Uskontojen hyödyistä

Jospa heti tämän sunnuntaijutun alkuun kertoisin, että meillä kristityillä on uskonelämässä paljonkin haasteita.  Esimerkiksi miten saisi Taivaan Isän luopumaan homofobisuudestaan. Suomessa ev.lut. kirkon linja näyttää olevan vaikeneminen koko asiasta, joten enpä minäkään tähän tässä puutu.

Sitten toisena tausta-asiana se, että uskonnon hyödyn löytäminehän vähentää uskonnon yliluonnollisuutta. Etupäässähän uskontojen omien ilmoituksien mukaan hyödyt kuitataan tuonpuoleisssa, eikä niitä pääse tässä ja nyt oikein havaintopohjaisesti mittaamaan.

Kolmanneksi taustaksi sitten, että uskoa tunnustamaton vasemman jalan saapas on monien mielestä jo syntyessään ateisti, vaikkei se pyrikään löytämään uskontojen haittoja. Aktiivit ateistit sitten täyttävät tämän puutteen. Edellä mainitun perusteella uskontojen hyötyjen esittelyn uskoisi olevan yhtä ateistista, muttei yhtä kielteistä. Siinä se jumalattomuuden kielteisyys pistää sarvensa esille.

Kun uskontojen vaihtoehtona on ei mikään eli ateismi, joka on sentään vanha keksintö, niin se, ettei ateismi ole päässyt ihmiskunnan valtavirraksi, vihjaa vahvasti siihen suuntaan, että uskonnoista on jotain hyötyä. Ja samaan hengenvetoon todettava, että keskenään ristiriitaiset ja jopa vihamieliset uskonnot antavat myös viitteen siitä, etteivät ne ainakaan kaikki ole yhden ja saman hengen aikaansaamia.

Nyt kun uskontojen haittojaan suurempi hyödyllisyys on lähes aukottomasti todistettu, pitäisi vielä löytää se juttu, mistä on kyse. Ehdotan ryhmäitsekkyyttä syyksi.  Jos hätäisesti tarkastellaan ns. aabrahamilaisia uskontoja, niin juutalaisuushan heimouskonto. Ryhmäitsekkyys kohdistuu heimon jäsenten eduksi. Kristinuskossa luovutaan ainakin geneettisestä perimästä ryhmäitsekkyyden rajana ja tältä osin islam vaikuttaa samanlaiselta.

Uudessa Testamentissa on Jeesuksen kehotus rakastaa vihollisia, jolloin kuolemanrangaistus Raamatun polttajillekaan ei ole ihan opin mukaista, vaikka ehkä joistakuista hyvältä tuntuisikin. Muhammed (JOVP) taas innoitti tappamaan islamin vihollisia, niin että kuolema Koraanin polttajalle on ihan oikein ja juhlan paikka. Nykymaailmaa tarkastellen vaikuttaa, että islamin ryhmäitsekkyys on varsin toimivaa, jos vaikka olisikin rasistista muiden mielestä. Väkivalta on siis jäänyt kristillisestä opista ryhmäitsekkyyden ulkopuolelle, mutta tämä puute on korvattu valtiokirkkojärjestelmillä. Euroopan kristilliset maat ovat sotineet keskenään ihan saatanallisesti. Ehkä siitä voi positiivisena puolena nähdä sen, että anteeksiannettavaa on riittänyt.

Jos joku sattuu pätkähtämään uskoon tämän jutun luettuaan, niin en ota kunniaa. Kyllä se on ihme. Arvelen, että moni ateisti on kanssani tästä asiasta samaa mieltä.