Jumalattomuuden haitallisuudesta
Jumalattomuus on kristillisessä Suomessa ollut sikseen huonossa huudossa, että sitä on alettu kutsua ateismiksi. Ateismi on niukimmillaan hyvin lähellä ei mitään, sillä esimerkiksi Stalinin ateistisen valtakunnan hirmutöitä eivät kaikki laske jumalattomuuden töiksi, sillä olihan Stalinilla jotain pappisopintoja, eivätkä kaikki neuvostoliittolaiset olleet ateisteja. Niinpä asiaa pitänee lähestäyä toisella tavalla. Tai vaikkei pitäisikään, lähestyn nyt kumminkin.
Koska ateismi on vanha keksintö, mutta uskonnot ovat edelleen enemmistön kannattamia, voidaan pitää selvänä, että uskonnoilla on sekä yhteisöä hyödyttäviä, että mahdollisesti haitallisia vaikutuksia, mutta hyödyt voittavat haitat. Jos asia olisi toistenpäin, niin uskontojen harjoittajathan olisivat kadonneet. Tässä en siis erittele uskontoja toisistaan, ovathan ne kaikki ateismin vastakohtia.
Ateismi ei tuo oikein mitään lisää yhteiskuntaan, koska sehän on puhtaimmillaan milteipä ei mitään. Ateismi voi poistaa valtaan päästyään uskontojen haitat ja niihinhän jumalattomuuspropaganda keskittyykin. Mutta jos siis uskontojen hyödytkin häviävät samalla kertaa ja ne ovat haittoja suuremmat, on jumalattomuus todistetusti haitallista.
Otan vielä yhden esimerkin. Kirkoissa lauletaan virsiä ja se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta myös vaakasuuntaan. Ateismissa ei lauleta virsiä, mutta ateistisessa valtiossa voidaan kokea yhteenkuuluvuutta jalkapallo-ottelun katsomossa. Näin on ainakin joku jumalaton väittelytilanteessa esittänyt, enkä mene tuota kumoamaan. Kyse on kuitenkin nyt siitä, että myös kristillisissä yhteiskunnissa voidaan kokea sama yhteenkuuluvuuden tunne jalkapallo-ottelun katsomossa, eli ateismi hävisi 1-2.
”Uskonnoton” lienee parempi termi kuin ”jumalaton”.
Aika vaikea olla vailla sellaista jota oman käsityksensä mukaan todennäköisesti ei ole. Vähän kuin kokisi olevansa vailla silmää takaraivossa.
Minun on täysin mahdoton ymmärtää, miksi aikuiset ja muuten täysissä järjissään olevat ja akateemisetkin ihmiset etsivät selityksiä uskonnoista vielä tällä vuosituhannella. Mutta koska se, mikä minulle näyttäytyy sovittamattomana ristiriitana on heille ihan soviteltavissa, niin mitäs se minulle kuuluu. Itse en arvosta ateistisia saarnamiehiä sen enempää kuin teistisiäkään.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoija Salonen ei sitten maininnut mitään uskontojen eduista uskonnottomuuteen verrattuna, vaikka se on ilmeistä, eikä Salonen mitenkään yrittänyt kumota aloitukseni väitettä. Pääpainohan oli Salosen oman ymmärtämättömyyden korostamisessa.
Saattanet kuvitella, että ihmiset olisivat alkujaan olleet uskonnottomia? Miksi uskonto on kuitenkin ihmisyhteisöissä vallitseva, ellei se ole uskonnottomuutta hyödyllisempi?
Ilmoita asiaton viesti
Jokaista älyttömyyttä ei jaksa kommentoida.
Ihmiskunta alkoi menestyä ennen näkemättömästi, kun valistuksen aika sysäsi syrjään pahimmat kirkon jarruttelut historian hämäriin. Harmi ettei se ole edelleenkään saavuttanut kaikkia.
”Saattanet kuvitella, että ihmiset olisivat alkujaan olleet uskonnottomia?”
En saattane, ihmisillä on aina ollut tarve selittää asiat jollain tavalla. Nykyään tiedämme että aurinko ilmestyy aamuisin ilman ihmisuhrejakin tai että joku ei ole taikonut tyhjästä yhteyttäviä kasveja ennen aurinkoa. Blogistista en tiedä mutta useimmat länsimaalaiset tuon ymmärtänevät.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ateismi ole mikään poliittinen liike, mikä pyrkisi valtaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että valtion pitää olla sekulaari, uskonto on yksityisasia. Koska uskontoja on vaikka kuinka paljon, valtio ei saa suosia jotakin niistä.
