Me luterilaiset ja juutalaisvastaisuus
Minua on pienen ikäni vaivannut se tosiasia, että kristikuntaan kuuluvassa Saksassa hävitettiin juutalaisia 1930- ja 1940-lukujen taitteessa. Kun Saksa vielä on luterilaisuuden syntyaluetta, niin jonkinlaisen itseruoskinnan paikkaahan tässä on. Luterilainen maailmanliitto on vuonna 1990 Driebergenin julistuksessa pyytänyt tapahtunutta anteeksi (Linkki). Minusta jo tuo yli 40 vuoden viive anteeksipyynnössä viittaa vähän muuhunkin kuin ikusuusasioihin.
Juutalaisvastaisuutta on toki muutakin lajia kuin luterilaista juutalaisvastaisuutta. Juutalaisten demonisointi on helppoa, koska tapahtuipa maailmassa milteipä mitä tahansa pahaa, niin usein siinä on joku juutalainen mukana. Tämä ei kuitenkaan todista juutalaisten pyrkivän pahuuteen, vaan lähinnä kertoo siitä, että juutalaisissa on paljon lahjakkaita ihmisiä ja heitä on monessa mukana. Luonnontieteellisten Nobel-palkintojen saajissa on ollut kohtuuttoman paljon juutalaisia. Tämä siis todistaa mielestäni tuosta mainitsemastani lahjakkuudesta, eikä suinkaan pahuudesta.
Koska yllättäen nyt on uutisissa ollut Saksan juutalaisvainojen kietäminenkin, niin parisen sanaa tähän väliin siitäkin. Oman käsitykseni mukaan Jerusalemin Yad Vashem -holokausimuseossa ei ole keksittyjä nimiä uhreille ja heidän lukemansa toistaiseksi on n. 4,7 miljoonaa juutalaisuhria (Linkki). Kun huomioi sen, että Hitlerin Saksassa juutalaisen määritelmä oli erilainen kuin juutalaisseurakunnissa, tuon lukeman ero 6 miljoonaan selittynee pitkälti tällä määritelmäerolla. Dokumenttien tuhoutuminen on sitten toinen vaikuttava tekijä.
Hirveys on tapahtunut. Miten se on ollut mahdollista luterilaisessa ympäristössä? Edesauttavia tekijöitä on varmasti ollut runsaasti, mutta luterilainen juutalaisvastaisuus ei ainakaan ole ollut haitaksi. Ja tämän pohjana ei mielestäni ole yksi Lutherin juutalaisuusvastainen kirja, vaan korvausteologinen oppi (Linkki). Tuo oppi esittää kristillisen kirkon olevan Israel, ilman että juutalaisille jäisi mitään roolia Jeesuksen jälkeisessä maailmassa. Niinpä Vanhan testamentin lupaukset Israelillekin koskisivat vain kristillistä kirkkoa. Tämä oppi ei ole luterilainen keksintö, mutta varsin yleinen myös luterilaisuuden piirissä.
31:35 Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat – Herra Sebaot on hänen nimensä:
31:36 Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan.
Korvausteologia siis tekee tuonkin Jumalan lupauksen valheeksi juutalaisille, jotka ovat Israelin lihallisia jälkeläisiä. Näin, koska aurinko ja kuu eivät ole vielä sammuneet. Luterilaisessa kirkossa tarvittaisiin jatkoa uskonpuhdistukselle, että tästäkin korvaustelogian harhaopista päästäisiin lopullisesti eroon. Viidesläisillä asia taitaa ollakin jo aika hyvällä tolalla (Linkki).
Sorry, Risto, että kommentoin asian ulkopuolelta, mutta oletko huomannut Juha Kuikan kisan?
Ilmoita asiaton viesti
Yritän antaa.
Ilmoita asiaton viesti
Aihe kiinnostaa minuakin, ovathan uskonnot elämätapaoppeja elämästä toiseen elettäessä. Näyttää vainoista huolimatta siltä, että kaikissa uskonnoissa on onnistuttu niin, että niiden piirissä maailmassa elää miljoonia ihmisiä. Vainoista huolimatta elossa on varmasti vastaava luku juutalaisia tänäkin päivänä. Mielestäni tämä todistaa meille ihmisille henkisestä jatkuvuudesta. Todistaa uskon ja uskonnon voimin. En ole kirkkotietämyksen asiantuntija, mutta järkevää nykyelämässä olisi hyväksyä kaikki uskonnot sinänsä ja ihmisten hyväksyvän normaalin elämän suuntaviivat. Sekä yhteisöllisesti ja yksilönä ihminen tekee itselleen palveluksen noudattamalla kunnollisia elämäntapoja, jossa perustana on yksiavioisuus. Säällisen uskonnonkin sävyttämän elämäntavan mukaan on saatu populaatiolukuja jopa alenemaan, mikä antaa toivoa kuormittuvalle maapallolle. Miksi ei olisi hyviä elämänalustoja, maapalloja, kaikkeudessa kaikille ihmisille. Tästä Raamattukin kertoo.
Ilmoita asiaton viesti
Pyhien kirjoitusten sanamuodot ovat nykyajan silmälasein katsottuna usein kummallisia. Mielestäni kannattaa niissä käyttää sellaista oivallista tulkintaa, missä ei mitään pahaa tarkoiteta kenellekään. Ennustaminen on vaikeaa ja kieli muuttuu vuosisadoissa, samoin yleisesti käytettävät sanastot, millä elämää kuvataan. Kun tosiaan kaikki on hyvin nykyään, vanhoja, pyhiä kirjoituksia pitäisi aina tulkita parhain päin ja löytää niille kunnollinen ihmiselämää tukeva selitys.
Ilmoita asiaton viesti
Holokaustikieltäjien oppi-isä ja pääpiru David Irving (hänen esitelmiään voi ihme kyllä edelleen katsoa youtubessa) sanoo että Keski-Euroopassa oli väestökirjat ja kaikki muutkin kirjat aivan sekaisin maailmansodan jälkeen.
Muuttoliikkeet ja kansainvaellukset olivat suuria. Monikin juutalainen Saksassa ajatteli että minähän en tänne jää (erittäin ymmärrettävää).
Poismuuttajat ottivat yleisesti hepreankielisiä nimiä ja hylkäsivät vanhan nimensä. Sillä tavalla vanha nimi tavallaan on natsismin uhri ja on saattanut päätyä kiveen.
Sodan aikana kuollaan muistakin syistä. Lienevätkö nekin nimet päätyneet kiveen.
Mutta tämähän on vain David Irvingin selitys. Ennen historiantutkijaksi tituleerattu, nyttemmin potentiaalinen vankilakundi (vankilatuomio odottaa useassakin maassa). Holokaustin kieltäminen/vähättely on kiellettyä vankilarangaistuksen uhalla noin 14 maassa.
Ilmoita asiaton viesti