Muutama aatos itseriittoisuudesta ja uskonnollisuudesta

Pätkähti tässä taannoin päähäni sellainen ajatus, että uskonnollisuuden vastakohta on itseriittoisuus. Tästähän saa toiset olla toistakin mieltä. Uskonnollisuudella ajattelin minkä tahansa uskontokunnan kannattamista tai jäsenyyttä.

Usko johonkin jumalaan sisältää helposti sen tunnustamisen, ettei itse pysty täysin hallitsemaan maailmaa ja voi myös pyytää yliluonnollista apua elämäänsä. Itseriittoisuus taas on minusta uskoa siihen, ettei tarvitse toisten apua, vaan voi vaihtokaupalla yms. omalla toiminallaan hoitaa tarpeensa.

Mitenkäpä tästä saisi suuremman varmuuden, siis itseriittoisuuden ja uskonnollisuuden suhteesta? Minähän olen aika tyytyväinen jo nyt tähän ajatukseeni, että tuskin tarvitsen toisten apua. Mutta voisi varmaan jotkut ihmistutkijat laatia kysymyspattereita, joilla saataisiin esille haastateltavan itseriittoisuuden määrä ja toisaalta uskonnollisuuden syvyys. Sitten vaan korrelaatiota kaivelemaan. Vähän paremmassa tutkimuksessa mukaan otettaisiin useampia luonteenpiirteitä ja käytettäisiin monimuuttujamenetelmiä.

Melko nolo juttu olisi sekin, jos asia olisikin jo tutkittu ja esittäisin sen tässä ikäänkuin omana keksintönäni. Vetoa silloin huonoon muistiini ja laiskuuteeni.

rjaaskel

Ajoittain raitis ja rehellinen eläkkeellä oleva vanhus ja informaatiovaikuttaja. Pyrin positiivisuuteen päin uusia mahdollisuuksia etsien. Kannatan maltillista maahanmuuttopolitiikkaa. Olen pitänyt vuosia älyttömän suosittua Roskasaitti-blogia. Yksityisviestiä tms. voi yrittää osoitteeseen: risto_jaaäthotmail.com ät=@

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu