Mirjami Parant: ”Aika maalaa ihmisen”
Uuden Suomen blogisti Mirjami Parant on julkaissut runokirjan. Sain sen omistuskirjoituksella eilen ja luin runot ajatuksella kannesta kanteen.
En ole aiemmin kirjoittanut Vapaavuoroon ja mielestäni nyt on aika tehdä se. Jorma Melleri kirjoittaa täällä ansiokkaita kirja-arvosteluja, joten ajattelin, että blogistiystävämme runokirja ansaitsee myös oman arvostelunsa.
Mirjamiin olen tutustunut Uuden Suomen blogimaailmassa jo aikojen alusta lähtien, eli virtuaalisesta ensikohtaamisestamme on jo yli 10 vuotta aikaa. Livenä meillä oli mahdollisuus tutustua, kun olimme Paavo Väyrysen tähtiliikkeessä kutsuttuina kansanedustajaehdokkaina vuonna 2019. Meillä synkkasi Mirjamin kanssa heti ja olimme kuin vanhat kaverit. Ajatusmaailmamme sopivat hyvin yhteen ja käymme edelleenkin puhelinkeskusteluja niin politiikasta kuin muustakin elämästämme.
Tältä pohjalta voin katsoa tuntevani Mirjamin ajatusmaailmaa hieman. Mielestäni Mirjamilla toistuu runoissaan elämänmakuinen teema ja jo kirjan nimikin kertoo eletystä elämästä. Myös runojen otsikoissa tulee esille elämän monimuotoisuus. Runojen sisältö antaa kuvan ihmisestä, joka tulkitsee elämäämme ei ainoastaan ihmisen, vaan myös eläimen tunteiden kautta.
Runot pitää lukea useampaan kertaan, jotta saavuttaa sen mielentilan, jota runoilija on luultavasti halunnut viestittää lukijoilleen. Käsitykseni mukaan nämä runot ovat valmistuneet pitkän ajan kuluessa ja aistittavissa on runoilijan oman elämän eri kasvuvaiheita.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Mirjamin runokirjaan ja paljon onnea meidän ikiomalle runotytölle ensimmäisestä kirjastaan!
Kiitos Ritva!
On hienoa kuulla arviosi runoistani!
Monet kirjassa olevista runoistani, ovat myös täältä Vapaavuoroon kirjoitetuista lähtöisin.
Olen antanut äänen sekä luonnolle että eläimille. Harmitti, kun jäi pois eräs runo lehmän puheesta, sen karattua teurastamolta. Sain siitä lämpöisen ja sydämellisen palautteen Eläinsuojelukeskus Tuulispäältä!
Onhan näitä vielä plakkarissa. Mutta seuraava tuotokseni on (toivon mukaan) romaani pohjois-savolaisesta elämästä sodan jälkeisinä vuosina. Puheenvuorossa kirjoittaminen on ollut hyvänä alustana ylläpitää kirjoitustaitoa ja samalla kehittyä myös ilmaisutavoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässäkin näemme yhden osoituksen, että Puheenvuoro ja Vapaavuoro ovat paikkansa ansainneet!
Itse kannustan ihmisiä ilmaisemaan itseään, tunteitaan ja ajatuksiaan julkisesti. En yleensä toista kommenttejani täällä, mutta ystävänpäivänä laitoin Kimmo Hoikkalan blogiin siitä, kun Kalevan mielipidetoimittaja haastatteli kuutta ihmistä mielipiteenilmaisusta runon, valokuvan tai kirjoituksen voimin. Artikkeli julkaistiin 31.12.2020:
”Painettu sana kantaa eteenpäin
Oululainen Ritva Puolakka kirjoittaa ajankohtaisista aiheista. Aiheet ovat yleensä muhineet päässä jo jonkin aikaa, ja sitten tulee jokin tapahtuma tai muu yllyke, joka saa kirjoittamaan.
– Olen keskustellut aiheista läheisten tai tuttavieni kanssa, ja jopa 90-vuotias äitini seuraa päivänpolitiikkaa ja hänen mielipiteensä otan myös huomioon.
Puolakka uskoo, että mielipidekirjoituksilla voi vaikuttaa. Valtuutetut, kansanedustajat ja muut päättäjät lukevat tekstejä ja voivat miettiä, että hei, tuossapa onkin ideaa.
– Kannustan ehdottomasti ilmaisemaan itseään kirjoittamalla mielipidekirjoituksia, koska niissä on voimaa, koska painettu sana kantaa eteenpäin ja jatkaa omaa elämäänsä. Vaikka huutaisit kuinka kovasti korvessa yksin, niin voi olla, että vain kaiku vastaa.
Kirjoituksista saatu palaute on Puolakalle tärkeää, koska silloin näkee onko kirjoitus tavoittanut lukijansa. Ja perusteltu kritiikkikin on paikallaan.
– Vain näin syntyy avointa vuorovaikutusta ja mietin silloin itsekin, että asian voisi ajatella noinkin.”
Ilmoita asiaton viesti
Sanalla on valtaa!
Siksi myös sanoja sensuroidaan maissa, joissa vallanpitäjät pelkäävät asemansa puolesta.
Mutta, niin kauan on kirjoitettava, kun ajatusvirta toimii ja kädet tottelevat!
Olen rohkaissut monia epäröiviä tekstintuottajia tuomaan sanomaansa julkisuuteen!
Niinpä rohkaisen edelleen – kukaan ei tiedä sanomastasi, jos tallennat tekstejäsi siihen kuuluisaan ’pöytälaatikkoon’!
Ilmoita asiaton viesti
Toivon mukaan runokirjasi esimerkki saa pöytälaatikkokirjailijat tuumasta toimeen!
Meille suomalaisille syvien tunteiden puhuminen tuottaa usein vaikeuksia. Kun ihminen pystyy kirjoittamaan tunteensa ylös, niin se on jo paljon. Jos kirjoituksia on vuosien saatossa säilönyt sinne pöytälaatikon pohjalle, niin nyt on aika kaivaa ne esille.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en ole ollut koskaan pöytälaatikkokirjoittaja. Eli, en tietoisesti ole tallentanut runojani, vaan sallinut niiden elävän omaa elämäänsä paperiliuskoilla tai verkossa.
Ihmisen aika on lyhyt. Sinä aikana, jonka on saanut elääkseen, tunne-elämässä koetut pettymykset, onnet, vastoinkäymiset, lapsuudesta muistuvat hetket, voivat muodostaa punaisen langan, jonka jokainen tiedostamattaan rakentaa kasvuunsa.
Tärkeää on tunnistaa myös oma rinnakkaismaailmansa, joka avautuu vain itsensä kohtaamisella, luonnon, eläinten ja läheistensä kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisen kannattaa ilmaista tunteensa millä tavalla ja miten tahansa. Jos ei puhuminen tai kirjoittaminen luonnistu, niin sitten voi vaikka valokuvata, maalata, laulaa, leipoa, laittaa ruokaa, rakentaa.. Oikeastaan kaikkea toimintaa voi tehdä tunteella ja ilmaista luovuuttaan siten. Pääasia, että on siinä tekemisessään intohimolla mukana.
Jollakulla voi olla siellä pöytälaatikossaan vaikka niitä runoja. Niissähän voisi olla jollekin lauluntekijälle valmiit sanoitukset. Mikä sen parempi yhdistelmä, kuin hyvät sanat, hyvä artisti ja ihana melodia. Tässä yksi lempparini, joka saa aina hyvälle tuulelle. https://www.youtube.com/watch?v=z0qW9P-uYfM
Ilmoita asiaton viesti