Mihail Bulgakov ja Butsha
Neuvostoliittolainen kirjailija Mihail Bulgakov, jonka pääteos on Saatana saapuu Moskovaan, syntyi 1891 Kiovassa vanhempiensa esikoisena seitsenlapsiseen perheeseen.
Jotta Bulgakovien lapset olisivat viettäneet enemmän aikaa ulkona, vanhemmat ostivat vuonna 1900 kaksi eekkeriä metsää Butshasta, 24 kilometriä Kiovasta länteen. Puut kaadettiin ja paikalle rakennettiin yksikerroksinen viiden huoneen ja kahden verannan puutalo. Bulgakovien perhe asui Butshassa toukokuusta lokakuuhun. Mihail Bulgakov vietti lapsuutensa parhaat kuukaudet Butshassa.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan juuri Butshan alueella venäläisjoukot syyllistyivät silmittömään kansanmurhaan. Sata vuotta sitten seutu oli kiovalaisille rauhan tyyssija. Butshassa oli kolmisen tuhatta asukasta vuonna 1917. Kaksi vuotta sitten väkiluku oli lähes 37 000.
Butshassa oli levotonta vuonna 1918. Lyhyen ajan kuluessa Kiovassa oli 18 vallankaappausta, joista kymmenestä Mihail Bulgakovilla oli omakohtaisia kokemuksia. Bulgakovien Kiovan kotitalo poltettiin sisällissodan aikana maan tasalle. Kiovan herruutta tavoittelivat vuoron perään tsaarinvaltaa kannattavat valkoiset, Saksan miehitysjoukot, Ukrainan kansalliset talonpoikaisjoukot sekä puna-armeija. Vuosina 1921-1923 syntynyt Bulgakovin ensimmäinen romaani Valkokaarti kuvaa J. A. E. Curtisin mukaan sekä sisällöltään että hengeltään sitä, mitä Bulgakov ja hänen perheensä jäsenet tunsivat ja kokivat ensimmäisen maailmansodan, vallankumouksen ja kansalaissodan pyörteissä. Romaani on Curtisin mukaan Bulgakovin kiitollinen kunnianosoitus hänen perheelleen ja hänen Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa viettämilleen onnellisille lapsuus- ja nuoruusvuosille.
Bulgakovilla on vuodesta 2005 lähtien ollut nimikkokatu Butshassa. Vuoden 2006 lopussa 2,18 hehtaarin metsäalue, jonka keskellä oli Bulgakovien datshan raunioiden jäänteet, sai historiallisen maisemansuojelualueen statuksen.
Uusrikkaat kaikkialta Ukrainasta ovat jo vuosia rakentaneet aktiivisesti Butshan metsälueita. Siinäkö yksi syy venäläissotilaiden taannoiselle raakuudelle?
Bulgakov kirjoitti kirjeessään 23. tammikuuta 1923 Vera-sisarelleen: ”Jos asetut Kiovaan, neuvottele Ivan Pavlovitshin ja Varvaran kanssa, mitä voimme tehdä saadaksemme pitää äidin osuuden Butshassa. Olisi onnetonta, jos menettäisimme sen.”
Valkokaartista tehtiin myös kuuluisa näytelmä Turbinien (sukunimi) Päivät, siitä tehtiin NL:ssa elokuvakin ja näytelmäversiota Stalin kuulemma piti suuressa arvossa, katsoi sen 15 kertaan. Suomessa se on esitetty myös radiokuunnelmana.Elokuva löytyy tuubista myös tekstitettynä.
Ilmoita asiaton viesti
Glavrepertkom, ylin teatteriohjelmien tarkastamo, tyytyi rajoittamaan Turbinien päivien esittämisen Moskovan taiteelliseen teatteriin, eikä äkkisuosiosta huolimatta mikään muu neuvostoteatteri saanut esittää sitä, joten Bulgakovilta vietiin sekä laajempi katsojakunta että varma tulonlähde, joka olisi ollut erittäin tarpeellinen.
Vuonna 1928 Glavrepertkom päätti lopettaa Turbinien päivien esittämisen heti, kun tilalle saataisiin harjoitelluksi toinen näytelmä. Lopullisen silauksen Bulgakovin näytelmien haaksirikolle antoi Stalin itse puuttumalla niihin suoraan. 2. helmikuuta 1929 päiväämässään kirjeessä Stalin näki Turbinien päivät bolshevikkien musertavan voiman kuvauksena. Tämä kummallinen näkemys viittaa J. A. E. Curtisin mukaan siiihen, että Stalin olisi ottanut täydestä ne muutokset, jotka Bulgakovin oli pakko tehdä saadakseen näytelmänsä ohjelmistoon, mutta jotka jäivät viimeistelyä vaille, ja että hän näki näytelmän – kuten tyrannimaisen luonteen sopikin – osoituksena siitä, että voittaessaan valkoiset bolshevikit voittivat vahvan vastustajan, joka ansaitsi kaiken kunnioituksen. Taiteellisen teatterin aikakirjat kertovat todellakin Stalin katsoneen Turbinien päivät vähintään viisitoista kertaa. Curtisin mielestä Bulgakov näyttää uskoneen, että näytelmän rehellisyys on herättänyt Stalinissa suurempaa kunnioitusta kuin mahdollinen teeskennelty bolshevikkimyönteisyys. Stalinin mieltymys näytelmään saattaa olla pääasiallisin syy siihen, että Bulgakov säästyi vangitsemisilta vuosina 1929-1930.
