Suomi putosi kehityksen junasta- kulttuurin puusta- näpertely ja peesailu ei pelasta

Hallitus on vuodessa onnistunut rikkomaan työmarkkinat ja luottamuksen paremmasta kehityksestä ja visiosta. Pilannut viennin lisäksi meidän kansainvälisen maankuvamme, ajanut pienituloiset köyhyysloukkuun pois asunnoistaan, kaatanut rakennusalan nurin. Valtion rahat on puolestaan kaadettu julkisesta terveydenhuollosta yksityisille voittoa tahkoaville firmoille. Sen lisäksi putosimme puusta vihreässä siirtymässä. Hallitus sai taakseen eduskunnan tuen demareiden avulla ja polki Putinin toiveiden mukaisesti ihmisoikeussopimukset rasismin nastasaappailla. Käännytyslaki ei estä Venäjää, ainoastaan hädänlaisia ja välineellistettyjä ihmisiä hakemasta turvapaikkaa Suomesta.

Eikä tuossa ole edes kaikki.

Miten tähän on tultu? Mitkä ovat poliittiset pontimet?

Käyttövoimana ja räjäytysnallina: Uho, kosto, ahneus, voimantunto ja kuviteltua suurempi mandaatti.

Eikös nuo kaikki  edellä mainitut löydy nykyisestä politiikasta ja sen hallitusvaltaa pitävistä? Edellä mainitun lisäksi vielä maahanmuuton estämisen ja työttömien saaminen (laiskojen) ilmaiseksi työvoimaksi. Työmarkkinaosapuolena koskaan aiemmin ei ole ollut hallitus ja työministeri. Sivullisesta on tuskallista katsoa osaamattomuutta, joka tekemisestä heijastuu. Ministerien ja koko hallituspuolueiden touhussa näkyy, ulkoa opittu fraseologia. Suomen yrittäjien Pentikäisen, EK:n johtajien kauppakamarin ”Romakan” teesit, nämä ”asiantuntija syötöt” menivät hallitusohjelmaan sukkana läpi. Se näkyy selvimmin Satosen ja  tiktok-kansanedustajien sanomisina.

Kyse on valtapoliittisesta ja ”hyvään hallitusohjelmaan” kirjatusta valtiollisesta pakottamisesta ja sisään rakennetusta rasismista. Tuo kaikki kohdistuu myös oman kansan heikko-osaisiin.

Näemme lähes päivittäin itärajan takaisia sytykkeitä Suomen ja Euroopan politiikan sotkemiseksi. Nyt ajankohtaisena ovat Brittien äärioikeiston mellakat. Näitä on tuettu meilläkin monen poliitikon suulla näkyvimpänä Riikka Purran (ent. riikka skriptassa) kirjoituksissa. Järkyttävintä on jopa kuntatason politiikkojen, kuten oman kuntani valtuuston puheenjohtajan X :ssä myötäjuoksu näihin Putinin ansoihin. Kyttääminen herrahissiin tekee alttiiksi uskoa itäistä valeinfoa tai trumppilaista republikaania rapakon takaa.

Nuo kappaleen alussa mainitut viisi käyttövoimakohtaa ovat hyvin pitkälti politiikan ulkopuolelta elinkeinoelämän sisään kirjoittamia. Heillä oli sytykkeet, paloa sammuttamassa heitä ei näy. Sen sijaan nykyään näkyy, jopa epäuskoisia yrittäjien  voivotteluja, kuinka näin kävikään? Osaamattomien käsiin annettiin rähjäämisaineet, ja nehän räjähtivät kansakunnan silmille

Positiivisella puolella on tiedossa ainoastaan äitiyspakkaukseen lisätty pallo 2025!

Näpertelyä epäolennaisuuksilla.

Hallituksen ja ministerien toiminta on näpertelyä ja epäolennaisuuksien jahtia. Työttömien kurittaminen päivärahoja ja muita sotetukia leikkaamalla ei tee maahan yhtään työpaikkaa. Ainoastaan ison määrän hoitamattomia sairaita, jopa kuolleita,  velkoja, alipalkkaa ja tingittyjä säästöjä  palvelujen ostoista. Palvelualan ja rakentamisen yritykset valuvat väkisin konkursseihin. Niiden määrä ja joutavien kiristyslakien määrä on saamassa ihmiset raivoihinsa.

Ay-liike sai keväällä nenälleen, mutta syksyllä on tulossa lakkoja lisää. Ay-liikkeeltä toivoisi aivan uusia avauksia tilanteeseen. Väitteet sen jämähtämisestä vanhaan ja puolustukseen pitää ainakin osittain paikkansa.

Uudet avaukset ja maalle uusi uskottava suunta, olisi tarpeen, jopa tarjolla!

Tarvitaan työelämää radikaalisti uudistavaa ay-liikettä, joka näyttää mikä on suunta mihin pyritään. Eväitä sille olisi, mutta pohjoismaista mallia peesaten päädytään kansojen joukossa Kreikan ja Espanjan tasolle pysyvästi, jossa nyt jo ollaankin.

1. Suomen työmarkkinoiden kannattaisi katsoa niitä Eu-maita missä työaika on nyt lyhempi kuin meillä.
2. Malleja siihen on monia, jo 80-luvulla meilläkin kokeiltiin kuuden tunnin työvuoroja. Niitä kehitettiin jopa siten, että tehtäisiin peräkkäin työpäivää 6+6, näin tuotanto nykyisen 8 tunnin asemasta olisikin 12 tuntia.
3. Laitteet tilat ja investoinnit olisivat tehokkaammin käytössä. Mallin käyttöönottaminen olisi uutta ”paikallista sopimista”, koska suoraan se ei kaikkiin töihin käy.
4. Viikkotyöaika tulisi ottaa myös framille, jossakin sen tehokkaampi hyödyntäminen nelipäiväisenä voisi olla viisasta.
5. Koko maassa käytössä oleva seitsemästä-neljään malli tai palvelujen 8-16 malli tulisi miettiä kokonaan uusiksi. Mikä olisi parasta perheiden, lasten hoidon ja koulunkäynnin kannalta. Mikä aika antaisi esim. kouluikäisille lapsille riittävän levon ja yöunen.
6. Entäs sosiaalisen palkanmaksun malli? Työttömyyskorvaukset, asumis-ja muut perhetuet. Miten niiden yhdistäminen riittäväksi, kannustavaksi ja ennen muuta sallivaksi kansalaistuloksi, mikä tulisi saada ilman tuhannen hakemuksen ja taloudellisten selvitysten antamista.
7. Kyseessä olisi ”Reilu suomi-malli”, jossa kyttääminen, kateus, ja epäluulot toisiamme kohtaan olisi ikiajoiksi hylätty. Utopia tietysti, mutta Forssan puoluekokous 1903 oli myös utopiaa täynnä, joka saavutettiin ja oli olemassa. Nyt se on muuten murenemassa.