Pieni tuhoamisopas

Nuorena poikana itsekritiikkini ja älyni oli niin vähäistä, että saatoin matkia Johnny Weissmullerin jodlausta, mutta nyt se kuulostaa yhtä kovalta kuin sveitsiläinen fondue. Suomalaisen miehen tekojen kuuluu kuulua ja vain juopoista lähtee kovaa ääntä. Käsittelen tässä kirjoituksessa joitakin yksinkertaisia menetelmiä, joiden toteutuksesta sekä lähtee ääntä että ovat näyttäviä.

Kannonkaivuu

Pihassa olevat kannot ovat ärsyttäviä, mutta niitä kannattaa aina pitää jonkun verran pahan päivän varalle. Kadehdin suuresti naapuriamme, jolla on melkein kokonainen metsä tontillaan. Niistä puista syntyisi puhdetta loppuelämäksi, jos säästeliäästi purkaisi raivoaan.

Ensimmäisen kantoni kanssa menettelin taitamattomasti. Kaivoin juuria esille niin paljon, että ne pystyi kirveellä katkomaan yksitellen maan pinnan alapuolelta. Se oli noin 30 cm halkaisijaltaan oleva hyväkuntoinen tammi. Aikaa taisi kulua kokonainen työpäivä.

Parina viime kesänä olen saanut viihdyttää itseäni seuratessani erään toisen naapurin kannonkaivuuta. Ne ovat olleet noin 45-senttisiä mäntyjä. Viihdettä sai ensimmäisellä kerralla vielä toisenakin päivänä ja lisäksi isäntä sai oivan tekosyyn ostaa moottorisahan. Siitä lähtee mainion miehekäs ääni. Seuraava hoitui parempien lisävarusteiden ja rutiinin avulla valitettavan nopeasti.

Naapurin isännän työnäyte. Huomaa kirveellä katkaistut juuret. Toisella puolella leikkuujälki on tasaisempi moottorisahan jäljiltä.

Menetelmiä pitää kuitenkin kehittää ja tässä vanha periaate, hajoita ja hallitse, on oiva apu. Noin 20-senttinen jo hieman laho koivun kanto oli uusien suunnitelmien kannalta väärässä paikassa. Ensin kirves asetetaan tarkasti kannon keskelle ja toisen kirveen hamaralla taotaan ensimmäisen vastaavaa. Siitä lähtee mainion miehekäs ääni ja voimaa lisäämällä sekä ensimmäisten iskujen jälkeen siirto käyttämään molempia käsiä toisessa kirveessä vain lisää nautintoa. Taottava kirves on hyvä asettaa siten, että varren pää on melko korkealla. Näin se ohjautuu lopulta osittain ulos kannosta ja kannon keskelle jää tilaa kiilalle, jolla lopullinen murtuma saavutetaan. Se on ihana rusahdus, kun kanto on kahtena osana. Toistetaan edellinen, mutta asettaen kirveen terä 90 asteen kulmaan murtumaan nähden. Nyt kanto on jo neljässä osassa, niin kuin myös sen vastustuskyky jatkosuunnitelmien suhteen. Otamme käyttöön rautakangen. Tämä tosimiesten keihäs on riittävän tukeva vipuvarsi, jolla nostamme kannon osa kerrallaan ylös juurien vain rusahdellessa nautinnollisesti. Viimeinen neljännes tuottaa ongelman. Aiemmin viereinen neljännes toimi tukena neljännestä nostettaessa, mutta nyt se yllättäen katosi. Poistamme ongelman halkaisemalla sen ja taas mennään. Viimeinen kahdeksasosa on jo suorastaan peloissaan, kun lopetamme sen tuskat vääntäen kiskaisemalla hanskakädellä ylös ja heitämme muun voittosaaliin seuraksi. En kehtaa Tarzanin tapaan tokaista: ”greegah bundolo!”, mutta vähän mieli tekisi.

Menetelmällisesti kaivettu kanto.

Pinnatuoli

Pinnatuoli on se perinteinen puinen tuoli, joita kaikki ovat nähneet. Sen heikkouden paljastaa sen yleisin vika; sillä keikutaan eli istutaan vain kahdella tuolin jalalla sillä seurauksella, että liimaukset tai puu pettää. Jos vaurio on liian suuri ja tuoli muutenkin huonossa kunnossa, on sen loppu pelkkää käsityötä, työkaluja ei tarvita. Tavoite voi olla pienentää roskan viemää tilaa tai tehdä polttopuuta. Suoritus tehdään kehittämälläni kahden otteen menetelmällä. Suorituspaikka voi olla esimerkiksi kellari tai autotalli, jonka lattiassa ei pienet kolhut haittaa.

Ensimmäinen ote: Tartutaan yhdellä kädellä selkänojan keskiosaan ja nostetaan tuoli siten, että se asettuu painovoiman mukaisesti etujalat alimpina. Tuoli isketään alustaan, jolloin sen etuosa murskautuu irti. Tästä hieman jalostettu ote on tarttua selkänojan laitaan yksi kerrallaan ja iskeä tuoli alustaan yksi etujalka edellä, jolloin etuosan jatkokäsittely helpottuu. Näin hienosteleva tyyli ei tosin sovi suoraviivaiseen makuuni.

Toinen ote: Jäljellä on selkänojan ja takajalkojen muodostama kokonaisuus. Mikäli tuolin muita osia on siinä vielä kiinni, ne on hyvä poistaa. Toinen takajalka asetetaan alustan suuntaiseksi jalan alle, tartutaan ylempään takajalkaan kädellä, jolla nykäistään riittävällä voimalla kokonaisuus vähintään kahteen osaan. Toinen vaihtoehto on soveltaa ensimmäistä otetta.

Näiden otteiden jälkeinen jälkihoito vaihtelee tuolista toiseen, mutta on yleensä ripeä. Takajalat, jotka jatkuvat selkänojan reunoina, ovat liian pitkiä sellaisenaan uuniin. Ongelma ratkeaa astumalla painokkaasti niiden keskiosaan, kun ne ovat päistään tuettuna. Etujalat voivat vielä olla yhteydessä toisiinsa, jolloin uusitaan toinen ote. Tämän jälkeen tuolin osia on korkeintaan kaksi samansuuntaista kiinni toisissaan ja niihin sovelletaan ensimmäistä otetta.

Täyspuinen peiliovi

Jos nyt luulette, että esittelen taas menetelmän, on minun tuotettava pettymys. Tämä kertoo, minkä takia otin peilioven sijaiskärsijäksi.

Asuin viimeisenä vuokralaisena rintamamiestyyppisessä talossa, joka oli saanut purkutuomion. Pian muuttoni jälkeen talon oli ostanut Turun kaupunki, joka lupasi kaikille asukeille uuden asunnon. Minä olin kranttu ulkoilevan kissani takia ja siksi viimeinen. Tosin nautin siitä kesästä, kun saunan lämmitykseen oli puuta koko talo.

Kaikki alkoi ruotsalaisesta lyhytelokuvasta, jossa lomalla oleva sotilas oli rakkaansa kanssa keksinyt kutupaikaksi rannalla olevan vajan, joka ilmeisesti oli tarkoitettu vaatteiden vaihtoa varten. Ilkikurinen poikajoukko telkesi oven. Pojat ilkkuivat ja tirkistelivät yksinkertaisen lautaseinän oksien rei’istä sekä lautojen raoista. Sotilaalla olisi pian kiire palata varuskuntaan, mutta pojat vain jatkoivat kiusaamistaan nuoren parin istuessa penkillä samalla kun raivoni nousi ja nousi. Saatanan nyhverö ja idiootti, ota se penkki ja käytä sitä muurinmurtajan tapaan. Murra seinä lauta kerrallaan ja tähtää rungon pystypalkkien väliin tarkasti keskelle. Laudathan eivät ole edes pontattuja eivätkä siis tue toisiaan. Helppoa kuin mikä.

Sen turhan oven kohtalo oli sinetöity enkä edes viitsinyt ajatella menetelmiä ja mekaniikkaa. Eikä täyspuisia peiliovia kannata muutenkaan rikkoa, paitsi ehkä purkutalossa.

Greegah bundolo!