Suomineito täyttää pian 100 vuotta – olemmekohan valmiit?

Kansalaiset on kutsuttu mukaan tulevan yhteisen suurjuhlamme valmistelutalkoisiin näillä sanoin: 

"Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä tulee vuonna 2017 kuluneeksi 100 vuotta. Valtioneuvoston kanslia on asettanut projektin, jonka tavoitteena on synnyttää kiinnostava ja mukaansatempaava 100-vuotisjuhlavuosi.  Projekti pyrkii lisäämään yhteistä ymmärrystä Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä ja kansakunnan kehityksestä … Juhlavuoden tavoitteena on välittää tietoa, edistää oppimista ja luoda edellytyksiä sitouttavalle keskustelulle …  satavuotisjuhlavuosi 2017 on sukupolvemme merkittävin juhlavuosi. Se antaa mahdollisuuden ymmärtää mennyttä, kokea vuosi yhdessä ja luoda suuntaa Suomen tulevaisuuteen. – Lämpimästi tervetuloa mukaan!" 

Olemmehan ottaneet kopin? Vai jäikö heitetty kutsu ehkä huomaamatta, tai tuliko heitetyksi paluupostissa takaisin?  Jos kaduntallaajan kontribuutioita oikein pyytämällä pyydetään, niin moukkamaista olisi oikopäätä kääntää selkäänsä tai jättää juttu hymähtäen silleen. – Jos Sinut on ehkä joskus kutsuttu Linnan juhliin tai olet ollut nurkilla kuokkimassa, olet jo tullut nähdyksi ja kai riittävän panoksesikin antanut kykyjesi mukaan. Mutta jos tunnet piston sydämessäsi jostain vielä tekemättömästä ja uskot, että itsenäisyyden täysi vuosisata sittenkin on jopa nykytilanteemme jonkinasteisesta ahdinkoluonteestakin huolimatta juhlimisen väärtti, älä jää tuleen makaamaan. Ei ne muut taaskaan välttämättä tee kaikkea puolestasi.

No, mitäs 'tietoa ja oppimisen mahdollisuutta menneen ymmärtämiselle ja tulevaisuuden suunnan luomiselle ja sitouttavalle keskustelulle' meillä sitten olisi tuoda sukupolvemme merkittävimmän juhlavuoden esityslistalle? Jos ei ihan päiväkohtaisia teemoja nyt tiirailtaisi vuosisataperspektiivillä, niin jotain suurempaa mutta koko ajan mukana olevaa ja aitoa pitäisi olla. Karttaa vilkaisten tuli mieleen, että hei, kaikki eivät taida edes muistaa Suomineidon olleen itsenäistyttyään alkuperäisessä virallistetussa kaikille sopineessa luomuasussaan, joka joutui sittemmin joukkoahdistelijoiden retuuttamaksi ja repimäksi.

Alkuperäisestä Suomineidosta on julkaistu verkossa rohkea ja harvinaisen tarkka kuva, joka ei jätä paljoa mielikuvituksen varaan kriittisimmiltäkään paikoiltaan. Eikä neitosella näyttäisi tosiaan olevan mitään häpeilemistä ilman rihmankiertämääkään tässä paljastavassa korkearesoluutioisessa otoksessa hyvin esilletulevien luomu-muotojensa suhteen – päinvastoin! Jälkikäteen ulkopuolisten sadistipuoskareiden brutaalisti tekemät korjausleikkaukset kokonaisen raajan amputointeineen eivät ole mitenkään korostaneet tai parantaneet oikeita piirteitä (eikä varsinkaan irtireväistyjen osien elinkelpoisuutta), katso vaikka itse:   http://viestihopeat.fi/karttoja-1921-42 *

Linkin takaa avautuvassa kuvassa esitetään täysin avoimesti mm. kouluissamme käytetty kartta, jossa näkyvät alkuperäisen itsenäisen Suomineidon virallisesti vuoteen 1947 asti voimassa olleet rajat. Tuolloinhan liitettiin itänaapurimme osaksi Stalinin aloittamien talvi- ja jatkosodan avulla meiltä ryöstetyt ja Neuvostoliiton laittomasti anschluss-miehittämät alueet Viipurin lääni, Petsamo, Salla-Kuusamon itäosa ja Suomenlahden saaret (sivulla on enemmänkin korkearesoluutioisia kuvia ym. mielenkiintoista taustoitusta).

