Herkkutatin varsinainen satokausi alkoi
Nyt kannattaa mennä metsään. Tänään olin reilun tunnin metsässä ja 15 litran kori tuli täyteen ja enemmänkin. En ole aikaisempina vuosina samassa paikassa herkkutatteja kerännyt, joten en osaa arvioida saaliin perusteella, onko nyt alkamassa hyvä satokausi, mutta hyvältä näyttää. Huomenna taas toiseen paikkaan ja viikonloppuna tuttuun paikkaan Kemiöön.
Ensimmäiset löytyneet sienet olivat yllättäen suppilovahveroita. Samassa paikassa oli viime syksynä ihan kohtuullisesti niitä, mutta nyt metsää on raskaasti harvennettu, joten suppiloita sieltä tuskin löytyy enää runsaasti useaan vuoteen. Metsäalue on kuitenkin suuri ja suppilovahveroa löytyi vain harvennetulta alueelta. Herkkutatille paremmin sopiviin alueisiin ei oltu koskettu.
Kanttarellejä löytyi myös runsaasti, reilu pari litraa tai 629 g. Eräs niistä oli epätavallisen kookas, painoi 52 g.
Tällä kertaa suurin tatti oli halkaisijaltaan 26-senttinen. Jos joku ihmettelee, minkä kokoisia nämä jättiläiset ovat nuorina, niin suurin 1. luokan tatti oli peräti 16-senttinen. En huomannut laskea tattien määrää, mutta alle 20 kpl niitä vain oli. Eräs arviolta 30-senttinen oli niin huonossa kunnossa, että en tutkinut lähempää.
Edit 30.8. Lisäsin kuvia kun tämä blogialusta lopetti tahmaamisen.
Edit 2.9. Lisätty kuva päivän saaliista. Kuvaa selvittävä teksti alla kommenttina.
Edit 3.9. Lisätty kuvia päivän saaliista. Kuvia selvittävä teksti alla kommenttina.
Edit 4.9. Lisätty kuvia päivän saaliista. Kuvia selvittävä teksti alla kommenttina.
Edit 5.9. Lisätty kuvia päivän saaliista. Kuvia selvittävä teksti alla kommenttina.
Edit 8.9. Lisätty kuvia päivän saaliista. Kuvia selvittävä teksti alla kommenttina.
Edit 10.9. Lisätty kuva päivän saaliista. Kuvaa selvittävä teksti alla kommenttina.
Edit 11.9. Jos ette ole huomanneet, kirjoitus muuttui sienestyspäiväkirjaksi. Lisätty kuvia päivän saaliista. Kuvia selvittävä teksti alla kommenttina.
Edit 12.9. Lisätty kuvia päivän saaliista. Kuvia selvittävä teksti alla kommenttina.
Edit 13.9. Lisätty pari kuvaa. Kuvia selvittävä teksti alla kommenttina
Petra Nyqvistin blogissa julistettiin kilpailu kauden suurimmasta herkkutatista, mutta säännöistä ei ollut puhetta. Kaikki ovat varmaan samaa mieltä, että paino on aika huono mittausperuste, koska se vaihtelee hyvin paljon kosteuden mukaan. Pituuskin on huono. Perusteluna voisi mainita, että Dalla Valle luokittelee lakista irronneen jalan aina 3. luokan tatiksi. Paras on siis lakin halkaisija. Lisäksi pituus ja paino olisi hyvä mainita, jos muuten mitat ovat kovin lähellä toisiaan. Nuo suurimmat ovat aina 3. luokan tatteja ja niistä joutuu lähes aina hieman pillistöä poistamaan, mutta pidetään kunnia-asiana sitä, että ennätyssienet ovat lähes kokonaan syömäkelpoisia. Tänään löytämästäni lisään kuvan, jossa se on halkaistu, mittanauha näyttää leveyden ja pillistö on vihreä, ei mustaa ja lakissa ei voi varmuudella sanoa olevan madonreikiä.
Näissä jättisienissä on aina jokunen mato, mutta haluaisin lainata Yrjö Mäkistä (Yme, ks _Yrjö Mäkinen, Turun sieniseuran perustajajäsen, 75 vuotta 2.12.2006_, joka Turun kesäyliopiston järjestämällä sienikurssilla joskus 80-luvulla kertoi olevansa kasvissyöjä, mutta poikkeuksena sietää pienissä määrin eläinproteiinia sienten joukossa. Sienet ovat kasvi- ja eläinkunnan välissä myös proteiinin koostumuksen osalta. Ei ne harvat madot ole miltään maistuneet, mutta jos sieni lähtee pilaantumaan eli tummumaan todennäköisesti matojen eritystoiminnan ansiosta, ei se sienen osuuskaan ole syötävää.
Ilmoita asiaton viesti
Herkkutatti, ja tatit yleensä ovat sienimaailman aatelia kanttarellin ja suppilovahveron jälkeen. Jos ihminen tuntee sienet jotakuinkin, niin esim. jos on eksynyt sienimetsään, niin ravintoa kyllä riittää. Tatteja voi syödä sellaisenaan ilman myrkytysvaaraa. Etenkin herkkutatti on niin hyvän makuinen sellaisenaan suoraan voi syödä maasta poimittuna. Yleensä sienimetsässä käydessäni herkkutatteja viiltelen veitsellä suoraan suuhun.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on ollut jo pitkään kaikkia kolmea kuivattuna ja jauhettuna, joten olen käyttänyt parasta ja kyllä se on herkkutatti. Kanttarellia on mennyt vähiten. Se taitaa kuitenkin johtua siitä, että kanttarelli ei oikein hyvin sovi kuivattavaksi. Jauhettuna sen sitkistymistä ei juuri huomaa ja maku vahvistuu. Suppilovahverollakin maku vahvistuu kuivattaessa, mutta herkkutatilla en ole havainnut samaa.
Sitten vielä äänestystulos ja mietelmiä siitä: _Herkkutatti on paras ruokasieni_.
Ilmoita asiaton viesti
Itse pidän enemmän ”puhtaista” sienistä, mutta et sinä kyllä väärässäkään ole. Tattikausi on näemmälti alkanut. Rouskukautta odotellessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään näin ensimmäisen karvarouskun tänä vuonna. Kemiössä oli aika paljon kangasrouskua. Mustarouskua ja haaparouskuakin oli ihan mukavasti. Että metsään vaan vaikka niidenkin osalta taitaa olla aika vaatimaton vuosi meneillään.
Ilmoita asiaton viesti
Eilinen saalis ja osa edellispäivän saaliista on nyt kuivaa ja painaa 518 g. Kai niitä yhteensä oli lähes 30 l. Olen asettanut kauden tavoitteeksi 300 l ja kyllä se pitäisi olla saavutettavissa. Viime vuoden tulos oli 200 l ja silloin aikaa ja intoa oli vähemmän.
Tattien löytäminen ja poiminta on vain yksi rajoittava tekijä. Herkkutattien jatkokäsittely on melko nopeaa ja kuivureita saisi olla enemmän kuin viisi, mutta 10 A sulake ei kovin paljon enempää kestä. Suppilovahveroille viisi riittää hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Oho, tämä kirjoitus pääsi karuselliin. Se tarkoittaa, että useampi lukija ei ole lukenut aiempaa kirjoitustani _Sienestys ja sienten säilöntä_. Olen kehittänyt melko erikoisen yhdistelmän tapoja sienten löytämiseen, keräämiseen, säilöntään ja käyttöön. Erikseen ne eivät niin erikoisia ole.
Täytyy myös kertoa tuolle kilpailulle taustana, että olen kehunut löytäneeni 28-senttisen herkkutatin ja Lauri Gröhn 35-senttisen. Laurilla on siitä _kuvakin_. Mauri Korhosen Sienestäjän kirja vuodelta -78 väittää suurimmaksi kooksi 20 cm, mutta uudemmat oppaat aika usein 25 cm, joten tämän satokauden toistaiseksi suurin 26-senttinen on jo poikkeuksellinen. Minun 28-senttinen löytyi Kemiöstä ja Laurin Nauvosta, joten veikkaan, että Turun saaristo on paikkana vähintään kärkisijoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy mennä katsastamaan paikka, josta löysin tuon jätin…
Ilmoita asiaton viesti
Minä kuivaan pienet kanttarellit ja kaikki suppikset pilkkomalle ne keittiön tiskipöydälle, jossa kulmaikkuna. Ne kuivuvat auringossa pariss päivässä ja laitan ne kahvisuodatin pussiin, taittelen suun ja niittaan nitojalla.
Mutta herkkutatti on se ainoa sieniherkku, muut tatit sitten ja sitten vasta muut sienet…
Sienipäiväkirjani:
http://pinterest.com/laurigrohn/my-mushroom-diary-…
Ilmoita asiaton viesti
Kanttarellit ja suppikset säilyvät erittäin hyvin ja sen takia hidaskin kuivatus sopii niille. Herkkutatti taas on hyvin nopeaa tavaraa. 1. luokan tatteja voi yön yli pitää jääkaapissa, jos kaikkia ei ehdi saman päivän aikana laittaa kuivuriin, mutta pidempää säilytystä käsittelemättömänä en suosittele. Laitan aina huonokuntoisimmat ensin kuivamaan ja ne kuivuvat jopa parissa tunnissa kuivurien alimmilla ritilöillä. Jos saalista on runsaasti, samat ritilät ehtivät saada uutta täytettä jo samana iltana.
Säilytysastiani (kannelliset lasipurkit ja pakastusrasiat) ovat lähes ilmatiiviitä sen takia, että kuivattu sieni imee ilmasta kosteutta hyvin nopeasti. Minun kriteerini riittävän kuivalle on rapeus. Varsinkin herkkutatti muuttuu silloin helposti murtuessaan lähes pölymäiseksi jauheeksi. Jos sieniviipale tai revitty sieni on taipuisa, se ei ole riittävän kuiva. Tuon takia vähän ihmettelen suodatinpusseja. Säilytät niitä varmaan kuivassa ja tasalämpöisessä paikassa ja sinulla lienee jo useamman vuoden kokemus säilyvyydestä? Kuivattujen sienten säilyvyydestä en ole löytänyt luotettavalta vaikuttavaa tietoa ja sen takia mielestäni kannattaa pyrkiä niin kuivaan kuin vain on mahdollista ja kuivuria käytettäessä se on helppoa.
Miten muuten Nauvossa, onko siellä jo varsinainen satokausi alkanut?
Ilmoita asiaton viesti
Kuivassa paikassa toki. Murskasin viimeset kuivatut kanttarellit kesäkuussa munakkaaseen…
Tulevat täysin rapeiksi ja ehkä kymmenesosaan alkuperäisestä tilavuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tähän asti paistanut herttutatit vaan sipulin kanssa ja sellaisenaan laittanut leivän päälle. Eilen ekaa kertaa – häpeä sanoa – tein sienimuhennosta. Asun kaupungin laidalla ja sienimetsät ovat lähietäisyydellä.
En osaa sanoin riittävästi kehua, miten upea maku! Nyt vasta ymmärrän, miksi herkkutatti on niin suosittu. Vain valkopippuria ja suolaa ja hyvää tuli!
