Rantsilan kirkon vaivaisukko
Kävimme tänään veljeni ja äidin kanssa Rantsilan hautausmaalla molempien isovanhempiemme ja enon haudoilla.
Lähtiessä pyysin veljeäni ottamaan kuvan vaivaisukon kanssa ja siten, että kirkon vuosiluku 1785 näkyy. Mielestäni oikein onnistunut kuva ja kotona aloin katselemaan historiikkiä, niin tässä onkin nuorempi versio, eli alkuperäinen vaivaisukko on nykyisin Pohjois-Pohjanmaan museossa ja tämä uusi on vuodelta 2012.
”Kirkon 198 senttimetriä pitkä vaivaisukko on yksi Suomen suurimmista. Sen veisti vuonna 1860 puuseppä Juho Jääskelä. Rantsilan vaivaisukko on nykyään sijoitettuna Pohjois-Pohjanmaan museoon Ouluun[1][2], jossa sitä on entisöity museokäyttöön. Rantsilan kotiseutuväki on sittemmin hankkinut museoon sijoitetun ukon tilalle täysin uuden vaivaisukon. Rantsilan kirkon uuden, yli kaksimetrisen vaivaisukon on veistänyt liminkalainen kuvanveistäjä Toni Iskulehto. Rantsilan kirkkotapulin viereen tullut uusi vaivaisukko siunattiin käyttöön 15. heinäkuuta 2012.” Rantsilan kirkko
Tuossa näkee kuitenkin kokoeron, eli olen nykyisin noin 160 cm pitkä. Mielestäni nämä vaivaisukot ovat tosi hienoja ja tietenkin myös niiden hyvää tarkoittava ajatus.
Vilkaisin jutun linkkejä ja huomasin, että vaivaisukot pääsääntöisesti eivät olleet vaivaisen näköisiä. He ovat siis kovin herraskaisia ollakseen vaivaisia. Onkohan hieman suomalaista tyyliä sanoa noita rahankerääjäukkoja vaivaisukoiksi – he keräävät siis rahaa vähäosaisille ja vaivaisille, jotka eivät voi tehdä työtä tienatakseen itse leipänsä. Sittemmin tämä auttamisen kristillinen aate on vallitsevana koko yhteiskunnassa. Meillä onkin kirkon lisäksi paljon auttamiseen luotuja ja tehtyjä organisaatioita.
Vaivaisukot patsaina ja taideteoksina on mielestäni hieno muistutus ajoista, jolloin monilla on ollut vaikeampaa taloutensa kuin nykyään.
Mistä kertoo, että Suomessa avustuksia on kerätty yleensä ihmisille, mutta esimerkiksi Englannissa kirkko kerää rahaa kirkon katon korjauksiin.
Tärkeää raha on tietenkin aina hyvin valittuihin kohteisiin, joissa kansan luonne jotenkin näkyy.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kommentti Tarja, eli ilmeisesti vaivaisukot eivät itse ole olleet vaivaisia, vaan ovat keräänneet rahaa vaivaisten hyväksi. Mielestäni tuo uusi Rantsilan kirkon vaivaisukko on melko rock, eli puree nykyaikaan.
Auttamisen muotona meillä on myös kolehti, jota nykyisin voi tehdä jopa MobilePayllä, eli ajat muuttuu.
Ehkä näissä vaivaisukoissa on kuitenkin haluttu tuoda esille auttamisen kulttuuri heikompaa kohtaan, kuten nykyisin esimerkiksi Hurstin ja muiden ruoka-apu.
Ilmoita asiaton viesti
Auttamisen muotoja on nykyään runsaasti, joten pienehkö siemen on tuottanut suuren sadon!
Meillä on palolaitos, vapaapalokunnat, Kansaneläkelaitos eli Kela, toimeentulotuki kunnilta, perhesosiaalityöntekijät, mielenterveyspalvelut, terveyskeskukset, sairaalat, työeläkejärjestelmät, työpaikat, yritykset, tietokoneet, tietoliikenne, liikenne. Itse en edes tunne kaikkea apua, mitä yhteiskunnassamme on, mutta kyllä vaivaisukot vaatimattomasta nimestään huolimatta ovat mahtiherroja!
