Muutama ajatus näkymättömästä sunnuntaiksi
Olen kuullut joskus kaiketi kiinalaista alkuperää olevan sanonnan, joka alkaa: Jumala on taivaassa ja keisari Pekingissä… Tuossa sanonnassa on melko olennaista, että jopa keisari on kaukana. Kristillisyydessäkin tuttu taivas viittaa ylhäällä ja etäällä olevaan, vai onko joku maassa oleva ihminen ylettänyt koskettamaan kädellään taivasta?
Itse olen joskus yrittänyt mallintaa mielessäni Jumalaa pelin kehittäjäksi. Vaikka pelihahmot olisivat kuinka fiksuja tahansa, ei heidän maailmansa näyttäisi ohjelmoijaa, ellei tämä olisi itse sitä halunnut. Kyse on eri maailmoista.
Jos katsoo Wikipedian Jumala-artikkelia (Linkki), niin siellä mainitaan mm. uskottavan, että Jumala on olemassa ja on kaikkialla läsnäoleva. Panteismissa näytetään uskottavan, että Jumala on sama kuin todellisuus.
Raamatussa puhutaan Jumalan näkymättömästä olemuksesta mm. Roomalaiskirjeessä (Linkki). Toinen kohta tähän yhteyteen Raamatusta löytyy Apostolien tekojen 17. luvusta (Linkki), jossa Jumalasta sanotaan: ”…sillä hänessä me elämme ja liikumme…”
Seuraavaksi siirrymme, tai ainakin minä siirryn, sen verta korkealentoiselle tasolle, että tosikommat voisivat jäädä väittelemään pimeässä vaikkapa siitä, onko kaikkivaltias jumala voinut luoda fotonit ennen aurinkoa. Siis kyse on pimeästä aineesta ja energiasta (Linkki), joiden suomalaisiksi nimiksi olisi laittanut näkymätön aine ja näkymätön energia, mutta kosmologit ovat arvostaneet pimeyttä enemmän. Siksi en malta olla mainitsematta, että metafysiikan eräs osa-aluehan on juuri kosmologia.
Pimeä energia on kaikkialla läsnäolevaa, näkymätöntä, mutta ei ehkä kuitenkaan kaikkivaltiasta. Siinä me kuitenkin elämme ja liikumme. Näkyvää massaenergiaa on maailmankaikkeudessa arviolta 5% luokkaa, mikä mielestäni tarkoittaa, että se voisi hukkua mittausvirheeseenkin. Toisaalta pimeä massaenergia, joka siis ehkä kattaa 95% kaikesta universumissa, on myös uskonvaraista.
Jos väittäisin, että pimeä aine on Jumalaa, niin sehän menisi jo ehkä monenkin mielestä liian lähelle sitä, että Jumalaan on pakko uskoa. Pois se minusta, että pakottaisin ketään uskomaan Jumalaan (tai pimeään aineeseenkaan). Eikös se voisi olla mahdollista, että hiiliosastolla tarvitaan riittävästi lämmittäjiä, ettei taivaan metalliset lattiat käy turhan vilpoisiksi?
Vaan voihan jokainen itsekseen miettiä, kumpaanko on helpompi uskoa, näkymättömään Jumalaan vai näkymättömään pimeään massaenergiaan? Molempiin voi toki uskoa samaan aikaan tai olla uskomatta kumpaankaan.
Turhan pitkä artikkelista tuli. Ehkä jonkin kappaleen olisi voinut ottaa vain kommentiksi, mutta ei tuossa kuitenkaan ikuisuutta pitäisi mennä lukemiseen. Ymmärtämisestä en sano mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Rajallisin aistein 85 vuotta tällä Telluksella tallanneena olo on kuin Hoo Moilasella. Jumalia ja uskontojakin on matkan varrella saanut tavata yhden jos toisenkin. Kovin ihmismäisiltä luomuksilta ne (siis uskonnot) tuntuvat, haistuvat ja maistuvat.
Vaikka kuoleman jälkeen ei olisikaan mitään, niin vaikea on uskoa, etteikö joku tuolla jossain naruista vetelisi ja omaisi inhimillisesti katsoen varsin erikoisen huumorintajun. Jää nähtäväksi tai sitten ei …
Ilmoita asiaton viesti
Myönnän, etten varsinaisesti ymmärrä kosmologiasta juuri mitään, mutta minusta on mielenkiintoinen näkökulma, että ”pimeällä aineella/energialla” on hiukan samankaltaisia attribuutteja kuin mitä Jumalaan liitetään, ainakin kaikkialla/tyhjässä läsnäolemisen kannalta.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä itse mietin, että noukinko jotenkin vinosti noita yhtäläisyyksiä, mutta jos joku muukin kokee mielenkiintoiseksi, niin johan sekin on mukava kuulla. Eikä sitä vinoutta ehkä pysty kukaan oikein mittaamaankaan.
Mikä on minusta mielenkiintoinen havaitsemattomuus, niin se, ettei vastaväittäjiä ole vaivautunut kommentoijiksi, siis ihan tunnustavia ateisteja. Tämä saattaisi viitata siihen, ettei tuossa nyt ole sellaista loogista pyllähdystä, joka heti tökkää silmään.
Ilmoita asiaton viesti
Itselleni on luontevinta=houkuttelevinta ajatella Jumalaa juuri tuollaisena kaikkialla samanaikaisesti läsnäolevana tietoisuutena, jolla olisi aivojen kautta kommunikaatiorajapinta kaikkiin ihmisiin ja ehkä muihinkin elollisiin. Melko panenteistinen näkemys, luulisin. Mutta vaikeaksi koen olla varma mistään tietystä näkemyksestä.
Ilmoita asiaton viesti