Ja jos aito ja alkuperäinen Suomineito-kulta on joltakulta päässyt unohtumaan, tässä myös lyhyt infopläjäys eli pieni kertaus:

– Itsenäistyneen Suomen rajat sovittiin neuvotteluteitse naapurien ja Kansainliiton kanssa 1920
– itänaapurin kanssa allekirjoitettiin hyökkäämättömyyssopimus 1932
Voiton päivän paraati 1939 syksyn yleisinternatsionaalissa 
punainen suur-Suomi-hanke 1939…
Mainilan laukaukset 1939
Kalastajasaarennon pienet vihreät miehet 1939
Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939 – 1944
– (lain mukaisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 – 26.9.1947)
(matkustajakone Kalevan pudotus välirauhakesänä 1940)
420 000 maansisäistä pakolaista – edes rauhannobelisti Ahtisaarella ei vieläkään kotiinpaluuoikeutta!
– Neuvostopartisaanien tyypillisiä sankaritekoja
– kipeät leikkaukset/amputaatio 1940 – 47 (ks. myös karttasivulinkki* tekstin alla)
– kenraali Adolf Ehrnrooth 2003: "Oikeat rajat pitäisi palauttaa".

Suomen suuren isänmaallisen puolustussodan 1939-44 jälkeen 1947 amputoitu torso-Suomi ei ole saanut pakkoluovutettuja alueitaan takaisin vielä neljännesvuosisata Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkään. Evakot, edes presidentti ja rauhannobelisti Martti Ahtisaari, eivät ole päässeet paluumuuttamaan  koti-Karjalaan. Kuitenkin Berliinin muuri on murtunut ja Baltian maat itsenäistyneet, ja kaikki vakuuttelevat olevansa myötämielisiä Suomeakin kohtaan. Pyöreitä täytettäessä hyväntahtoisuus ja sen näyttäminen ovat perinteisesti olleet hyvänä tapanakin kaikkialla maailmassa.

– Kuinkahan naapurimme muistavat meitä 2017? Olisiko jollakulla jotain ehkä 'syytäkin' johonkin erityisempään muistamiseen, ehkä lahjavelvoitteen perusteenakin pidettävää?  Ruotsi antoi meille jonkinmoista apua 1940-luvulla ja otti duunareitammekin vastaan 60-70-luvuilla, joten heiltä emme kai voine kohtuudella odottaa enempiä nyt. Viron uudelleenitsenästymisestä on vielä niin lyhyt aika, ettei sieltäkään parane toivoa suuria varsinkaan kun he viettävät 100-vuotisjuhlaansa pian meidän jälkeemme ensimmäisen itsenäistymisvuotensa mukaan. Eivätkä nuo naapurit ole meille käsi sydämellä todeten mitään velkaakaan. Norjassa on ehdotettu Halti-tunturin huipun lahjoittamista Suomelle, kun maamme viettää vuonna 2017 itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa. Lahjoituksen toteutuessa Suomen korkein kohta nousisi kertaheitolla peräti 7 (seitsemän)  metriä ylemmäs – http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001052187.html – No jaa. Kaunis ajatus, mutta lahjana lähinnä symbolinen.

Itäisen käsivarren eli Petsamon palauttaminen Suomineidolle Stalinin neuvostomiehityksen jälkeisestä venäläishallinnosta sitä vastoin merkitsisi oikeastikin huomattavasti enemmän monilla olennaisimmilla tasoilla tarkasteltuna. Ja tietysti Sallan – Kuusamon alueen palautus niin ikään Korvatuntureineen, Paanajärvineen ja Alakurtteineen – Karjalastamme puhumattakaan.

Asenne- ja mielikuvatasolla alkuperäisten alueidemme palautus mitä luultavimmin olisi omiaan parantamaan varsinkin itäisen naapurimme maabrändiä ja goodwillia. Se poistaisi merkittävästi sotien ja kylmän sodan kauden herättämiä ja uudempiakin epäluuloja ja luottamuspulaa. Sellaisistahan me ja itänaapurimme olemme tosiasiallisesti yhäkin kärsineet kauniista ystävyyspuheista ja vuosikymmenien virallisista kumppanuusliturgioista huolimatta. Kaikkien eri alueidemme palautusten taloudellisia, kulttuurisia, poliittisia ja muita vaikutuksia on pohdittu, laskeskeltu ja visioitu myös viileän asiantuntevasti eritellen. – Monipuolista kiihkotonta tarkastelua aihepiiristä yleisemminkin, lähtökohtaisesti win – win -pohjalta, löydät esim. Pro Karelian websivustolta http://prokarelia.net/fi  

Se tosiasia, että itänaapurissamme on juuri tätä nykyä totalitaristisväritteinen ja henkilönpalvontaan taipuvainen korruptoitunut sekurokratiahallinto, ei tarkoita sitä, että pakotteista ja isovenäläisten aggressioitten eskaloimisesta vastuullinen retrotsaari olisi ikuinen. Kremlin pesänjakajat ovat jo jonkin aikaa hahmotelleet skenaarioitaan mahdollisesti ihmiskasvoisemmastakin puolisuurvallasta, jolle kansan hyvinvointi ja oikeanlainen kunnia myös muun maailman silmissä voisivat olla arvossaan, ks. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016022521171167_ul.shtml

