Kuolemisen määrittelystä

Kuva 1. Kuollut puu. Tekijäviite: By Hp.Baumeler - Own work, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=87775760

Tämä juttu saa innoituksensa Puheenvuoron puolelta Esko Karisen blogiartikkelista (Linkki), jossa kyseltiin elämän määrittelyä. Itselläni ei tuolloin ollut resursseja vastata kattavasti. Nyt on sitten aikaa ainakin vähän enemmän.

Ideana tässä on vähän sekin, että jos kuoleminen olisi helpommin määriteltävissä, tätä voisi sitten käyttää elämän määrittelyynkin. Elämähän esitetään usein syntymisen ja kuolemisen väliseksi ajaksi (Linkki).

Kuollut kuin kivi. Mutta kiveä ei ole koskaan tapettu. Jos jätämme hengellisen ulottuvuuden pois tarkastelusta (anteeksi vain siine ylempään hiippakuntaan) niin elävä olento on sellainen, joka voidaan tappaa. Jotkut eliöthän pystyvät elämään kuolematta (Linkki), ellei niitä tapeta tai olosuhteet muutu täysin elinkevottomiksi. Olisi aika hassua väittää, ettei Turritopsis dohrnii ole elävä olento, ihan vain siksi, ettei se normaalisti kuole.

Olen myös kuullut väitteen, että kehitysapuna annettu Valmet-traktori olisi jäänyt kuolleena pellolle ja sitten taas siirryttiin kuokkapeliin.

Mitä useimpiin kiviin tai veteen tulee, niin ne ovat lähellä termodynaamista tasapainotilaansa maapallon pintaolosuhteissa. Kiviähän on erilaisia, joten on toki mahdollista saada joistakin kaivannaiskivistä ulos kemiallista energiaa maapallon normaaleissa pintaolosuhteissa. Aineen termodynaaminen tasapainohan tarkoittaa tilaa, jossa ei sillä ei ole (kemiallista) potentiaalia. Tämä tarkoittaa samalla energiaminimiä kemiallisten reaktioiden kannalta. Vesivoimalat taas pyörivät toisenlaisella potentiaalilla, jota ei tässä käsitellä sen enempää.

Eliön kuoleminen on siirtymistä kohti kemiallista tasapainoa. Selkeänä esimerkkinä voisi olla, että kaikki eliöt pääsevät maapallon pintaoloissa täysin kemialliseen tasapainoon, kun ne poltetaan happiylimäärässä liekillä ja tuhkat lietetään veteen. Menisin väittämään, että tämä menetelmä veisi myös mahdolliset toisten aurinkokuntien eliöt samaan kemialliseen tasapainotilaan, vaikkei niiden kemia edes olisi hiilipohjaista. Tässä siis samalla väitän, etten usko kivipohjaiseen elämään, jossa eliöt ovat kivien tapaan kemiallisessa tasapainossa.

Jos sitten mennään tarkempiin yksityiskohtiin, niin yksittäinen solukuolema ei ole yleensä monisoluisen eliön kannalta peruuttamaton askel kohti pikaista kuolemaa. Esimerkkinä vaikkapa ihon hilseily.  Toisaalta lisääntymiskyvyn menetyskään ei ole varma merkki pikaisesta kuolemasta, kuten vaikkapa elävä ruuna voi osoittaa. Kuolema on sitten koittanut, kun kaikki solut ovat menossa kohti kemiallista tasapainotilaansa. Monisoluisen eliön lääketieteellinen tai biologinen kuolema on toki voinut tapahtua jo aiemminkin, kun kriittiset solut ovat kuolleet.

Mitä Valmet-traktorin kuolemaan tulee, niin sitähän ei yleensä pidetä elävänä. Mutta melko merkillisesti monet teknologiset laitteetkin ovat kaukana termodynaamisesta tasapainostaan.  Tässä siis kaukana termodynaamisesta tasapainosta olevat olennot ovat siirtäneet elinolosuhteitaan helpottavia välineitäkin kauaksi termodynaamisesta tasapainosta. Valmet siirtyy kuitenkin kohti termodynaamista tasapainoaan jo polttoaineen vähetessäkin. Nafta vastaa tässä kriittisiä soluja, paitsi että tankkaaminen voi auttaa jatkamaan taivalta.

Kuoleminen on siis peruuttamatonta siirtymistä kohti termodynaamista tasapainoa, mutta sen täsmällinen määrittely, milloin se peruuttamattomuus on varmasti totta, onkin vaikeampaa. Tästä on yksisoluisilla tehtyjä kokeitakin, joissa myrkytys on ollut riittävä kuoleman aiheuttajaksi, mutta jos kuolemassa olevista eliöistä osalle annetaan ajoissa vastamyrkkyä, niin sitten ei sitä kuolemaa tulekaan.

Juuri kun aloin olla tyytyväinen edellä esitämääni, tuli vastaani kuollut puu. Vanhassa kuolleessa puussa on enemmän kemiallista potentiaalia kuin terveessä nuoressa puussa. Mitä edellä olen puhunut, pätee puun elävään solukkoon, mutta kun puu kerääkin ”hilseensä” rungon rakennusaineeksi, niin esimerkiksi polttoenergiamäärä kasvaa puun kasvaessa, eikä kuvassa 1 näkyvän puun kuolemakaan ole tätä arvoa noissa olosuhteissa vähentänyt. Käytännön uuneissa kuiva puu antaakin enemmän energiaa kuin tuore, joskin labramittauksissa pommikalorimetrissa voisi tulla toinen tulos, kun tuoreen puun vesihöyry tiivistyisi ja sekin lämpö laskettaisiin mukaan.  Puiden osalta pitänee sanoa, että kyllä se kemiallinen potentiaali maan pintaoloissa kuitenkin lopulta puun kuoleman jälkeen laskee, mutta siihen voi mennä aikaa, joskus hyvin paljon aikaa. Ja sehän kuitenkin pätee puidenkin osalta, että ne ovat varmasti kuolleita, kun ovat saavuttaneet termodynaamisen tasapainon.

Muutamia ikäviä kaavoja aiheeseen liittyen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Entalpia (Linkki)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gibbsin_energia (Linkki)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Entropia (Linkki)

 

 

+2
rjaaskel
Perussuomalaiset Helsinki

Ajoittain raitis ja rehellinen eläkkeellä oleva vanhus ja informaatiovaikuttaja. Pyrin positiivisuuteen päin uusia mahdollisuuksia etsien. Kannatan maltillista maahanmuuttopolitiikkaa.
Olen pitänyt vuosia älyttömän suosittua Roskasaitti-blogia.

Minusta sanottua: ".olet demokratiavastainen ja valekunnollinen."

Yksityisviestiä tms. voi yrittää osoitteeseen:
risto_jaaäthotmail.com ät=@

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu