Tarpeeseen kirjoitettuja
Tekstiä oikeassa elämässä
Tämä on uudenlaisen kirjan alkupuhe ja sisällysluettelo. Kirjan
sisältö esitetään linkkeinä. Tämä on ensimmäinen versio. Tämä
on eräänlainen elävä kirja, jossa lukijapalaute on
reaaliaikaista. Tämä ei ole tavanomainen blogikirjoitus, vaan
alkupuhe ja sisällysluettelo. Jatka lukemista, jos et vielä
ymmärtänyt.
Kirjailijalla pitäisi olla muka sisäinen palo, halu kirjoittaa.
Minulla ei ole. Minä kirjoitan tarpeeseen. Suurimman osan
teksteistäni olen kirjoittanut oppiakseni ja opettaakseni muita,
mutta myös samalla ansaitakseni ja viime aikoina yhä enemmän
saadakseni arvostusta. Tarinoiden sepittämistä en koe mielekkääksi.
Jos tarinalla halutaan antaa jokin opetus, eikö jokin muu keino
olisi tehokkaampi?
En lähde tässä pohtimaan enempää kirjallisuuden olemusta, sen
saa lukija kuvitella vapaasti. Yksi hyvän tekstin perusominaisuus
onkin mielestäni, että turhia sanoja tulee välttää. Jos
esimerkiksi halutaan kertoa menneistä ajoista, on elokuva paljon
tehokkaampi antamaan kokonaiskuvan kaikesta siitä, johon lukijalla
ei ole tietoja kuvittelunsa pohjaksi.
Oppaiden kirjoittaminen on ominta
alaani eikä aiheella näytä olevan väliä, minä kyllä kirjoitan.
Tässä oppaassa on kuitenkin koukku, joka johtaa seuraavaan
kirjoitukseen kommenttien kautta. Nuo kommentit ovat
tämä
ja
tämä.
Matkalla Sillankorvaan on tosi tarina,
mutta nimiä on muutettu. Älkää tehkö tätä kotona. Mahdolliseen
tulevaan painettuun versioon taidan lisätä hurjia tarinoita omilta
poikavuosiltani Reiskasta ja Ilkasta, koska he eivät enää välitä.
Jälleen opas ja ehdottomasti paras
opas omalla alallaan. Mauri Korhosen kirjat ovat hyviä ja
esimerkiksi hänen Sienestäjän kirja on hyvä olla minun oppaani
lisäksi, mutta minun oppaani on parempi. Huomaa myös tekstini
hyötysuhde.
Vankila
lomakohteena ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä
Ensimmäinen tarinani ja myös tosi
Lisää
riippuvuuksia ja yksilön vapautta rajoittavia kieltoja
Vitsin ja asiatiedon välillä
keikkuva kirjoitus. Päävitsin pitäisi aueta viimeistään
tämän
kommentin kautta.
Sähkösavuke
maistuu, savuke ei
Yritän kuvailla, miltä
sähkösavukkeen käyttö tuntuu. Muita kirjoituksia täydentävä
tärkeästä asiasta.
Siinä oli kirjani ensimmäinen
versio. Materiaalia tulee lisää, jos historian perusteella
ennustaa.
edit 7.6. 17:55 sisältö nyt alkuaan aiotussa muodossa eikä linkin kautta.
Kun kerroin vaimolle saaneeni kirjan valmiiksi runsas tunti idean selostamisen jälkeen, hän sanoi ”Sinähän kirjoitat kolme kertaa nopeammin kuin Väyrynen lukee”. Hän on nimellisesti toimitussihteeri, käytännössä päätoimittaja.
Jos ja kun raakamateriaalin määrä kasvaa riittävän suureksi painettuun kirjaan, sitä tietysti muokataan. Kommenteissa myös on käyttökelpoista materiaalia ja olen varma, että moni haluaisi lukea esimerkiksi Seppo Hildénin, Juha Urosen, Henry Björklidin sekä monien muiden pääaihetta käsitteleviä kommentteja, vaikka minähän se ”pääesiintyjä” pyrinkin olemaan. Sellaisia kommentteja, joihin en itse ole kommentoinut, en aio käyttää. Ne joita käyttäisin, pyrkisin säilyttämään tyyliltään, mutta poistaen epäolennaista. En ole vielä pyytänyt lupaa toisten kommentteihin tai haluavatko he olla omalla nimellään tai nimimerkillä, mutta toisaalta he ovat jo täällä Vapaavuorossakin jo ”esiintymässä”.
Painetun tai e-kirjan idea ja eräs myyntiargumentti olisi siis tarjota tiivistetty ja siistitty versio siitä, mitä täällä on ”elävänä kirjana”, jähmettyneenä tai ”kuolleena kirjana”.