Vaikkei Viipurin läänin, Petsamon, Itä-Sallan ja Suomenlahden saarien palauttaminen Suomineidolle ja alueiden nykyisen miehitysväen kotiuttaminen Rajajoen itäpuolelle näyttäisikään ihan lähitulevaisuuden asialta, on muistettava historian käänteiden ennalta-arvaamattomuus. Läheskään kaikki te ette varmaan odottaneet analyyttisen päättelyn ja empiiristen havaintojen pohjalta 1980-luvun puolivässä Neuvostoliiton hajoamista ja Baltian maiden irtaantumista venäläisvallasta?

Berliinin muurin murtuessa 1989 saatu idea alkuperäisen kokonaisen Suomineidon muotoisesta pinssistä ja riipuksesta kuvasi osaltaan tuon ajan itäeurooppalaisaktivistien reikälippuihin rinnastettavaa oikeudenmukaisuuteen katsovaa tulevaisuuden visiota, joka saattaa jossain vaiheessa vielä toteutua sekin. Mieltään voi ilmaista hillityn tyylikkäästikin, ilman meteliä ja uhoa. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta 2017 odoteltaessa on hyvä kiinnittää asiaan huomiota sopivin tavoin, esimerkiksi Alkuperäinen Suomineito –pinssiä tai riipusta lähellä sydäntä kantaen ja esitellen – muistetaan ja muistutetaan! 

 

*   Karttoja 1921-42 -sivulla on valikoituna pikku kokoelma korkearesoluutioisia karttoja ym. aineistoa itsenäisyyden ajan eri vaiheista kunkin ajankohdan mielenkiintoisine yksityiskohtineen, kuten käsitteen Kainuunmeri käyttö sekä Viipurin ja Pietarin kaupungin ja eteläisen naapurimaamme nimikäytännöt oikeinkirjoituksineen.  Suomen käsikartan toisessa painoksessa vuodelta 1921 esimerkiksi on Inkerinmaalla suurkaupunki, jonka nimi tuolloin oli Petrograd/St.Peterbourg/Pietari. Vuoden 1924 painoksessa Pietarin Petrograd-nimi oli hieman pidempään säilynyt Leningrad ja etelänaapurimme oli Vironmaa. Talvisodan jälkeen 1940 julkaistussa koulukartassa Neuvostoliiton miehittämät alueet Viipurin lääni, Hankoniemi ja itä-Salla on erotettu muusta Suomineidosta valtakunnanrajaa hennommalla punaviivalla, ja Petsamo Kalastajasaarentoa lukuunottamatta on vielä vapaa. Vuoden 1942 kartassa on Neuvostoliiton 1940 miehittämät, vuonna 1941 takaisinvapautetut alueet erotettu muusta Suomineidosta läpikuultavaksi häivytetyllä rajaviivalla (Itä-Karjalaahan ei missään vaiheessa liitetty osaksi Suomea, vaan vain omat alueet palautettiin).
– Ks. > Karttoja 1921-42

 

P.S.  "Valvontakomissio esitti 13.3.1945 vaatimuksen, jonka mukaan Suomen viranomaisten oli luovutettava kaikki Neuvostoliitolle kuuluvia alueita koskevat mittakaavaltaan 1:400 000 olevat ja sitä tarkemmat kartat sekä niihin liittyvät mittaus- ym. oheisaineistot. Vaatimus ei perustunut rauhansopimukseen. Suomesta luovutettiin syksyyn 1945 mennessä Neuvostoliittoon yli 16 miljoonaa karttaa ja ilmakuvaa, jotka koskivat rauhansopimuksessa menetettyjä alueita sekä Itä-Karjalaa ja muita Neuvostoliiton alueita. Vaatimusta oli kuitenkin mahdotonta noudattaa täydellisesti, minkä vuoksi siinä tarkoitettuja karttoja on suomalaisissa viranomais- ja yksityisarkistoissa tänäkin päivänä."
Maanmittauslaitos 
 

UUSI BLOGI 11.3.2016: 

Koulukarttaa korjattiin talvisodan jälkeen – luovutetut alueet jäivät Suomeen?  

 

P.P.S.  Tv-elokuva Tarton rauhanneuvotteluista 1920 Yle Areenassa juhlavuoden aikana nähtävissä 
http://areena.yle.fi/1-2019549?autoplay=true 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu