Onko euroooppalainen edistys ainoaa oikeaa edistystä?
Voisin toki kysyä, että onko edistys globaalisti sama asia kaikkialla, mutta kun mielessäni on erityisesti edistyksellisyys Ugandassa, niin sen vastapainona eurooppalainen edistys passannee. Eurooppalaisuudella tarkoitan kutakuinkin samaa kuin länsimainen kulttuuripiiri, niin että amerikkalaisetkin lasketaan pääosin mukaan.
Eurooppalaiseen edistykselliseen ajatteluun tuskin sopii ajatus Ugandasta jotenkin huonompien ihmisten maana, joille meidän täytyy käydä opettamassa, miten edistytään. Mutta, mutta…
Otan vähän mielikuvatason vauhtia Australiasta. Ennen eurooppalaisen edistyksen saapumista Australian asukkaat olivat ratkaisseen niin väestönkasvun kuin hiilipäästöjenkin ongelmat, näin ainakin uskon sen tiedon varassa, mitä olen asiasta saanut. Australialaiset eivät viljelleet maata, eivätkä käyttäneet kaivannaistuotteita. He olivat tavallaan saavuttaneet edistyksen päätepisteen, mitään ei tarvinnut enää kehittää. Ei heitä ehkä tästä syystä voi sanoa sitten enää erityisen edistyksellisiksi, koska kaikki rullasi vanhaan malliin. Edistyksen eräs tunnusmerkki on mielestäni muutos. Taantumus taas on muutosta johonkin vanhempaan ja jo aiemmin hylättyyn suuntaan. Muuttumattomuus ei ole edistystä, vaikka oltaisiin täydellisessä olotilassa?
Uganda on ollut perinteisesti seksuaalisesti melko rajoitteeton, tai ainakaan siellä ei ole pidetty lukua seksuaalisen aktin sukupolisesta tasa-arvosta, jossa molempia sukupuolia on sama määrä, yksi kumpiakin (Linkki). Nyt sitten Ugandassa on edistytty siihen suuntaan, että sukupuolinen tasa-arvo seksissä on lain vaatimus (Linkki). Tämähän on melko lailla päinvastaista edistystä kuin eurooppalainen edistys. Ja tämä kahden edistyksen erisuuntaisuus on tässä se ongelma.
Eräs helppo ratkaisu on esittää ugandalaiset taantumuksellisina. Tällöin siis korotetaan eurooppalainen edistys ainoaksi oikeaksi edistykseksi, tai vähintäänkin ollaan vaarassa tehdä niin. Hieman asiaa voinee loiventaa esittämällä ugandalaiset vain tyhminä, jotka ovat ottaneet oppinsa taantumusellisilta eurooppalaisilta. Vai loiventaako tämä nyt rasistisuudellaan mitään?
Olen utelias näkemään tähän ongelmaan ratkaisun, jossa kunnioitetaan ugandalaisten itsemääräämisoikeutta ja kohdellaan heitä tasa-arvoisina eurooppalaisiin verrattuna.
Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin kansalaiskeskustelu.fi -foorumilla.
Jos Tacitusta on uskominen, edistyksen muinainen päätepiste löytyisi lähempääkin: ”Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.”
Ilmoita asiaton viesti