Kuvienkumartelu vs. patsaidenkaatelu sofistikoidusta tulokulmasta: Entä jos…

Kuten tiedämme, töhrintä- ja rikontasabotaasi ovat epä-älyllistä toimintaa. Paitsi.

Yleismaailmallinen ongelmalliseen historiaan liittyvien monumenttien kriittistä uudelleentarkastelua ajava liike, niin, siinä on tietysti pointtia… Siis liikehdintä ja aktivismi, joka väkivallattomasti paljastaa esimerkiksi alkuperäisväestön tms. sorretun kansanosa  ilmirasistisesti poljetun ihmisarvon ja ilmentää patoutuneita näkökohtia oikaisten virallista kolonialistista valhepropagandaa?

Tietenkään töhrintä, kaatelu ja rikkominen eivät saa kohdistua meidän omiin monumentteihimme, tai siis meidän omien kantojemme mukaan hyväksyttäviin tai oivallisiin monumentteihin, se on selvä se. Kai.

Noh. Sitten on näitä ilmiselviä tapauksia, joissa kuitenkaan kukaan ei oikein tohtisi nähdä nuorisovireyttä suunnattavan kaikkien täysijärkisten sisimmässään jyrkästi tuomitsemiinkaan pömpöösipysteihin ja muihin tyrannigraniittimöykkyihin. Ainakaan lähelläolevii ei pitäisi koskea.

Kun toivotun viestin ei esimerkiksi uskota millään muodoin kantautuvan toivotun kohteen korviin rakentavana tai edes lievästi provosoivana. Tai siis pelätyn korviin, kun vaikka noista siirtomaavaltauksista esimerkiksi on kulunut jo toivottoman pitkä aikakin ja ystävät läheltä ja viholliset kaukaa… MUTTA. Ainahan voi jossitella. Jos asiat olisivatkin joskus menneet edes ihan vähän toisin. Jopa suomalaisiakin tämä voisi ehkä koskettaa.

Siis (Jari Tervoa lainatenentä jos…?

Jos esimerkiksi 430 000 Karjalan evakkoamme eivät olisikaan kaikki lähteneet pakolaisiksi 1939 ja 1944, eikä Viipurin läänin etninen puhdistus olisi ollutkaan ihan täydellinen. Jos vaikkapa kymmenen tuhatta tai edes joitain satoja suomalaisia olisi jäänyt synnyinsijoilleen ja saanut pitää kotinsa? Eikä Stalin olisi tapattanut heitä heti tai rahdannut Siperiaan. Jos he sitten olisivat jotenkin selvinneet hiljaa sopeutuen tähän asti, hammasta purren kielensä säilyttäen, ryhtymättä toivottomaan kansannousuun tai vaatimatta Karjalan palautusta Suomelle. Ja nyt sitten tulisivat ns. tuntoihinsa ja katsoisivat peiliin, ja patologinen itsepetos ja kuvainkumartaminen väistyisi…

Nähtäisiinkö nyt Putinin kansanäänestysfarssin aikoihin jotain globaalin patsaskritiikkiliikkeen kaltaista liikehdintää? Siis aktivismia, joka väkivallattomasti paljastaisi alkuperäisväestön ilmirasistisesti poljetun ihmisarvon ja ilmentäisi patoutuneita näkökohtia oikaisten virallista kolonialistista valhepropagandaa?

Entä miten kohdeltaisiin Karjalan neuvostomiehittäjien sankaripatsaita ja paikallista Pronssisoturia tai ”Viipurin sotilaskunnian 1939-1940 muistomerkkiä”, ja tohtisivatko asiaan puuttua ehkä muutkin kuin yleisliittolainen museovirasto…

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu