Rumakirjallisuuden harjoittelua
Eräänlainen kaunokirjallisuuden vastakohta on rumakirjallisuus. Sitä ei pidä myöskään sekoittaa viihdekirjallisuuteen, koska tarkoituksena on pikemminkin epäviihtyisyys.
Tasavallan presidentin lausunto pp.kk.vvvv:
”Naapurimaastamme on taas kuulunut Vladimir ∞:n alaisten mediahenkilöiden väitteitä, että meidän rajamme on liian lähellä Vladimgradia ja valtakunnan turvallisuus vaatii puskurivyöhykettä. Mitä me sanomme tähän? Me lupaamme olla tuhoamatta Vladimgradia, vaikka sota syttyisi. Meidän ydinaseemmehan on rauhan aseita ja toisekseen tuulet voivat joskus käydä Vladimgradista meillekin päin. Olkaa siis rauhassa ja yrittäkää päästä eroon viholliskuvistanne ja peloistanne.
Se toki on teidän asianne, jos päätätte siirtää Vladimgradin kauemmaksi rajasta. Voimme tarjota apuakin meiltä louhittujen kivien siirtämisessä. Toki tuo kaupungin siirto etäämmälle harmittaisi meitä, emmekä edes tiedä, mitä niillä harkoillakaan tekisimme. Parempina aikoinahan meiltä on tykätty käydä tutustumassa suureen kaupunkiin ja vladimgradilaiset ovat olleet tervetulleita lomailemaan meille. Pyrkikäämme etenemään aina sovinnollisempaan ja rauhanomaisempaan suuntaan kaikkia kohtaan.”
Hyvä johdanto uuteen fantasiaromaaniisi.
Kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Tuore tasavallan presidentin lausunto:
https://twitter.com/niinisto/status/1761269065006321747/photo/1
Ei noissa kahdessa ole paljonkaan samaa (-;
Ilmoita asiaton viesti
Rumakirjallisuus, sanasotaisuus, sote korvaamassa sotaa, riittääkö mikään? Lueskelin Armfeltin lähetti -nimisen kirjan muutama kuukausi sitten, enkä sen jälkeen mitään hämmästele. Rumakirjallisuus sanana nostatti toki hymähdyksen.
Kirjallisuuslajeista kaunokirjallisuus täyttää hyllyt. Menneisyyden kirjoista löytyy harvinaisuuksia verkon kirjakaupoista. Kamala tutina on, että ovatko laitoksen viimeisiä kappaleita. Tärkeiltä tuntuvat. Suomella ei ole muuta historiaa eikä herstoriaa.
Ilmoita asiaton viesti