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin ja kun ajattelee mitä nämä entis- ja nykyajan vaivaisukot ja heidän tekijänsä, eli taiteijat ovat saaneet aikaan, niin todella upeaa!
Nykyisin heikompien auttamista eivät tee vain valtio tai kunnat, järjestöt, yksityishenkilöt jne., vaan esimerkiksi muusikot ovat ottaneet asian elämäntehtäväkseen.
Entisajan vaivaisukot ovat olleet mahtiherroja ja tiennäyttäjiä.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelua taiteilijoitten asemasta Suomessa:
https://kirjailijalehti.fi/asiatekstit/hanna-riikka-kuisman-kolumni-tyo-joka-ei-ole-tyota/
Ilmoita asiaton viesti
Luultavasti onkin niin, että varsinkin kirjailijat ovat yksinpuurtajia, joten eivät he voi auttaa kuin itseään. Sitten kun tekevät jonkun mestariteoksen, niin silloin kyllä siitä otetaan painoksia ja tehdään elokuvia, jonka jälkeen voivat sitten auttaa heikompiosaisia.
Mielestäni Rantsilan kirkon vaivaisukko on kuin nykyajan rokkitähti, eli hän voi auttaa halutessaan. Ainakin näin minä koin laskiessani käden hänen harteilleen.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen voi auttaa jotenkin niin itseään kuin kanssaihmisiäänkin. Siitä on kysymys myös kristillisyydessä. Kirjailijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin ihmiset.
Tässäpä kelpo blogistille tervehdys ja tuulahdus kirjailijatapahtumasta Espoossa: https://kvalifysiikkaantropologia.blog/2024/08/19/terveyteen-ja-kansanterveyteen-vaikuttavia-asioita/
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tässä siitä olekaan kysymys, etteivätkö kirjailijat olisi ihmisiä. Tietenkin ovat ja varmasti hyviä ja erinomaisia, kun laittavat asioita paperille.
Tarkoitin sitä, ettei ihminen voi auttaa toista, kuin vasta sitten kun hänellä itsellään on perusasiat kunnossa, siis toimeentulo, rahaa ruokaan, juomaan ja kaikkeen muuhunkin elämiseen.
Sitten jos ja kun jää ylimääräistä, niin vasta sitten voi olla vaivaisukkona/akkana.
Ilmoita asiaton viesti
On muutakin kuin raha, jolla voi auttaa toista ihmistä. Tämän tietoverkon avulla mahdollisuudet auttaa ja tukea ovat lisääntyneet paljon. Itselläni esimerkiksi ei ole paljon rahaa pieneläkeläisenä, mutta klikkaan ja plussailen monia ihmisten ideoita täällä somessa ja kannustan aktiivisuuteen kansalaisena. Kaiken auttamisen ei tarvitse olla vaivaisukko/akka-tasoa. Olen iloinen näistä blogikirjoituksesta, onhan sekin vaivannäköä ja muitten auttamista. Kiitos siis.
Ilmoita asiaton viesti
Näin se on Tarja, vaivaisukkona/akkana voi olla monella tapaa.
Minulle bridgen vapaaehtoinen ja ilmainen opettaminen on sitä. Annan ihmisille mietittävää, jotta he edes hetkeksi pystyisivät irtautumaan arjen harmaudesta ja omista murheistaan.
Lisäksi bridge kehittää aivojamme ratkaisemaan erilaisia probleemia sekä kohtaamaan toisen ihmisen arvostavasti ja kunnioittavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Onko ”vaivaisukko” vaivaisukko, jos ukko itse ei ole, tai ollut vaivainen.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän me jokainen olla vaivaisia ja vajavaisia, mutta omista kokemuksistamme tai taloudellisen kykymme mukaan, voimme sitten antaa toisille, kukin tavallaan.
Ilmoita asiaton viesti