Ilmoita asiaton viesti
Valtionuskontojärjestelmä on jälkikäteen kristillisyyteen istutettu, mutta islamiin se taitaa sisältyä ihan luontaisesti. Sehän samalla poistaa uskonnonvapauden tuomat haitat.
Vaikken mikään USA-fani olekaan, niin jotenkin tykkään, että siellä sekulaari valtio on toiminut melko mukavasti. Uskonnot ja suuntaukset saavat kilpailla melko vapaasti jne. Tämähän lisää seurakuntien aktiivisuutta. Sitten kun mennään uskontokuntien osittain hoitamaan sosiaalihuoltoon, niin sitä pitäisi tarkastella erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäyksenä vielä, ettei USA vaikuta ateistiselta valtiolta, kun dollarissakin lukee jotain sen suuntaista, että Jumalalla on luottoa, mutta muut joutuvat maksamaan käteisellä. Voisikohan sitä kutsua teistisen sekulaariksi valtioksi?
Ilmoita asiaton viesti
Joissakin (edistyksellisissä?) maissa jumalattomuus on rangaistava rikos:
”Atheism is a crime in many countries and offers the legal penalty of receiving a lashing, being sentenced to decades in prison, or receiving a death sentence (including hanging and execution).”
https://elm.umaryland.edu/voices-and-opinions/2022/Oppression-Against-Atheists.php
Jos noita maita ei pidä edistyksellisinä, saattaa syyllistyä islamofobiaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten tielle, ei istu pilkkaajien parissa, vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin…”
(Psalmi 1: 1-2.)
Ilmoita asiaton viesti
Tuo lainaus alleviivaa aika hyvin, että ”jumalattomuudella” viitataan ”moraalittumuuteen” tai ”väärämielisyyteen”, joka ”ansaitsee rangaistuksensa.”
Eikö lauseke pitäisi olla niin, että ”hyvä on sen osa, joka ei löydä iloa rikkomuksesta ja iloitsee välittämisestä tiedon mukaan, eikä toivo vahinkoa kenellekään.” Eikö tämä olisi ”jumalista rakkautta?”
Ilmoita asiaton viesti
Eräs seikka, jota en ottanut esille aloituksessani on se, että mitä hyödyllisemmiksi uskonnot nähtäisiin, sitä epäuskottavampana voitaisiin Jumalan vaikutus nähdä, jos unohdettaisiin Luoja-rooli. Siis se hyödyllisyys selittäisi uskonnon menestyksen ilman yliluonnollisuutta. Tässäpä olisi vaihtoehto uskontokielteiselle ateismille!
Ilmoita asiaton viesti
Katsoisin näin, että lähestulkoon kaikkien uskontojen syntysyyn taustalla on oman olemassaolon oikeuttaminen ja ennen kaikkea hallinnan ”siunaaminen.” Eli ihminen loi itseoikeutetun järjestelmän tukemaan omaa toimintaansa.
Jumalattomuudella yleisesti viitataan enneminkin ”moraalittumuuteen” uskonnollisissa viitekehyksissä, eli annetaan ymmärtää ihmisen olevan kyvytön ilman jumalan ”viisautta” toimimaan ”oikein.”
Lähtökohtaisesti ihminen toimii aina itsensä kautta – kuinkas muutenkaan -, joten jokseenkin erikoista, että on pitänyt löytää oikeutus olla ”jumalasta seuraava luoja ja kaikkivaltias.”
Ihmisillä on ”peilisolu”, joka toimii luontaisesti tietynlaisena suunnannäyttäjänä, sillä se perustuu vastavuoroisuuden periaatteeseen ja tunne-elämän heijastuksiin. Eli tavallaan ihminen kykenee toimimaan ilman ”vanhurskaita” – oikeamielisyyden arvoja ihan luontaisesti.
Jos pelkäät ”yhtenäisyyden romahtamista” samojen uskonharhojen puuttuessa niin erehdyt, koska juuri itsekin totesit, että yhtenäisyyteen riittää vaikkapa urheilujoukkue.
Lähtökohtaisesti yhteiskunta toimii niin, että lähdetään kartoittamaan yhteisiä tavoitteita ja hakemaan kelvollista sovitusta eri kiinnostusten välillä, ja sitä kutsutaan ”sosiaalisuudeksi” toisin kuin nykypäivänä tunnutaan uskovan. Eli yksinkertaisesti erilaisuuden ymmärtämistä ja elämistä sen kanssa, että metsään mahtuu monenlaista mönkijää.
Ilmoita asiaton viesti
”Jumalattomuudella yleisesti viitataan enneminkin…”
Näin varmaankin, mutta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
”Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa …”
En siis ole ihan yksin.
”…koska juuri itsekin totesit, että yhtenäisyyteen riittää vaikkapa urheilujoukkue.”
Totesin: ”… eli ateismi hävisi 1-2.” Että se riittävyys jää jotenkin vajaaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Jäin miettimään että mikä, terminä, on meidän jumalattomien vastakohta. Voimmeko kutsua Ristoa jumalalliseksi, vai onko oikeampi termi ”jumalainen Risto”?
Tulevien keskustelujen vuoksi tämä teologinen kysymys olisi tärkeä selvittää, ettei aina sama tylsä ”blogisti Jääskeläinen” tai ”kommentoija Jääskeläinen”.
Ilmoita asiaton viesti
Me kristitythän olemme kutsuttuja Jumalan lapsiksi, mutta ei tuo varmaan oikein ulkopuolisen suuhun tai kynään sovi. Niinpä kommentoija Salonen saa kutsua parhaaksi katsomallaan tavalla, uskon sen olevan jumalattoman hyväntahtoista joka tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Jumalan lapsi Jääskeläinen”, hmm, olet oikeassa, ei sovi. Minun on vaikea mieltää sinua lapsena. ”Jumalan poikakin” taitaa olla jo varattu toisaalle. ”Jumalan morsiamista” olen kuullut puhuttavan mutta en ”Jumalan sulhasista”.
Menipäs tämä nyt jumalattoman vaikeaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Arto Paasilinna olisi kyllä saattanut kirjoittaa romaanin Jääskeläinen, Jumalan lapsi.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän asian sivusta:
Akateemikko Erkki Laurila, jonka hienomekaniikan maanantaiaamun oppitunneilta kukaan ei halunnut olla mistään hinnasta poissa, valisti meitä krapulaisia teekkareita taiteen ja tekniikan keskinäisestä suhteesta seuraavaan tapaan. Varhaishistoriassa ihminen teki erilaisia kivi- ja puupökkelöitä sekä luolapiirroksia jumalikseen. Kun osoittautui, etteivät nämä jumalat toimineet halutulla tavalla, ne julistettiin taide-aarteiksi, jotta säästyttiin hävittämisen vaivasta. Eli taide on toimimattomien jumalien kaatopaikka.
Pyramidit ja temppelit rakennettiin, jotta rupusakki pidettiin pois pahanteosta eivätkä siten ehtineet kaatamaan kuningasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ateismi on yksi apriorinen kannanotto kysymykseen johon määritelmänomaisesti ei ole vastausta. Ateistin mielestä jumalia ei ole, polyteistin mielestä niitä on monta, panteisti näkee jumaluutta kaikkialla ja monoteistin mielestä on vain yksi jumala. Juutalaisuus ja sen pikkuveljet kristinusko ja islam ovat monoteistisiä, hindulaisuus polyteistinen ja buddhalaisuus ateistinen uskonto. Mutta uskonnon ja ideologian välinen rajakin on veteen piirretty viiva: fasismia ja kommunismiakin voi pitää uskontoina.
Luin muuten hiljattain kiinnostavan artikkelin pyhistä kirjoista ja niiden muuttumattomuudesta. Vuoden 1776 kirkkoraamatussa Jeesus julistaa: ”Autuaita ovat siviät.” (Matt. 5:5). Kääntäjä tarkoitti hiljaista, hillittyä ja maltillista, mutta nykylukija assosioi vanhan kirjasuomen sanat seksuaaliseen pidättyvyyteen. Käännöskonservatiivinen lukija arvelee uuden käännöksen muuttaneen alkuperäistä merkitystä, vaikka merkityksen muutos syntyy nimenomaan vanhaa käännöstä lukemalla. Muutos on salakavala ja antaa lukijalle illuusion muuttumattomuudesta.
https://www.vartija-lehti.fi/kaannoskonservatiivisuus-ja-raamatunkaannosten-vaajaamaton-muutos/?fbclid=IwAR2gUrpkNUwdWzFahxgBWrHgFhwi41d8yOL84TBG32G5vpa1eWanjQdc1xk
Ilmoita asiaton viesti