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan kivaa, kun tuossakin iässä saa eka kerta -elämyksiä. Tulee mieleen Tarantinon leffasta Reservoir dogs _analyysi laulusta Like a virgin_.
Kanttarellikeitto suurin piirtein reseptillä: http://www.ruokala.net/reseptit/selaa/22128 mutta voita paistamiseen, melkein tuplamäärällä kanttarelleja, ilman kasvislientä, pienellä määrällä soijakastiketta ja ilman sitä turhaa 20 min. keittämistä kannattaa myös kokeilla. Sipulitkin voisi jättää pois. Voita, kermaa ja suolaa ei kannata säästää. Suppilovahverokeitto tulee samalla kaavalla, sienet vain vaihtuu.
Toinen sieni, jonka nimessä on herkku, on tietysti herkkusieni. Aika monet taitavat olla sitä mieltä, että luonnossa kasvaneet ovat parempia, mutta kyllä kaupan tuoreetkin ovat hyviä. Oma tämänhetkinen suosikkiresepti on kirjoituksessa _Sienestys ja sienten säilöntä_. Kaikki tarveaineet löytyy vähänkin isommasta ruokakaupasta. Samassa kirjoituksessa on myös kastikeresepti, jossa on yli 100 % sientä ja maku aika vahva. Kaupasta noita jauheita ei löydy.
Herkkusienestä vielä, että kyllä se nimi on enne. Suppilovahvero on hyvä, mutta olen siihen jo aika kyllästynyt, molemmat herkku-sienet tuntuvat maistuvan aina. Niin ne purkkiherkkusienet on huonoja. Innostuin herkkusienistä vasta, kun niitä villinä löysin. Silloin tein niistä munakasta, mutta reseptiä en muista.
Suppilovahveron on sitä paitsi aika tylsä sieni. Niitä löytäisi vaikka kuinka paljon, mutta ei niitä jaksa putsata.
Ilmoita asiaton viesti
Sama juttu. Suppiksia en pakasta enää koskaan. Tiedä viitsinkö kuivatakaan. Ehkä niiden suosio perustuu myöhäiseen satokauteen kun muita ei ole. Joku vuosi sitten löytyi pari uudenvuoden ja loppiaisen välissä…
Rumiakin ovat, vaikka ovathan mustat torvisienetkin, mutta niissä on sentään makua…
Ilmoita asiaton viesti
Ei suppilovahveroa kannata väheksyäkään. Se on eräs satoisimmista sienistä ja kun sitä ei vaivaa madot ja se säilyy poimintakelpoisena ehkä jopa kuukausia metsässä, on se hyvin varma kohde. Viime syksynä minulla meni vain sen kanssa vähän överiksi, kun vanhaa varastoakin taisi olla pari kiloa. Jos sieltä Kemiön paikasta olisi viitsinyt muutkin kuin sen aivan parhaimman kohdan tyhjentää, olisi kokonaissaalis ollut ainakin 500 litraa, ehkä jopa 1000.
Ehkä tämän vuoden järkevin projekti suppilovahveron suhteen olisi etsiä Kemiön korvaava paikka lähempää. Sen hyvän herkkutattipaikan vieressä olisi aika lupaava, mutta koko metsäalue on niin iso, että en ole sitä läheskään kunnolla tutkinut. Viime syksynä löytyi noin 20 litraa suppiksia alueen laidalta. Toisaalta Kemiössä on nyt mustaa torvisientä, joten täytyy siellä ainakin kerran käydä parin tai kolmen viikon päästä.
Siinä olet mielestäni väärässä, että suppilovahverossa on kyllä makua, varsinkin kuivattuna, mutta juuri sen voimakkaaseen makuun kyllästyy aika helposti.
Vaimolla oli synttärit aika äskettäin ja minä sain idean, miten voisi vähentää suppilovahverojauhevarastoa. Annoimme jokaiselle vieraalle 50 g jauhetta ja varasto väheni melkein kilolla. Eräs vieraista oli Turun sieniseuran puheenjohtaja, joka kertoi projektistaan, jossa on tarkoitus EU-tuella saada Varsinais-Suomalaisia maanviljelijöitä ryhtymään sienten kasvatukseen. Toinen vieraista innostui ja kun Hong Kongissa oli kätevästi herkkusienen kasvatusalustoja poistomyynnissä pian sen jälkeen, osti hän niitä pari, kolme viikkoa sitten ja nyt ensimmäiset sienet ovat jo korjattavissa. Menemme varmaan huomenna katsomaan ja kyselemään.
Kovin innokas en tuosta sienten kasvatuksesta ole, kun villi ravinto on muutenkin ”in” ja sienten muodossa sitä kyllä löytyy, painokin on taas pudonnut ainakin pari kiloa metsissä samoillessa ja saa tyydytettyä ”metsästysviettiään”. Mutta on ne herkkusienet kyllä hyviä ja itse kasvattaen pystyisi välttämään madot.
Ilmoita asiaton viesti
Kemiön reissu oli pettymys saaliin osalta, mutta muuten hyvä ja mielenkiintoinen. Se aikoinaan niin hyvä herkkutattipaikka tarjosi lisätyn kuvan kaksi yksilöä ja suuremman lakista meni lähes kaikki roskiin.
Taitaa olla herkkutatin osalta aika heikko satokausi. Se on minun kannaltani lohdullista, että nyt on melko varmaa, että minulla on kaksi Kemiön paikkaa parempaa ja kummassakaan en ole huomannut muiden sienestäjien jälkiä.