Ilmoita asiaton viesti
Jos jollekin minun pölhölle kommentille on käyttöä niin vapaasti saa käytellä…Sen verran harvinaista on hyödyllisyyteni 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ihan hyvinhän sinä kirjoitat. Oikeinkirjoitussäännöt eivät ole niin tärkeitä kuin tekstin ymmärrettävyys. Suurin vika minun mielestäni kirjoituksissasi on jaarittelu, et mene aina suoraan asiaan tai ilmaise sitä selkeästi. Kommentoinnissasi sitä vikaa on selvästi vähemmän ja eniten ajattelin juuri sinua, kun kirjoitin tyylin säilyttämisestä. Se, että on tyyliä, on arvokasta, oli se sitten erilaisin kriteerein hyvää tai huonoa.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en ole havainnut muutosta sallittujen tagien suhteen. Ne harvat, jotka ovat toimineet, tomivat edelleen.
Linkki ja sisennys. Näin muotoilen omat tekstini.
Porrastettu sisennys.
Jopa esimuotoiltu teksti on sallittu.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt tajuan
Pitää vaan kirjoittaa suoraan HTML-tageja. Se vain oli hämmentävää, kun (HTML-)editori ei ole käytössä uutta kirjoitusta luodessa ja jos siihen ei syötä HTML-tageja, ei editori ilmesty myöskään esikatselussa. Piilotettuja ominaisuuksia on vaikea löytää. Sinun oppaasi taitaa olla paras saatavilla oleva.
Muutoksia joka tapauksessa on tapahtunut eikä niistä ole kerrottu, joka on se suurin virhe ylläpidon taholta. Lisää aiheesta vuodatusta täällä.
Ilmoita asiaton viesti
Kertokaapas miten tänne saa videon upotettua blogiin, taistelin homman kanssa tuossa yksi kerta ja ei vain homma toiminut. Kävin lukemassa vaikka mitä ohjeita eikä mikään auttanut.
Ilmoita asiaton viesti
Flash-upotus eli embed ei onnistu
Youtube videon pitäisi toimia laittamalla pelkkä videon osoite ja sivu tekee loput puolestasi
Siinä videon osoitteessa ei myöskään saa olla mitään related tai vastaavia mukana…Elikkä ainoastaan youtuben katselusivun osoite
Sitten tyylilleni uskollisesti aiheen vierestä kun niin mielelläni käyttäisin itse tuota upotusta…
😀
Itse en ole kovin kätevä näiden juttujen kanssa mutta hokasin kyllä miksi US haluaa käyttää melko tarkoin moderoitua juubituubia
Esim Liveleak ja vastaavat kun sisältävät tätä viehättävää päänkatkomista ja vastaavaa tai sitten joku mainostaisi kuitenkin sitä pornoaan täällä 🙂
Itse olisin kaipaillut tuota upotusta kun musasta on vain osa tuubissa ja loput ladattuna flashsoittimille MP3 muodossa
Niin ja käsittääkseni flashissa on heikkouksia joiden avulla voi yritellä hakkeroida katselijan koneelle…
Siitä varmaan Raimo tietäisi paremmin ja minä en mitiä
(Tulipas pitkä sepustus – Sori)
Ilmoita asiaton viesti
Yksi bimbå vielä mitä kohteliaimmin kysyy, että miten upotetaan tekstiin linkki ja miten laitetaan kookas kuva blogiin tekstin sekaan? Mulla nuo kuvat ovat aika isossa roolissa blogeissani, ja olisi kiva osata tuoda tarpeen mukaan niitä paremmin esille eikä vain välttämättä rivi pieniä kuvia reunassa. Vaikka parempi sekin kuin ei mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Ah Petra bimboseni, minä olen hyvin onnellisesti aviossa, mutta jos se asiaintila muuttuu, pääset suoraan haastattelukierrokselle ohi kirjallisista ja kuten tiedämme, nopeat syövät hitaat.
Siis linkitys. Haet ensin sen linkin leikepöydälle. Esimerkiksi http://petranyqvist.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-… . Se löytyy selaimen osoiteriviltä ja sen nimi on URL. 1. osa on protokolla, joka voi olla myös ftp tai https jne. 2. osa on host- eli isäntänimi, tässä tapauksessa petranyqvist.vapaavuoro.uusisuomi.fi. Sen jälkeen tulee mahdollisesti kaksoispisteen jälkeen porttiosoite, joka on protokollakohtaisesti oletuksena 80 http:lle, 21 ftp:lle ja 443 https:lle. Loppu on polkunimeä.
HTML-kielessä linkki on muotoa näkyvä linkin nimi ja tämä blogialusta lisää tarvittavat lisukkeet, kun huomaa kelvollisen URL:n. Tiputat siis vain leikepöydältä osoitteen ja se on automaagisesti linkki.
Jos haluat linkin kohteen uuteen selainikkunaan tai kielekkeeseen ja linkin nimeksi muun kuin URL:n, joudut kirjoittamaan HTML:ää, esim:
näkyvä linkin nimi
Ilmoita asiaton viesti
sama suomeksi:
kopioi osoite osoiteriviltä ja liitä se tekstiin.
Ilmoita asiaton viesti
Höh, miksi sanoa suomeksi, kun osaa nörtiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Risto. Yleisnäppärä keksintö lisätä hipsuja. Minä sain nuo väkäset näkymään eikä toimimaan kirjoittamalla ne yhteen muodossa & lt/gt ;
Noita merkkien nimiä ei vaan tahdo kaikkia ulkoa muistaa.
Itse en Petralle tahtonut enempää antaa, koska lähdin miettimään asiaa hieman pidemmälle. Jos ei ole omaa palvelinta käytössä, tänne voisi lisätä kuva-arkistosivun. Siis ”Luo sisältöä” ja valitse sisältötyypiksi Sivu. Sinne sitten lisää kuvia tarpeen mukaan, valmiista poimii kuvalinkit ja jatko Riston ohjeen mukaan. Minulla kun oma palvelin on, laitan kuvat tietysti sinne, niin saan kätevästi osumalaskurinkin, kun Google analyticsiin ei voi luottaa. Yhden rivin osuma-analytiikka on sitten tyyppiä:
grep uslaskuri1.jpg /var/log/http/access.log* | wc -l
wc ei ole mukavuuslaitos vaan lyhennetty word count ja -l tietysti vain rivien eli osumien määrä.
Ilmoita asiaton viesti
Risto, niimpä. Tuo sisältötyyppi Sivu ei anna lisätä kuvia, kuten kuvittelin. Lisäsin _Pieneen tuhoamisoppaaseen_ parin jutussa mainitun kannon kuvan tekstin joukkoon neuvomallasi tavalla ja se toimii. Kuvat omalla palvelimella http://www.raimokoski.com/us/ , joka tulee olemaan Uuden Suomen kuvagalleriani, jos sitä kaipasit.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vinkeistä!
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelu on keskittynyt tämän blogialustan käyttöön eikä tietenkään ole off topic, koska sehän on meidän kirjoittajien työkalu. Sisältötyypistä Sivu tuli mieleen Seppo Hildénin _sivut_, jotka löytyvät kätevimmin hänen profiilistaan. Hän oli siis keksinyt lähes saman idean kuin minä eli julkaista ”kirja” sivuina. Sepon sivut kannattaa lukea. Hän on myös julkaissut Armas Herra kirjoja, joista Jooel Jaakkola on kirjoittanut _arvostelun_, jonka kommenteissa Seppo kiittää melkoisella huumorilla.
Hemmetti, linkit ei näy, kun omassa blogissa kommentoi. Yllä siis sanat _sivut_ ja _arvostelun_ ovat linkkejä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kirjani” alkupuheessa esitän kritiikkiä sekä tarinankertojia että yleensä kirjailijoita kohtaan. Samalla pohdin itseäni kirjoittajana tai jos rohkenen, kirjailijana.
Minun väitteeni on, että tarpeeseen kirjoitetuilla teksteillä on suurempi merkitys. Esimerkiksi haastehakemuksella ja oikeuden päätöksellä on suuri merkitys. Suurta proosaa ne eivät juuri koskaan ole, vaikka nyt onkin tekeillä hanke julkaista niitä sähköisesti netissä. Toinen esimerkki on kirjeet. Tarinassa Matkalla Sillankorvaan käytän sitäkin elementtiä. Kekkosen Kirjeitä myllystäni olivat lähihistoriamme merkityksellisimpiä kirjoituksia.
Vielä yksi teema. Kannattaako kirjailijaksi ryhtyä. Sitä varten ei tarvitse mielestäni lukea Waltarin kirjaa Haluatko kirjailijaksi, riittää vain päätös. Se ei ehkä ole viisas päätös. Kuuntelin noin 10 vuotta sitten Joni Pyysalon luennon runoilijan arjesta, joka oli lähes kokonaan kaikkea muun tyyppistä kirjoittamista, kuten radiokuunnelmia ja muuta, josta saa rahaa. Aivan äskettäin hän kirjoitti Turun Sanomiin _kolumnin_, jossa hän edelleen pohtii toimeentuloa. Enää hän ei ole runoilija.
Ilmoita asiaton viesti