Hannu Salama vastaan USA ja Nato

Kävin kirjastossa ja lainasin Hannu Salaman teoksen Läheltä pitäen, kaukaa käyden.

Jorma Melleri on kirjoittanut täällä Vapaavuorossa ansiokkaan arvion kyseisestä teoksesta:  https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/hannu-salama-vastaan-muu-maailma/

Salama kirjoittaa teoksessaan, ettei pelkää Putinin johtamaa Venäjää ”niin kuin tekevät nykysuomalaiset fasistisen oirehtimisensa kiistävät tai oikeistonuorten ominaisuudeksi siirtävät jenkkifasismin kannattajat”. Hänen ensisijainen pelon aiheensa on ”suomalaisten keski-ikäisten ja sivistymättömien, historiaa tuntemattomien ja tajuamattomien nuorporvareitten tämänpäiväinen USA – ja eurohöyryjen myrkyttämä suhtautuminen siihen”.  Hänen tekee mieli ”ottaa selvää olisiko mahdollista ja miten hankkia hautapaikka Leningradista – Pietari kun ei hautapaikakseni ihan nikottelematta luonnu – ja ulottaa tämä tiedustelu aina Putiniin saakka kertomalla tietysti mitä 1940-luvun alkuvuosien Leningrad sodan jälkeen julkituotujen tietojen valossa on minulle merkinnyt: esimerkkiä kuoleman rajan ylittävästä inhimillisestä puhtaudesta joka edelleenkin antaa toivoa ihmiskunnan kyvystä jatkaa elämäänsä maailmankaikkeudessa – tiellä jota kuljettaessa 70 vuoden takaiset Hiroshima ja Nagasaki ovat olleet ratkaisevia tappioita ja merkinneet USA:lle voittoa samassa merkityksessä kuin Stalingradin motti saksalaisille: hitaan mutta varman tappioputken alkua sodassa jota USA:n olisi käytävä niin omakseen kuin koko maailman tuhoksi viimeiseen saakka jos se aikoisi säilyttää tämänpäiväisen ”demokratiansa”.”

Salama kirjoittaa Natosta mm. näin: ”Vai olenko tämmöttellä itsekeskeisen epäilevällä ja suuriluuloisella asenteellani (jota tyhmyyksissäni olen pitänyt aitona individualismina!) siihenkin aikaan ollut loukkaamassa rehtiä suomalaista tiedonvälitystä? Sitä joka tänään esimerkiksi väittää ettei yhteenkään natomaahan ole koskaan hyökätty? Toisin sanoen: USA ei ole Natoon kuuluva maa, sinnehän lentokonekaappausten avulla onnistuttiin hyökkäämään neljästä kohteesta kolmeen ihan perille saakka (tai sitten Pentagonia jymäytti oma kehitteillä oleva täsmäase ja New Yorkissa pari isoa kivitaloa joko Luovan Tuhon vaatimalla omatoimisuudella tai vapauden nimissä, muutes vaan  ihan itsekseen, muina miehinä ja naisina rapisi taivaalta alas) . . . Onko loukkaavaa jos sanon, että järjetöntä ”Tähän saakka ei ole” -väitteellä perustella etteikö vastedes hyökättäisi varsinkin sellaiseen naapuriin, jonka natojäsenyys koetaan vihollisuudeksi – ja että hyökkäys jäisi totetumatta jos tämä naapurimaa ei olisi Naton jäsen?”

Salaman kirjaa lukiessa tulee hieman mieleen, mitä Tuukka Sandström on hiljattain kirjoittanut Putinista. ”Kaikki Putinin ja Sergei Lavrovin höpinöitä vuosien varrella kuunnelleet ovat varmasti huomanneet, että niille on leimallista äärimmäinen whataboutismi. Miltei jokainen Putinin tai Lavrovin kansainvälisillä areenoilla pitämä puhe sisältää jonkin variaation teemasta entäpä USA – mitäpä teitte siellä, mitäpä teitte tuolla. Tapana on ollut ohittaa tämä tyhjänä ”retoriikkana” tai ”propagandana”, jolla Venäjä oikeuttaa toimiaan. Todellista tarkoitusperää ja toimintalogiikkaa on kuulunut etsiä retoriikan sumuverhon takaa. Mutta viimeistään nyt meidän on ymmärrettävä, ettei tämä ole koskaan ollut vain ”retoriikkaa”. Sen sijaan entäpä USA on ollut ja on yhä Putinin ja hänen tukijoidensa ajattelun perusrakenne, ideologian ja identiteetin kantava pilari. Paljastavimpia esimerkkejä oli invaasioaamun puhe. Putin pääsi paasauksessaan yli puolenvälin muistamatta sanoa oikeastaan mitään Ukrainasta, maasta, johon oli hyökkäämässä. Puhe loi vaikutelman, ettei Putin oikeastaan edes nähnyt Ukrainaa vaan puhui ikään kuin Ukrainan ylitse Yhdysvalloista, jonka mahtiin länsi hänelle pohjimmiltaan kiteytyy.”

Hannu Salama kirjoittaa kirjassaan arvostelevasti Atlantin takaista Hyvyyden valtakuntaa ihastelevista lännettäjistä ja suomalaisista natoviisaista, kaikkitietävistä osaajista. Kirja ilmestyi kaksi vuotta sitten. Entä nyt? Mitä Salama mahtaa ajatella Putinista ja Venäjän hyökkäyssodasta ja siviiliväestön murhista Ukrainassa?

Kirjan kannen etuliepeessä viitatataan Salaman alter egoon Harri Salmiseen: ”Harri Salmisen moraalinen kompassi on erehtymätön, osumatarkkuus hyytävä.” Rohkenen olla eri mieltä.