Kemiön suppispaikasta löytyi mustaa torvisientä peräti kahdesta paikasta, joiden välimatka on ainakin 200 m. Veikkaisin, että perusteellisemmin haravoiden löytyisi enemmänkin. Se paikka on niin tarkkaan poimittu, että viime syksynäkin varmasti olisimme torvisienet löytäneet, jos niitä vain olisi ollut. Kumpikin esiintymä oli aika pieni, joka voisi johtua siitä, että torvisieni vasta aloittelee siellä. Antaa tuleviin vuosiin aika suurta odotusarvoa. Sekin tuli tarkastettua, että yhtään lisää tuntemaani sienimetsää ei oltu kaadettu. Suppiloita on kyllä tulossa, mutta täysikasvuisia sieltä ei vielä löytynyt juuri yhtään.
Lisätyssä valokuvassa on isomman tatin päällä kehnäsieni jalan kaulus selvästi näkyvissä, mutta kehnä ei oikein näy. Lähes valkoinen sieni on vaalea orakas. Kanttarelleja oli pari litraa enemmän kuin kuvassa. Tein kaikista noin 3-litraisen sienikeiton ja se maistui aika tarkkaan samalta kuin kanttarellikeitto. Kuvan idea oli, että nyt löytyy lähes kaikkia sieniä, kun vain menee metsään.
Ilmoita asiaton viesti
Eilen sain mielenkiintoisen sähköpostin tähän kirjoitukseen liittyen. Alla vastaukseni ja suurin osa alkuperäisestä viestistä.
Re: GPS
>Hei!
>Kun olet *poiminut* sienet, varmaan kannattaisi sivulaskurin
>villiinnyttämiseksi laittaa vaikka linkki omilta sivuulta Googlen
>kartalle, missä sienet olivat olleet. Vaikkeivat vuodet ole veljeksiä,
>odotusarvoja on seuraavaan vuoteen … . Nyt ehkä ollaan
>kiinnostuneita myös puolukkapaikoista mustikkakauden kääntyessä lopulleen.
Hyvät sienipaikat ovat sen verran arvokasta tietoa, että en niitä aio paljastaa edes turhamaisuuttani. Olen kirjoituksissani kuitenkin jo kertonut hyvinkin tarkkaan, miten karttojen avulla niitä voi löytää ja paikan päällä maastoa lukea. Ne Kemiön paikat saatan jollekin paikalliselle kertoa, jos alkaa tuntumaan, että lähempää löytyy riittävästi hyviä paikkoja. Noin tunnin ajomatka kotoa sinne on turhan pitkä ja bensaakin kuluu. Sienijauhettakin tuntuu kerääntyvän paljon nopeammin kuin kuluvan ja jossain vaiheessa täytyy joko lopettaa tai vähentää keräämistä tai ruveta myymään. Saisi Dalla Valle ruveta ostamaan vähän lähempänä..
Kuusistossa viime vuonna älyttömän hyvä herkkutattipaikka on hakattu ja sen kertomisella en menetä mitään. Se on: _Entinen hyvä herkkutattipaikka Kuusistossa_. Linkki osoittaa melko tarkkaan alueen keskiosaan. Jos käy paikalla, tien lännenpuoleinen hakattu alue on melko tarkkaan juuri se paras alue. Parhaat herkkutattipaikat voisivat olla peltoa ja tässä tapauksessa ilmeisesti tielinjauksen takia tuo tien länsipuolinen noin 20-40 metriä leveä ja hieman pidempi kaistale oli jäänyt metsäksi eikä sitä ollut kannattanut raivata pelloksi. Kemiön parasta herkkutattialuetta olenkin kutsunut herkkutattipelloksi. Tämä Kuusiston paikka ei ole ihan ilmeinen kartalta lukiessa. Yleensäkin peltojen reuna-alueet ovat mielenkiintoisia.
Viestisi otsikko oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Olin muutamia tunteja aikaisemmin selaillut maastokäyttön tarkoitettuja GPS-laitteita verkkokaupassa. Garmin näyttää olevan ainoa valmistaja sillä segmentillä. Hinnat vaan vähän suolaisia. Tomtom minulla on auton takia, mutta se on maastoon aika huono. Tarkalla paikannuksella ja pieneen kokoon mahtuvalla ”kartalla” on selvästi lisäarvoa sienestykseen. Ehkä tuo on lähiaikoina parhaalta tuntuva keino jatkokehittää menetelmääni.
Ilmoita asiaton viesti
Minun sienten käyttötavallani on myös esikuva. Aikoinaan pikkupoikana olin useina syksyinä Yläneellä isoisän pikkuserkun Hugo Uutun ja hänen vaimonsa Lahjan maatilalla. Opin tuntemaan sienet ja seurasin hieman säilöntääkin. Se oli mittakaavaltaan aika suurta. Sienet laitettiin yöksi esipuhdistuksen jälkeen pariin tai muutamaan 50 – 100 litraiseen saaviin likoamaan kylmään kaivoveteen painon alle. Pienemmät roskat irtosivat ja madot uivat pintaan hengittämään tai kuolivat. Korit olivat isoja ja kyllä niitäkin muutama saatiin yleensä täyteen. Kaikki rouskut, haperot, kanttarellit ja tatit kerättiin. Poikkeuksena mustarousku, kangasrouskusta ei oikein tykätty, pienet punaiset haperot joko jätettiin metsään tai piti maistaa ettei ollut kirpeä sekä tietysti sappitatti jäi metsään. Kovin tarkkaan en enää muista, miten hyvin Lahja tunsi tuon helpon muistisäännön ulkopuolelle jääviä sieniä, mutta hyvän opin kuitenkin sain.
Uutut olivat lähtöisin rajan taakse jääneestä Karjalasta ja ainakin isoisäni Uudeltakirkolta. Sain siis karjalaisen sieniperinteen opin ensimmäisenä. Hyvää siinä on sen ”pienteollinen” mittakaava, mutta sekasienet maistuvat aina rouskuilta. Jo varhain minua kiinnostivat sienten erilaiset maut. Turun kesäyliopiston sienikurssilla 80-luvulla sain vaikutteita paikallisesta melko nuoresta sienestyskulttuurista ja se miellytti. Olen tainnut lähinnä siltä pohjalta kehittää omia menetelmiäni. Eräs vaihe oli pelkkien tattien kerääminen ja toinen oli jättää kaikki, jotka olisi pitänyt ryöpätä. Vasta Kemiössä asuessani 2004 tai 2005 löysin niin hyviä herkkutatti- ja suppilovahveropaikkoja, että olisi ollut selvästi tyhmää kerätä myös muita sieniä. Nyt kun hyvät paikat tunnistaa maasto- ja satelliittikartan avulla melko luotettavasti ja lisäksi paikan päällä maaston, ei metsien hakkuutkaan enää pahasti häiritse.
Henry Björklid esitti taannoin idean, että sienikirjoissa sienet voisivat olla luokiteltu värin mukaan: _Kaikki uusiksi – aloitetaan sienikirjoista_ ja siitä tuli mieleen, että oikeastaan sienikalenteri olisi järkevämpi. Toukokuussa korvasieni, kesäkuun lopulta lähtien kanttarelli, elokuussa viljan sadonkorjuun aikaan herkkutatti, syyskuussa musta torvisieni ja lokakuusta jouluun suppilovahvero. Keväästä jouluun ja aina on joku ajankohtainen sieni.
Ilmoita asiaton viesti
Samasta paikasta löytyi tällä kertaa hieman enemmän, mutta käytin myös enemmän aikaa. Liian vanhoja löytyi paljon eli pitää käydä useammin korjaamassa sato. Tällä kertaa saalis oli aika optimaalinen kuivatuskapasiteettiin nähden, yksi ritilä jäi tyhjäksi tateista, joten siihen mahtuivat ne harvat kanttarellit, joita löysin.
Tällä kertaa laskin tatit. Niitä oli 17 kpl. Suurin lakin halkaisija oli 21 cm.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään Paraisilla taas. Viimeksi olin siellä perjantaina. Yhtään huonoksi mennyttä en tällä kertaa nähnyt. Siitä voisi päätellä, että neljä päivää olisi sopiva väli satoa korjatessa.
Nyt kyllä näyttää siltä, että nyt on aika heikko vuosi herkkutatilla ja varsinkin Turun saaristossa. Laurinkin saaliit ovat olleet aika heikkoja. Dalla Valle ostaa Savossa, Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, joten koko maassa tilanne ei sentään ole huono. Paikka, jossa tänään kävin on sellainen, että viime vuonna sieltä olisi varmaan kottikärryjen kanssa saanut tuoda herkkutattia. No, minulla on mantereen puolella se yksi paikka. Täytyy vain sopivin välein käydä sieltä sato korjaamassa. Herkkusienijauhetta on jo yli kilo ja tämän päivän saalis päälle eli enemmän kuin vuoden aikana sitä on kulunut.
Ilmoita asiaton viesti
Jättiläiseksi ei kasva kahdessa päivässä. Tänään löytyi 20 herkkutattia, mutta hyvin nuoria niistä oli 16 kpl eli saaliin koko jäi pieneksi. Ehkä olisi kannattanut mennä samaan paikkaan vasta huomenna.
Ilmoita asiaton viesti
Rustonupikka, ylhäältä katsoen muistuttaa suppilovahveroa, mutta kumimainen ja alapuolelta erilainen. Ei syötävä, sisältää sinihappoa.
http://pinterest.com/pin/193021534000470670/
Ilmoita asiaton viesti
Wikipediassa väitetään, että olisi peräti syötävä, mutta ei hyvä: http://en.wikipedia.org/wiki/Leotia_lubrica#Edibility http://fi.wikipedia.org/wiki/Rustonupikka Ilmeisesti aika vähän tutkittu, koska se on aika mitättömän kokoinen. Oksaalihaposta löytyi vähän epäluotettavan oloinen maininta.
Kerran tullut vastaan suppilovahveron satokauden alkuaikoihin hyvin kosteassa paikassa. On siis aika harvinainen ja myöhemmin syksyllä, kun suppilovahverot ovat kerättävän kokoisia ja niitä on runsaasti, rustonupikkaa ei pitäisi enää löytyä. Sen kokokin on niin pieni, että sen jättää jo senkin takia metsään.
Minua tuo aikoinaan jäi hieman vaivaamaan, mutta ei niin paljon, että olisin viitsinyt selvittää, mikä sieni oli kyseessä. Sieniä on vaan niin valtavan paljon, varsinkin pieniä ja niitä tunnetaan aika heikosti.
Ilmoita asiaton viesti
Otin kuvan tänään. Pikaisesti katsoen rypäs pieniä suppilovahveroita ja rypäs rustonupikoita näyttävät aivan samanlaisilta. Tuo rypäs oli kallioilla, niinkuin jäkälästä näkee.
Ilmoita asiaton viesti
Turun Sanomissa oli juttua sienien kasvatuksesta ja myös metsäsienistä. Verkossa sitä ei ole, paperisessa sivu 16. Viime vuosi oli muka erittäin huono herkkutattivuosi. Ei ainakaan Varsinais-Suomessa, mutta täällä Dalla Valle ei silloin ostanut. Satokausi tosin päättyi hyvin aikaisin.
