Avaruuden koko ja muoto
Pari pientä asiaa on häirinnyt mieltäni, nimittäin avaruuden koko ja muoto. Noin loogisesti ajateltuna avaruuden koon täytyy olla samanaikaisesti nolla ja suurempi kuin nolla.
Yön pimeinä tunteina pohtiessani asiaa, tulin siihen tulokseen, että ulottuvuuksia täytyy olla seitsemän, eli pituus, leveys, korkeus, aika ja sitten negatiiviset versiot pituudesta, leveydestä ja korkeudesta. Lyhyesti sanottuna siis tilavuus, aika ja negatiivinen tilavuus.
Tietenkin negatiivista tilavuttaa on vaikea hahmoittaa, mutta se muuten samankaltainen kuin positiivinen tilavuus, ainoastaan mitat ovat negatiivisiä. Esimerkkinä voisi pitää vaikka jotain kohoumaa, joka omaisi jonkinlaisen laskennallisen tilavuuden, ja negatiivista tilavuttaa voisi kuvata kuopalla ja kuoppa edustaisi negatiivista tilavuutta. Näiden kuopan ja kohouman yhteenlaskettu tilavuus olisi nolla.
Avaruus on täynnä virtuaalihiukkasia, jotka ilmestyvät ja katoavat silmänräpäyksessä, ja näitä virtuaalihiukkaset on kaikkialla. Virtuaalihiukkaset voisivat olla se rajapinta, joka toimii peilinä positiivisen tilavuuden ja negatiivisen tilavuuden välillä.
Avaruudella ei ole reunaa, koska avaruus on kaikkialla, eikä avaruudella ole myöskään minkäänlaista muotoa, koska sillä ei ole reunaa.
Kuulostaahan tämä vähän hassulta, mutta kaikkea sitä yön pimeinä tunteina päähän juolahtaa. Onneksi asiaa ei tarvitse enää ajatella, vaan voi keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten uunin lämmitykseen ja lumen kolaamiseen. 😀
Muokkaus 4.2.2021
Itse asiassa lomittuminen selittyisi mukavasti seitsemän ulottuvuuden systeemillä, koska kaikki hiukkaset olisivat oikeasti samassa paikassa, vaikka meidän näkökulmasta ne olisivat eri paikoissa. Avaruudessa jokainen piste olisi avaruuden keskipiste.
Avaruudesta on todettu, että se on rajaton ja ääretön.
Epäilen asiaa.
Se todennäköisesti kylmenee ja laajenee koko ajan, mutta mihin se laajenee?
Laajenemisen ja mittaamattoman ajan jälkeen saattaa alkaa tiivistyminen, joka päättyy uuteen alkuräjähdykseen.
Maailmankaikkeuden massaa on arvoitu, että jossain on pakko olla toinen todellisuus, josta ei kuitenkaan tiedetä mitään.
Mustat aukot nielevät taivaankappaleita hurjaa vauhtia, ja on ajateltu, että nielaisujen massa päätyy juuri sinne toiseen rinnakkaistodellisuuteen.
Mustat aukot ovat mustia kun niiden vetovoima on niin valtava, että valokaan ei pääse karkuun.
Ilmoita asiaton viesti
Koska avaruuden tilavuuden täytyy olla nolla ja suurempi kuin nolla, niin se voisi toteutua siten että positiivisen tilavuuden omaava avaruus ja negatiivisen tilavuuden omaava avaruus olisivat kietoutuneet toistensa ympärille, ja virtuaalihiukkaset muodostaisivat rajapinnan avaruuksien välille.
Asia olisi vähän samanlainen jos vaikka olisi ääni, jonka voisi vaimentaa vastaäänellä, eli molemmat äänet olisivat olemassa, mutta mitään ei kuitenkaan kuuluisi.
Meille vain yksi avaruus on havaittavissa, joten avaruuden näennäinen koko on se mikä mittauksilla on todettu.
Siihen, että laajeneeko avaruus ikuisesti vai puristuuko se takaisin nollapisteeseen vaikuttaa tietenkin gravitaation suuruus suhteessa alkuräjähdyksen voimaan. Jotta alkuräjähdys on voinut tapahtua, niin silloin jokin ”paine” on täytynyt olla räjähdyksen syntymiseen, joten oliko aivan alussa mitään voimia, vaan syntyikö painovoimakenttä ja mahdollinen poistovoimakenttä vasta jonkin faasimuutoksen seurauksena?
Ilmoita asiaton viesti
Jos Risto tosissasi haluat tietää näistä kosmoksen asiosta enemmän niin suosittelen Kari Enqvistin kirjoja.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kyllä jo lukenut Enqvistin kirjoja ja paljon muitakin. Enqvist on aika varovainen kirjoissaan, mikä luonnollisesti johtuu siitä, että hänen täytyy olla asioista täysin varma.
Paljon mielenkiintoisempia kirjoja ovat esimerkiksi mustia aukkoja käsittelevät kirjat, sillä niissä mielikuvituksen käyttöä ei tarvitse rajoittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos asiallinen kommentointi ei onnistu, niin silloin parempi on olla kommentoimatta.
Ilmoita asiaton viesti