Siitä huolimatta, että Stalin näennäisesti arvostikin Turbinien päiviä, hänen helmikuisen kirjeensä perimmäinen tarkoitus oli poistaa kaikki Bulgakovin näytelmät Moskovan näyttämöiltä. Niinpä Turbinien päivät vedettiin pian pois.
Ilmoita asiaton viesti
Jossakin Esa Adrianin tekstissä väitettiin, että Turbinien päiviä esitettiin sotaan asti jossakin Ukrainassa, kunnes lavasteet pommitettiin. Muistaakseni Stalin käski kuitenkin palkata Bulgakovin Taiteelliseen Teatteriin (joka on tapahtumapaikkana myös Mestari ja Margaretassa), ja hän sai sitten toimeentulonsa sieltä.
Bulgakovilla on muuten sellainenkin näytelmä, jossa Iivana Julma (venäjäksi Mahtava) haetaan aikakoneella Moskovaan vahingossa. Siitäkin on olemassa NL-elokuva, ja sitä on myös esitetty jossakinn Itä-Suomessa. Tulee jotenkin näinä aikoina mieleen…
Ilmoita asiaton viesti
Bulgakovin kaikki näytelmät olivat poistuneet Moskovan näyttämöiltä kesään 1929 mennessä. Tammikuussa 1932 Bulgakov sai kuulla Turbinien päivien saaneen uudelleen esitysluvan Moskovan taiteellisessa teatterissa. Stalin oli ollut asialla. Hän oli kysynyt teatterin johdolta kuin ohimennen, miksei Turbinien päiviä, hänen suosikkiaan, enää ollut ohjelmistossa. Bulgakoville soitettiin asiasta seuraavana päivänä. Esitykset oli tarkoitus aloittaa uudelleen niin nopeasti kuin suinkin.
Turbinien päivät säilyi teatterin ohjelmistossa koko Bulgakovin loppuelämän ajan ja tarjosi näin hänelle heiveröisen perustulon.
Ilmoita asiaton viesti
Turbinien päivät sai ensi-iltansa 5. lokakuuta 1926 Moskovan taiteellisessa teatterissa. Katsojat eläytyivät Turbinien sisarusten tarinaan jopa niin, että osa yleisöstä pyörtyi paikalleen. Voimakkaat suosionosoitukset ja jatkuvien taputusten vyöry eivät hämänneet teatterikriitikoita, jotka seuraavan päivän lehdissä haukkuivat Bulgakovin näytelmää taantumukselliseksi ja Stanislavskin johtamaa teatteria taantumuksen foorumiksi. Glavrepertkom kielsi kirjailijaa myymästä näytelmäänsä mihinkään muuhun teatteriin, mikä kevensi ajoittain jopa nälkäkuoleman partaalla heiluvan Bulgakovin tuloja merkittävästi.
Ilmoita asiaton viesti
Leningradin musiikkiteatteri oli alkukesästä 1933 tilannut Bulgakovilta komedian, varsin epätyydyttäväksi jääneen antiutopistisen tieteistarinan nimeltä Blazhenstvo (Autuus), jonka juoni oli aika puiseva. Moskovan satiiriteatteri teki myös sopimuksen sen esittämisestä, ja näytelmä valmistui joulukuun 1933 ja huhtikuun 1934 välisenä aikana. Kumpikaan teatteri ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tulokseen, ei Satiiriteatteri eikä Leningradin teatteri, ja syyskuussa 1934 Bulgakovia pyydettiin kirjoittamaan koko näytelmä uudelleen: hänen tuli jättää tulevaisuuteen liittyvät kohtaukset pois, mutta säilyttää ajatus aikakoneesta, joka siirtää Iivana Julman nykyaikaan. Lokakuussa 1935 näytelmäteksti, joka oli saanut uudeksi nimekseen Ivan Vasiljevitsh, jätettiin lopulta Glavrepertkomille, joka pitkään epäiltyään ja epäröityään tuli siihen tulokseen, ettei tässä hauskassa ja kevyessä komediassa voinut olla mitään yhteiskunnalle vaarallista, ja myönsi esitysluvan. Loppuvuodesta 1935 Ivan Vasiljevitshin harjoitukset pääsivät viimein käyntiin Satiiriteatterissa.
Ilmoita asiaton viesti
Bulgakovin romaanista on tehty myös hieno venäläinen tv-sarja. Muistan erään kaverini sanoneen että tuntui oudolta kun Jeesus ja Pilatus puhuivat venäjää. Jostain syystä häntä ei kummastuttanut kun he puhuivat englantia elokuvassa Kristuksen viimeinen kiusaus.
Ilmoita asiaton viesti