Toinen yllättävä tieto oli, että Dalla Valle aloitti oston Huittisissa ja TS:n jutussa väitettiin, että satokausi olisi täällä alkamassa. Minä taas olen aavistellut, että se olisi päättymässä. Kun kadun toiselta puolelta löytyi yksi herkkutatti, päätin mennä taas Paraisille metsään. Ei oikein olisi kannattanut. 11 kpl, mutta pieniä. Noin 5 litraa ja yksi kuivuri tuli täyteen.
Herkkutattijauhetta on kertynyt nyt yli 1,5 kg, joka vastaa noin 75 litraa tuoretta sientä.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään tuli tatteja reippaammin:
http://pinterest.com/pin/193021534000479810/
Ilmoita asiaton viesti
Punikkejakin keräät. Aika heikot paikat sinulla. Lähetä minulle sähköpostia (_rk at lineox piste net_, korjaa osoite), niin saat paluupostissa joitakin ehdotuksia hyvistä paikoista Nauvossa. Kerro myös alue, jonka tutkin karttojen avulla. Karttojen perusteella ainakin Storlandet näyttää varsin hyvältä. Satelliittikartoista ei puuston ikää oikein näe, joten joudut sen itse paikan päällä tarkistamaan. Mitä vanhempaa, sen parempi.
Ilmoita asiaton viesti
Hakkuut ovat pilanneet lukuisia entisiä sienipaikkojani. Joka vuosi menee ainakin yksi…
Herkkutattejakin on ainakin kolmenlaisia. Oletko huomannut makueroja?
Ilmoita asiaton viesti
Lauri, jostain syystä olen löytänyt lähes pelkästään herkkutattia (boletus edulis). Tammen herkkutattia en koskaan ja männyn herkkutattia erittäin harvoin. Ei ole tullut maistettua ja jauheessa sillä tuskin on vaikutusta.
Hakkuista voisi olla hyötyäkin, jos tietäisi niistä muutama vuosi etukäteen. Kyllä vanhassa metsässä aina jotain sientä kasvaa runsaasti. Yksi oletettu herkkutattipaikka tässä ihan muutaman kilometrin päässä kasvaa runsaasti jotain ruskeaa kärpässientä, mutta runsaasti kuitenkin 😉
Ilmoita asiaton viesti
Lauri, paistoin sen männyn herkkutatin viipaloituna. Verrokkina oli kaupan jumboherkkusieni. Voita pannulle ja suolaa. Se herkkusieniä viljelevä kaverini kuvasi herkkusieniensä makua hedelmäiseksi ja tuolla tavalla valmistettuna se tosiaan on sitä. Männyn herkkutatin jalka maistui ihan samalta, mutta lakissa pillistö antoi herkkutattimaisen maun. Jos herkkutattia olisi ollut vieressä, olisin ehkä maistanut eroa, mutta muistin mukaan eroa ei ole. Suurempi ero varmaan tulee pillistön iästä (valkoinen – 1. luokka, keltainen – 2. luokka ja vihreä – 3. luokka).
Ilmoita asiaton viesti
Kolme päivää edellisestä kerrasta ja paikka on kuin siellä ei olisi aiemmin käyty. Sopiva väli löytyi. Löytyi myös toistaiseksi suurin eli 27-senttinen herkkutatti. Nyt tatteja oli kuivemmissakin kohdissa ja saalis taisi olla tähänastisista suurin, noin 25 litraa.
Saaliskuvassa ylimmällä rivillä kolmas vasemmalta on männyn herkkutatti. Niitä on löytynyt tällä satokaudella yksi aiemmin samasta paikasta.
Ilmoita asiaton viesti
No huh, eipä taida olla sinulle vastusta tattikisailussa. Oma tattipaikkani oli vähäantinen, ja joissain tateissa oli vikaa niin, että vain jalka oli pullistunut ja lakki jäänyt minikokoiseksi. Myös ns. tatinriesa vaivasi joitain itiöemiä.
Ilmoita asiaton viesti
Harrastuksenomaista tämä vielä on. Se paras paikka on aika iso ja sen sadon korjaamiseen on mennyt noin pari tuntia. Paraisten paikka on pienempi ja sen tyhjentää puolessa tunnissa. Jos tätä tekisi ansaitakseen, etsisin karttojen avulla kahden tai kolmen ajoreitin varrelta Huittisiin muutaman paikan, aamulla aikaisin liikkeelle, reitin paikoista sato talteen ja myynti Dalla Vallelle. Kun nyt poimintatahti on ollut noin 10 l/h, ehtisi päivässä varmaan 60 litraa poimia.
Melkoisen esityön tuollainen olisi kyllä vaatinut ja Garminin joku yli 300 Euron GPS sekä tarkka kartta siihen olisi ollut hyvä olla. Läppäri mokkulalla, jotta pääsee maastossakin satelliittikarttoja katsomaan, löytyy, mutta en ole ottanut mukaan.
Lauantaina oli viitteitä siitä, että satoa alkaa tulla tavallisessakin metsässä. Minun paikkani ovat olleet ojien penkereitä, joissa aina ensimmäisenä tatit nousevat. Nyt on vähän pelkoa siitä, että kylmät ilmat hidastavat kasvua ja kunnollinen tai varsinainen satokausi päättyisi ja se tarkoittaisi, että tavallisen metsän osalta se loppuisi ennen kuin on edes kunnolla alkanutkaan. No, viikolla on taas luvassa lämpimämpää.
Lauantain saalis kuivana painaa 446 g, koossa melko tarkkaan 2 kg eli tuoreena noin 100 l.
Ilmoita asiaton viesti
Lukiessani uudestaan tuli mieleen, että voisin laajentaa tatinriesajuttuani niin, että siinä käsiteltäisiin laajemminkin herkkutattien kasvuhäiriöitä, se kun täytyy kuitenkin kirjoittaa uusiksi sen wikipedian väärän tiedon takia. Olen poiminut ja leikellyt ehkä noin 800 litraa herkkutatteja ja toiveikas kun olen, useita käyttökelvottomia. Nyt olisi hyvä hetki koota kirjoituksena se kokemus.
Minikokoinen lakki on yleensä ihan syöty ja pehmeä. Sen lisäksi herkkutatti voi olla riesainen, mutta se näkyy päälle jalan poimuisuutena. Jos poikkileikkaus on pyöreä, voi jalka olla ainakin osittain käyttökelpoinen. Se vaikuttaa olevan aika yleistä, että madot syövät vain yhtä osaa. Sellaistakin tulee vastaan, että lakin malto on ihan reikäinen, mutta pillistö lähes puhdas. 2. luokan tateissa kannattaa tuolloin pillistö ottaa talteen. Jos kyse on 1. luokan tatista, lakki on niin pieni ja lisäksi vielä todennäköisesti kasvuhäiriöisen pieni, että pillistöllä ei oikein tee mitään.
Jos tatteja on vähän, niitä saalistaa useampi eläin ja ötökkä. On teillä siellä saaristossa nyt ainakin herkkutattien osalta kurjaa.
Ilmoita asiaton viesti
Lauantain ja sunnuntain sekä sunnuntain ja maanantain väliset yöt olivat niin kylmiä, että uusia herkkutatteja oli noussut hyvin vähän. Kävin kahdessa uudessa paikassa ja yli-ikäisiä oli sen verran, että ainakin toinen niistä on ihan hyvä. Siinä huonommassa oli lisäksi käynyt viikonlopun aikana joku, joka osaa etsiä herkkutatteja. Oli yli-ikäisistä pilkkonut huonoja osia ja jättänyt ne löytöpaikalle. On siellä parhaassa paikassakin näkynyt muita, mutta ihan väärässä kohtaa metsää eikä herkkutatin perkuujätteitä ole ollut kuin minun jäljiltäni.
Meni siis tiedustelun merkeissä tämä reissu. Suppilovahveroita löytyi etsimättä, joka tarkoittaa, että niitä on tulossa paljon. Jätin tietysti pienemmät kasvamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kovin kaksinen saalis Paraisilta. Kyläily oli reissun päätarkoitus. Lisäksi kahden kylmän yön takia paremmassa paikassa käyntiin oli pidettävä mielestäni neljän päivän tauko.
Tatinriesan vaivaamat olen pääsääntöisesti jättänyt keräämättä, mutta tällä kertaa tatti oli muuten sen verran hyväkuntoinen, että poimin sen ja poistin reilusti sen osan lakkia, jossa riesaa oli. Kotona tutkin jalkaa tarkemmin ja onneksi hajuaistini on parantunut hyörystämiseen siirtymisen takia. Jalka haisi samalta kuin eräs miedohkon hajuinen jalkahiessä viihtyvä bakteeri. Tatinriesa aiheuttaa herkkutattiin epämuodostumia ja hajun lisäksi se on jalassa melko vaikeasti havaittavissa. Lakissa sen havaitsee jo kaukaa. Lakki on kuin homeessa.
Minulla on kehittynyt ajatus kirjoittaa paranneltu versio kirjoituksestani _Sienestys ja sienten säilöntä_. Eräs lisäys olisi herkkutatin puhdistusohje. Tämänkertaiset tatit olivat varsin syötyjä. Dalla Vallen sivuilta http://www.dallavalle.fi/poimintaohje/ : ”Oravan, myyrän ja etanan syöntijäljet ovat sallittuja.” Kai se on hyväksyttävä, että villissä ravinnossa on muiden eläinten jälkiä.
Aika vähän saaliista päätyi kuivuriin. Riesaisen tatin jalka meni kokonaan roskiin, mutta lakin puolikas kuivuu. Pieniä poistoja tein. Riesasta Wikipedia sanoo, http://fi.wikipedia.org/wiki/Herkkutatti#Muut_eli…. : ”Tatinriesa itsessään ei ole myrkyllinen, mutta kotelosieni-infektioiden pehmentämä itiöemä on hyvä kasvualusta erilaisille bakteereille, jotka voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksen.”
Ilmoita asiaton viesti
Muita sienihavaintoja. Ensimmäiset suomumustesienet bongattu. Se on mielenkiintoinen satoisuutensa takia ja tietysti kolmen tähden sieni. Nykyään sitä ei kasva enää samalla tavalla kuin 80-luvulla, jolloin keväällä lumien sulettua kaupunkien nurmikot haisivat parikin viikkoa vahvasti siltä itseltään. Nykyäänhän koirien ulkoiluttajat käyttävät varsin tunnollisesti pussia. Aika hankala sieni erittäin nopean pilaantuvuutensa takia ja siksi se onkin jäänyt kokeilematta. 80-luvulla pelättiin raskasmetalleja ja bensassakin oli ollut lyijyä.
Rustonupikkaa olen tavannut jo kolmasti. Ehkä Laurin takia olen pannut sen merkille, mutta taitaa olla tänä vuonna tavallista yleisempi.
Akansieniä kasvoi viime syksynä joku kymmenkunta tontin rajalla. Jäi keräämättä, kaksi tähteä. Ukonsieniä olen kerännyt, kolme tähteä. Taidan olla sovinisti. Niin, ensimmäinen akansieni jo melko iso samassa kohtaa.
Ilmoita asiaton viesti
Noin 40 litraa herkkutatteja tänään – no nyt alkaa näyttämään lähes normaalisaaliilta. Tiistaisen saaristokurjailun takia olin kuitenkin liian ahne. Paljon tateista meni roskiin. Toisaalta oli hyväkin, että aika monta tatinriesan vaivaamaa oli joukossa, aion kirjoittaa aiheesta erillisen kirjoituksen. Oikeastaan järkyttävää, että sienikirjoissa siitä ei mainita. Joskus tatinriesa leviää jalasta ylöspäin ja ainoa ulkoinen merkki on jalan epämuodostuma ja epämiellyttävä haju. Wikipediassa on sitten vielä lisäksi väärää tietoa: ”Tatinriesa leviäminen alkaa tatin pillistön pinnalta”. Ehkä useimmiten, mutta ei aina. No, kaikki kuivurit tuli täyteen eikä riittänytkään.
Kävin tällä kertaa kahdessa paikassa, ensin samassa uudessa paikassa kuin 10.9. Sen saalis on kuvassa koreista oikeanpuolinen. Noin 10 litraa. Ihan hyvä ja kun ei tunne vielä paikkaa kovin hyvin, niin varsin hyvä. Kaksi täydempää koria on sieltä, mistä kaikki muutkin suuret saaliit tänä syksynä. Metsässä minulla oli mukana vain yksi kori ja kahta isoa männyn herkkutattia jouduin kantamaan metsästä pois toisessa kädessä.
Ajattelin, että olisi reilumpaa jos kaikki kolme mitalisijaa suurin herkkutatti -kisassa olisivat minulla ja mittasin suurimman männyn herkkutatin. Se oli 21-senttinen ja painoi 569 g. Sitten huomasin, että minähän olen jo 21-senttisen maininnut aikaisemmassa blogissa _Herkkutatteja nousee, varsinaista satokautta odotellessa_. Eikö kukaan muu edes yritä?
Blogialusta taas ihan tahmaava ja sekoileva. Lisään kuvat, kun ylläpito saa buutattua virtuaalikoneet, täytettyä memcachedit ja mitä muuta rutiiniin sitten kuuluukin. Ärsyttää, kun alusta tuntuu ainakin kerran viikossa tilttaavan. Laittaisivat ajastetut rebootit jne. riittävän tiheäksi ja sitten testaisivat missä ongelma piilee ja ratkaisun jossain muualla kuin tuotannossa.
Ilmoita asiaton viesti
Pidin ulkoilullisen höyrystystauon ja tein päivittäisen tarkistuskierroksen kadun toisella puolella. Eilisetkään eivät vielä ole kaikki kuivia. Pakko mennä huomenna uudestaan ja koreja riittävästi mukaan. Tästähän näyttää tulevan ihan kelvollinen satokausi.
Ilmoita asiaton viesti
Mihin käytät kaikki nuo sienet?
Ilmoita asiaton viesti
Että riittäisikö sinullekin 😉
Erittäin hyvä kysymys. Ensinnäkin kuivaus on paras tapa siirtää ongelmaa tulevaisuuteen. Kuivurilla kosteusprosentti taitaa painua hyvin alas ja pidän huolta siitä, että kuivatut eivät sen jälkeen pääse imemään kosteutta ilmasta itseensä. Periaatteessa kuivattu sieni taitaisi säilyä lähes ikuisesti, mutta olen nähnyt maininnan muutamasta vuodesta. Minulla pitäisi olla jauhetta vuodelta 2008. Pitänee maistaa. Viime vuodelta on aika paljon, mutta sitä vanhempaa vähän. Yhteensä neljästä seitsemään kiloon, kun ei lasketa tämän kauden uusia.
Jauhamisella ongelman ratkaisu nopeutuu. Jauhetta voi laittaa lähes kaikkiin ruokiin. Esimerkiksi chili con carne’hen sopii suppilovahverojauhe eikä se kovin vahvasti maistu vaikka laittaa reilummin. Nuudelit imevät makuja hyvin ja kun ne keittää erikseen herkkutattijauheen ja veden kanssa ja sitten lisää paistettuihin wokkivihanneksiin ja lihasuikaleihin eikä enää paista, niin nuudelit on parasta koko padassa. Ilta-Sanomien sieniliitteessä oli suppilovahveroleivän resepti ja se on eräs mielenkiintoinen mahdollisuus.
Pääasia on tietysti hyvän makuinen ruoka ja kyllä sienijauhe on aina parantanut makua. Suppilovahveroon on tullut pientä kyllästymistä ja sen takia haluaisin nyt kasvattaa aika reilusti herkkutattijauheen selvästi pienempää varastoa. Herkkutatti on tavallaan hyvin vaativa. Sen satokausi saattaa pysähtyä kuin seinään, kuten viime vuonna jo elokuun viimeisenä viikonloppuna. Ehdittiin sentään se pari sataa litraa satoa korjata. Sitä ennen vain Kemiössä asuessa (2005 ehkä) on tullut reippaammin niitä kerättyä. Ja ainahan on Dalla Valle, jos ihan mahdottoman paljon alkaa löytymään.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, jatkan sienestyspäiväkirjaani nyt toisella osalla erillisessä kirjoituksessa: http://rkoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/1…
Ilmoita asiaton viesti
Vaimo osti minulle yli viikko sitten auton ja olen hieman nurkkia kolunnut, mutta eipä mitään erikoista.
Vaimo käskenyt tuomaan rouskuja ja tatteja.
No rouskuja löytyy vanhoilta hiekkakuopilta ja olen vain käynyt poimimassa niitä. Heti kun säät sallii lähden taas metsään.
Huomenna ja sunnuntaina kait.
Henry
Ilmoita asiaton viesti