Kirkon kanta luisuu yleisön mukaan?

Kokoomuslainen kirkolliskokousedustaja Otto Meri ilmaisi kantansa, kuten kaappauskuvasta näkyy. Hänen perusteluitaan ei kovin paljon keskustelussa näkynyt, mutta kuitenkin hän toi esille Suomen uuden avioliittolain, jossa sanotaan, että ”Avioliittolain 1 pykälän mukaan avioliitto on kahden henkilön välinen.”

Jos haluaa ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa, silloin pitää olla vähintäänkin jossainmäärin hyväntahtoinen. Nyt siis tuossa Otto Meri ei esimerkiksi väitä, etteikö myös nainen ja mies saisi mennä avioliittoon. Hyväntahtoisesti lisätään ”vain” tuohon viestiin.

Minua tässä asiassa kaihertaa muutama seikka: 1) Voiko Suomen ev.lut. kirkko muuttaa omia käytäntöjään aina yleisen mielipiteen määrittämien lainmuutosten mukaan ja 2) mitä pitäisi tehdä Raamatun homofobiselle Jumallalle? Sekä vielä 3) onko kirkon tarjoama kristinusko muutosta luova voima yhteiskunnassamme?

Ensimmäinen kohta ei ole ollut suuri ongelma, kun ev. lut. kirkko oli koko kansan kirkko, jolloin eduskunnassakin enemmistö oli kristityillä. Vaan kun kirkosta tulee vähemmistökirkko, tällä ”laillisuus”periaatteella kirkko voisi olla ottamassa ihmisten ja eläinten keskinäiset avioliitotkin käyttöönsä. Ei tarvinne muuttaa laissa kuin sanonta ”kahden henkilön välinen” sanonnaksi ”yksilöiden välinen”. Ja toki tarvitaan eläimiä rakastavien ihmisten riittävä painostusvaikutus, että lakia korjataan huomioimaan heidänkin tarpeensa.

Suomen uskonnonvapaushan sallii tuossa Merenkin esille ottamassa kysymyksessä ev.lut. kirkon noudattavan yleistä kristillistä avioliittokäsitystä, kuten mm. ortodoksikirkossa on käytössä.

Toisen kohdan voinee aloittaa Luther sanoista: ”Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan.” Asiayhteydessä käy ilmi, että Raamattu on Lutherin Jumalan sana.  Ja tässä Raamatussa on sekä Vanhan että Uuden testamentin puolella lukuisia kohtia, joista Jumalan inho miesten keskinäistä seksiä kohtaan tulee ilmi. Onko tähän sitten sovellettava kirkolliskokousedustaja Otto Meren lausumaa (Linkki): ”Raamatussa sanotaan paljon erilaisia asioita. Vähän niin kuin lakikirjassa.” Tähän Raamatun ohjeita noudattamattomat ihmisen mielellään hakevat raamatunkohtia, joita ei yleisesti noudateta. Tällöin yleensä jää sitten selittämättä, että pitääkö kaikki raamatunkohdat jättää lukematta ja jos ei, niin mikä onkaan se valintaperiaate.

Kolmantena kysymyksenä on oikeastaan asemien puolustaminen ja siihen liittyvä konservatismi. Radikaalia uudistusta ei ole paljoa kirkossa näkynyt, ellei siksi lueta maallistumiskehitystä. Jos uskotaan, että on jo saavutettu kristillisen yhteiskunnan huippu maassamme, niin asemien puolustaminen ilman eteenpäinvieviä muutospyrkimyksiä olisi ehkä hyväksyttävää. Nythän tässä  uudessa avioliittomäärittelyssä kirkko ei suinkaan ole tiennäyttäjä, vaan mahdollisesti peesaaja, ei edes asemien puolustaja. Vanhan ja hyvän puolustajan voi moni nähdä tarpeelliseksi, mutta mihinkä ihmiset tarvitsisivat Jumalan sanan hylännyttä kirkkoa, joka peesaisi enemmistön mielipidettä? Pian ei se enemmistö edes usko siihen kuolemanjälkeiseen elämäänkään, jolla kirkon olemassaoloa on joskus perusteltu.