Liian aikaisin koittanut kuolemakin vain lisännee hänen traagista myyttisyyttään entisestään.

Diego vertautuu monin tavoin kreikkalaiseen jumalaan, jolla on yli-inhimillisiä kykyjä, mutta myös peri-inhimillisiä heikkouksia ja taipumus langeta houkutuksiin. Diegon elämä sahasikin jatkuvasti kahden ääripään välillä: yli-inhimilliset otteet jalkapallokentillä vuorottelivat suurta inhimillistä heikkoutta osoittaneiden siviilielämän töppäilyjen kanssa. Hänen elämänsä oli ratkeamaton jännite, jonka toisiaan vastaan alati hanganneet vastanavat tuottivat. Hyvin harvassa ihmisessä yhdistyvät puolijumalan kyvyt ja lapsenomainen impulsiivisuus samalla tavalla kuin Diego Maradonassa, ja juuri tuo voiman ja heikkouden synteesi teki Diegosta niin kiehtovan persoonan kuin hän oli.

Diegossa ei ollut lainkaan teflonia, vaan pelkkää teeskentelemätöntä alkuvoimaa. Diegolla oli kiistaton karisma ja vahva aura, joihin vaikutti paljon se, että hän osasi olla vain oma spontaani itsensä, ei viestintätoimistojen tai agenttien kuohima jeesmies. Hänen aurassaan oli aina jonkinlaista vaaran tuntua ja villiä libidinaalista energiaa, jotka meidän mikromuoviin ja elintasosairauksiin tukehtuvassa ajassamme alkavat olla jo sukupuuttoon kuolevia luonnonvaroja.

Jos meidän lattea aikamme ja sen laskelmoiva kulttuuriteollisuus puristaa kaikesta ja kaikista hajuttomia ja mauttomia brändejä, oli Diego loppuun asti aito ja väkevä persoonallisuus. Jo hänen pelityylissään jumalaisen silkkinen pallokosketus yhdistyi eläimelliseen draiviin, joka tuntui kumpuavan suoraan argentiinalaisen pampan villiydestä tai Buenos Airesin kujien kiivaasta kuhinasta. Kun nämä kyvyt yhdistää hänen anteeksipyytelemättömään asenteeseensa, ei ole vaikea ymmärtää minkä takia hän innoitti niin monia globaalin etelän ihmisiä, joiden piti ammentaa näköalattomuuden keskellä toivoa ja itsetuntoa edes jostain.

Kun puhutaan Diego Maradonasta, ei voida puhua vain jalkapallosta, vaan on puhuttava myös kulttuurista, politiikasta ja uskonnosta. Hänellä oli suuri kulttuurinen vaikutus etenkin Argentiinaan ja Napoliin. Hän vaikutti suuresti niiden identiteettiin ja itsetuntoon, sillä hän teki molemmista voittajia. Häneen suhtauduttiin niin fanaattisesti ja jopa uskonnollisesti, että tuskin kukaan toinen urheilija on koskaan kokenut samaa. Niin kauan, kun köyhät ihmiset eivät koe pystyvänsä parantamaan omaa osaansa poliittisin keinoin, heillä on tarve kääntyä erilaisten karismaattisten ihmisten puoleen ja palvoa yksittäisiä ihmisiä puolijumalinaan.

Kuitenkin vain harvat ja valitut pystyvät koskettamaan ihmisiä niin syvältä kuin Maradona pystyi. Lionel Messi saattaa olla parempi jalkapalloilija kuin Maradona oli, mutta hänestä ei koskaan tule samanlaista myyttistä sankaria ja ikonia. Ehkä puolijumalien aikakausi kuoli Maradonan mukana? Ehkä jumalat tyytyvät jatkossa oleskelemaan Ólymposvuorella, eivätkä enää laskeudu tavallisten ihmisten joukkoon.

Lihaa ja verta ollut Diego kuoli eilen, mutta hänen asemansa suurena legendana ja kaikkien aikojen myyttisimpänä urheilijana horjuu tuskin koskaan. Maailma voi ehkä tuottaa vielä muutaman Diegon tasoisen pelaajan, mutta Diegon myyttisyyden tasolle nousee tuskin enää kukaan.

+1
pmjamsa
Turku

Epäortodoksisesti jonkin sortin sosialisti. Kotoisin Vantaan suburbiasta, elää kitkuttelee Suomen Turussa. FM 2014.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu