Surmaaja on syyllinen jo ennen oikeuskäsittelyä ja vangitsemispäätöstä


– Syyllinen vai syytön?
– Koska minua ei ole vielä tuomittu, joudun pitäytymään virallisessa tulkinnassa eli…

Tuo oikeustieteen ja mediavastuun alaan kuuluva pohdiskeleva ajatuskoeanekdootti ns. syyttömyysolettaman ’korrektista’ soveltamisesta käräjäsalissa käyköön johdannoksi.

Olisiko siis median jo syytä muotoilla uudelleen suosittu populistinen mutta absurdi virhehokemansa, jota se on levittänyt ns. syyttömyysolettaman kansanomaistuksena jopa rikosoikeuden professoritason lausumareferaateissa: ”Suomessa pätee sanonta, että syytön, kunnes toisin todistetaan”? – Tuo sanontahan ei pidä paikkaansa tarkkaan ottaen Suomessa tai muuallakaan, eikä sitä pitäisi myöskään tuon tuosta julkisesti hokea. In English: ’People are innocent until the opposite is proved’ is a false statement!

Esimerkiksi Kuopion kouluhyökkääjä, Porvoon ja Pariisin poliisi-iskijät, Turun ja Haagan joukkopuukottajat ja Kampin katuampuja ovat olleet syyllisiä vakaviin rikoksiinsa heti ne tehtyään. Eivät siis vasta jonkin tuomioistuimen julistaessa heidät vangituiksi ja syyllisiksi. Samaten ovat syyllisiä myös Olof Palmen ja Kyllikki Saaren murhaajat, joita heitäkään ei vielä toistaiseksi ole ainakaan lainvoimaisesti tuomittu eikä ehkä edes epäilty.

Eri oikeusasteet voivat sitten aikanaan pohtia mahdollista syyntakeettomuutta ja motiivikuvioita taustoineen ja eriasteisine osasyyllisyyskymyksineen, sikäli kuin ovat päättäneet syytettäisiinkö taposta vai hätävarjelun liioittelusta vai murhasta vai terroristisesta joukkotuhonnasta – ja toivon mukaan ylipäätään onnistuneet saamaan käsittelyyn oikean tekijän. Helppoa se ei ole, varsinkaan kun joihinkin kohumurhiin ilmoittautuu joskus syyllisiksi ihan ulkopuolisia.

Aika ajoin ei syyttäjän keräämä näyttö ole riittänyt ilmeisen murhaajan tuomitsemiseksi rangaistukseen, ja tuomio on siten ollut vapauttava jopa syyllisen itsensäkin tyrmistykseksi. Ja toisaalta, silloin tällöinhän on tuomittukin ankariin rangaistuksiin myös täysin vääriä ihmisiä. Viime aikoinakin on uutisoitu jopa kuolemantuomioista syyttömiksi osoittautuneille. Nasaretilaisen kansankiihottajan tapaus ei sekään liene historian ensimmäinen kiistanlainen oikeuden päätös.

Suomessakin käräjätuomio tai hovin ja Korkeimman oikeuden päätökset ovat aivan eri asioita kuin surmaajan syyllisyys. Syyllisyys siis ratkeaa aina henkirikoksen tekohetkellä, ja oikeuslaitoksen tuomio (”oikea” tai ”väärä”) mahdollisine oikaisuineen ratkeaa jos ratkeaa sitten aikanaan erinäisissä istunnoissa ja äänestyksissä jatkokäsittelyineen.

Oikeastihan syyttömyysolettamalla tarkoitetaan esitutkinnan ja oikeudenkäyntien lakisääteistä puolueettomuusvelvollisuutta ja pääkirjoitustasoisen median osalta sen toivottavuutta, eli että käytetään tuomioon asti julkisesti sanaa ”epäilty”, eikä ketään leimata syylliseksi ennen sitä. Tuo ajatus tosin sisältää myös ajatuksen oikeuslaitoksen erehtymättömyydestä, mikä on väärä olettama muun muassa siksi, että kaikki tuomitut eivät ole aina oikeasti syyllisiä.

Lue myös:

”Syytön, kunnes toisin todistetaan” on perätön väittämä syyttömyysolettamasta

Wikipedia: Suomen tuomioistuimet Venäjän oikeuslaitoksen autonominen sivukonttori?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu