Yksin en kulje…
Otetaanpa tähän alkuun Eija Kourimoa:
Nyt keskityn erityisesti tähän kohtaan: ”Vierelläin aina mä Jeesuksen nään”. Tuota olen arvellut sellaiseksi runolliseksi sanonnaksi, jossa tunne Jeesuksen läheisyydestä koetaan sisäisesti, mutta ei nyt sentään silmillä nähdä.
Mutta sitten luin Mr. Painista: https://yle.fi/uutiset/3-12591202 (Linkki)
Kipupotilas Pasi Virtanen kertoo näkevänsä lierihattuisen Mr. Painin. Tästäpä sitten tuli ajatuksiini, että ehkä ihmisellä on mielessään tilaa enemmän kuin olen uskonut. Aino Pekkarisen sanat voivatkin olla konkreettisemmat kuin heikkouskoisena olin ajatellut.
Iloa ja valoa pyhäpäiväänne!
”… ehkä ihmisellä on mielessään tilaa enemmän kuin olen uskonut.”
– Varusmiespalveluksen yhteydessä olin (olimme) silloin tällöin maasto- tai marssiharjoituksen yhteydessä todella väsyksissä. ”Pystytte vielä paljon parempaankin”, väitti yksikön päällikkö.
Olen taipuvainen uskomaan, että kun fyysiset voimat tuntuvat ehtyvän, henkinen energia on vielä jäljellä. Kestävyysurheilijoiden haastatteluissa kohtaa tämäntyyppistä logiikkaa: kun luulee olevansa loppu, löytää jostain lisää voimavaroja.
Luin jutun, jossa kipupotilas on rakentanut Mr. Pain -hahmon konkretisoimaan tuskallisia tuntemuksiaan. Aikamoinen esimerkki psyykkisistä resursseista!
Ilmoita asiaton viesti