Luomisen ajattelua III

Äärettömyys ja elämän synty

Louis Pasteur kumosi kokeellisesti uskon alkusyntyyn mikrobien esiintymisen selityksenä (Linkki). Sittemin on syntynyt evoluutiouskon kautta toisenlainen alkusyntyusko, jossa ei tarvita etukäteen eliölle optimaalisia olosuhteita, vaan elottomassa massassa syntyy ensimmäinen eliö, joka sitten pystyy lisääntymään ilman biosfäärin tukea. Kun Pasteurin kokeellinen tutkimus on edelleen toistettavissa, tätä jälkimmäistä uskomusta ei ole koskaan osoitettu kokeellisesti tapahtuvaksi. Väitettyä prosessia kutsutaan myös kemialliseksi evoluutioksi.

Jos sitten ajatellaan maailmankaikkeutta ihmisen kannalta lähes äärettömänä ja riittävän pitkäikäisenä, niin siinähän tapahtuu kaikki mahdollinen, minkä luonnonlait vaan sallivat. Siis mitätön todennäköisyys ei olisikaan esteenä tapahtumiselle. Mitätön todennäköisyys tarkoittaisi vain sitä, että samantapaisten tapahtumien tiheys maailmankaikkeudessa olisi ”äärimmäisen” harva.

Nykyaikaisen tieteellisen alkusyntyuskon mukaan elämää syntyy aina sopivissa olosuhteissa. Vaikka tuosta uskosta ei suoraan voikaan vetää tiheyspäätelmää, niin se, että elämää on etsitty myös Marsista, viittaa siihen, että tuohon uskoon kuuluu elämän tiheä esiintyminen. Tästä ei ole mitään oikeaa havaintoa eikä kokeellista näyttöä. Kun ihminen on kuitenkin oppinut syntetisoimaan eliöissäkin esiintyviä orgaanisia molekyylejä, antaa se viitteen siitä, ettei mikään luonnonlaki sinänsä estä elämän syntyä. Pasteurin koe suotuisista olosuhteistaan huolimatta ”epäonnistuu” synnyttämään elämää prosessin epätodennköisyyden vuoksi.  Koeajan pidentäminen ei sinänsä auta, koska veden vaikutuksesta molekyylien pilkoutuminen on todennäköisempää kuin niiden rakentuminen sopiviksi rakenteiksi kaikissa eliöiden elinolosuhteissa. Osa vaadittavista rakenteista tulisi muodostua joko nopeasti tai veden vaikuttamatta, siis epäkelvoissa elinolosuhteissa, kuten vaikkapa meteoriittien pinnoilla. Niitähän ei tietenkään esiinny keittopulloissa, joissa Pasteurin koe suoritetaan.

Ikuisen ja kiireettömän maailman ja elämän luojan kannalta taas riittäisi, että elämää syntyy jossakin. Elämän synty äärimmäisen epätodennäköisenä tapahtumana samalla peittäisi jäljet, niin että epäuskollekin jäisi tilaa, eikä luomiseen olisi pakko uskoa. Luojan kannalta kyse olisiikin enemmän sopivien luonnonlakien valinnasta maailmaansa, ettei estettä olisi.

Testattavuus

Väiteellä: ”Elämää syntyy aina sopivissa olosuhteissa”, ei ole testattavuutta tai Popperin sanoin falsifioitavuutta. Jos elämää ei synnykään parhaiksi oletetuissa koeolosuuteissa A, voidaan aina väittää, että niin kävisi joissain toisissa olosuhteissa, kun olosuhde A ei ollut sopiva. Sen sijaan väitteellä: ”Elämää ei synny ilman edeltävää elämää itsekseen missään olosuhteissa”, on falsifoitavuus. Eihän tarvitse kuin suorittaa onnistunut elämänsyntykoe, ja tuo väite kumoutuu.  Toki jos koe on synteesinomainen, niin siinä sitten tuo ”edeltävä elämä” on ehkä vähän liiaksi läsnä ja mennään luomisen simulointiin.

Siltä osin, mitä edellä esitin elämän synnystä äärimmäisen epätodennäköisenä tapahtumana, väitteeni on tavallaan testattavissa. Jos sellaista elämää löydetään, joka ei ole maapallolta peräisin, voitaneen katsoa, ettei äärimmäinen epätodennäköisyys päde ja väitteeni kumoutuu. Luomisusko ei toki ole samalla kumoutuva.

Edelliset osat