Esirukous hallituksen puolesta
Koin tarvetta rukoilla Suomen hallitukselle varjellusta ja menestystä. Olipa Laajasalon kirkossa jumalanpalveluskin, joten sinne sitten. Onhan kirkossa usein luettu esirukous hallituksenkin puolesta. Saarnan teemana oli etsikkoaika ja puheessa oli esillä kairos. Jotenkin syntyi mielikuva, että se olisikin Jumalan etsikkoaika, eikä ihmisen.
Esirukousosio meni, muttei hallituksesta mainintaakaan. Loppuvirren aikana tajusin, ettei hallitusta muistettu täällä tänä pyhänä. Hiljaa mielessäni rukoilin hallitukselle menestystä, mutta miten lienee heikkouskoisen rukous? Kohoaako se kirkon kattoon asti vai jääkö pyörimään ihan vaan kirkon lattialle?
Jos nyt sen verran politiikasta puhutaan, niin ei Sanna Marinin hallitus mielestäni täydellinen ole, mutta jos olisi, niin tuskinpa kokisin tarvetta rukoillakaan sen puolesta?
Tässä nyt kuitenkin kaikille kirkkokäsikirjan esivaltaosion rukous:
Siunaa tasavallan presidenttiä, hallitusta, eduskuntaa ja oikeuslaitosta. Anna päättäjille vastuuntuntoa, viisautta ja oikeamielisyyttä, niin että he toimisivat kaikkien maassamme asuvien parhaaksi. Auta heitä muistamaan erityisesti heikoimmassa asemassa olevia, ettei kukaan joutuisi elämään toimeentulon äärirajoilla. Auta meitä näkemään vastuumme kansojen perheessä.
Mielenkiintoinen aihe, ja pyhäpäivänä erityisen ajankohtainen! Ei kai kirkko ole ryhtynyt varomaan politisoitumistaan niin, että jättäisi hallituksen mainitsematta?
Demariministeri Jutta Urpilaisesta tehtiin takavuosina juttu Askel-lehteen, ja siinä Urpilainen totesi monien kansalaisten rukoilevan hänen puolestaan. Tämä oli tehnyt syvällisen vaikutuksen ministeriin, joka ymmärsi rukoilemisen olevan monen kristityn suomalaisen mielestä se tärkein ja painavin vaikuttamisen keino. Rukoilevalla ihmisellä on kaikki pelissä, sillä kertaa valtiovarainministerin puolesta.
Miten Marinin hallituksessa mahdetaan suhtautua esirukouksiin?
Vielä hiukan ”human interest” -osastoa: Roihuvuoren kirkkoherra Pekka Kaskinen vietti osan nuoruusvuosistaan Ruokolahdella, ja toimi muistaakseni isosena omalla rippileirilläni v. 1975. Linkissä mainitaan hänen koulunkäyntinsä Imatralla, mikä täsmää omiin muistikuviini.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/pekka-kaskisesta-roihuvuoren-kirkkoherra-selvalla-enemmistolla#d8f84551
Ilmoita asiaton viesti
Haa, maailma onkin pieni! Kirkkoherra Kaskinen oli mukana menossa, mutta saarnan piti tätipappi, jonka nimi ei nyt jäänyt huonomuistiseen mieleeni. Jälkitarkastuksen tuottama paras veikkaus: rovasti Arja Vaulas.
Joskus olen sanonut SDP:tä Suomen luterilaisimmaksi puolueeksi, enkä kadu vieläkään sanomistani (-; Kristillisissähän (=KD) on ainakin pohjalla vapaiden suuntien kristittyjä, ettei sitä voi tituleerataan niinkään luterilaiseksi puolueeksi. Toki maallisen regimentin piirissä mennään, enkä ole mitenkään väheksymässä Tuomiojan demariutta luterilaisuuden puutteen vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
SDP:ssä saattaa, ymmärrettävistä matemaattisista syistä, olla enemmän luterilaisia kuin missään muussa puolueessa.
Itse en usko rukouksen voimaan, ja demarien mielestä julkisen vallan pitäisi pystyä hoitamaan tehtävänsä ilman kirkkoja. Esivaltarukouksen muotoilussa sinänsä ei ole vikaa, mistä päättäjien sitten ajatellaankin saavan tarvittavan voimansa.
Ilmoita asiaton viesti
Rukous muuttaa maailmaa! Kommentoija Vuorelan usko ei ehkä riitä sitä myöntämään, mutta ajatteleppa ite: Jos olet lukenut hartaalla mielellä tuon viitatun esirukouksen hallituksenkin puolesta, et niin helposti heti seuraavaksi ole kiroamassa hallitusta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä mielen hartaus on olennaista. Jos pappi olisi lukenut rukouksen ikään kuin muodon vuoksi, mihin seurakuntalaiset olisivat yhtyneet kuka mitenkin, vaikutus voisi olla jopa vähäisempi, ainakin blogistin maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Anna päättäjille vastuuntuntoa, viisautta ja oikeamielisyyttä…”
Kävisikö tämä todisteena siitä, että rukouksilla ei ole tehoa?
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoija Salonen vitsailee vakavalla asialla niin, että minuakin nauratti.
1) Pienikin lisä noissa asioissa on hyväksi, jolloin vajautta täydellisyydestä ei pidä tulkita rukousten tehottomuudeksi.
2) Sanna Mariniin hallitus on selvinnyt monella mittarilla varsin kelvokkaasti koronakriisistä. Eikö tämä juurikin todista rukousten ihmeellisestä voimasta?
Ilmoita asiaton viesti
Näkymät ovat monilta osin sitä luokkaa, että ateistitkin kohta rukoilevat.
Ilmoita asiaton viesti
Silloin alkaa olla tosi tiukat ajat.
Ilmoita asiaton viesti
Kirkon jumalanpalveluksien modernisoinneissa on menetetty vanhaa tuttua ja turvallista ihan liian paljon. Itse pidän arvokkaana, jos käytetään perinteisiä kirkkorukouksia mahdollisimman paljon. Sillä niissä on ajatonta sanomaa ja sisältöä, mitä keski-ikäisten ja nuorempienkin kannattaisi miettiä.
Maailma muuttuu ja mekin muutumme, mutta haluan kirkon myös tietoisesti säilyttävän jotain ajatontakin ihan muotoasioissakin.
Ilmoita asiaton viesti
Totuuden muuttumattomuus tulisi jotenkin näkyä myös muuttuvassa maailmassa. Missäpä tälle olisi parempaa paikkaa kuin liturgiassa?
Ilmoita asiaton viesti