Tatinriesa ja muut herkkutatin kasvuhäiriöt

Uuden Suomen sivustouudistuksen takia tämän kirjoituksen ”kuvakaruselli” on rikki. Lue siis mieluummin tiiviimpi Tatinriesa-luku Sienestyskurssi sivustoltani

Jos et tunne tatinriesaa, älä poimi herkkutatteja, saat ruokamyrkytyksen. Tatinriesaa ei mainita sienikirjoissa ja se on hyvin vastuutonta. Ehkä joissakin mainitaan, mutta sellaista ei ole vielä tullut vastaan. Wikipedian herkkutatti-artikkelissa se mainitaan ja tatinriesa-artikkelissa on kuvakin, mutta ei ohjeita tunnistukseen ja väite, että tatinriesa aloittaisi leviämisensä pillistön pinnalta ei pidä paikkaansa.

Tatinriesa on vaikeahko tunnistaa luotettavasti sen leviämisen alkuvaiheessa. Jalka näyttää hieman epämuodostuneelta, mutta epämuodostumiin on myös muita mahdollisia syitä, jotka eivät tee jalkaa käyttökelvottomaksi. Varma tunnistustapa on haju, mutta jos haju poikkeaa herkkutatin hajusta, ovat bakteerit päässeet leviämään tatinriesan heikentämään sieneen jo jonkin aikaa sitten. Tatinriesa ei haise tai ei haise merkittävästi erilaiselta kuin herkkutatti. Tatinriesa ei myöskään ole myrkyllinen, mutta bakteerien erittämät myrkyt aiheuttavat ruokamyrkytyksen, käytännössä ripulin.

Tässä kohtaa on syytä mainita muita mahdollisia syitä mahan sekoamiseen. Sienet eivät kuulu kasvi- eikä eläinkuntaan. Niissä on esimerkiksi sienisokeria eli trehaloosia, jota ei löydy luonnossa kuin sienistä ja joistain hyönteisistä. Sienten proteiinitkin ovat poikkeavia. Wikipedian mukaan trehaloosi-intoleranssi on vatsavaivoja aiheuttava synnynnäinen ominaisuus, mutta todennäköisempi syy siihen, että maha menee sekaisin puhtaita sieniä syödessä on se, että niitä syödään äkillisesti liian paljon kerralla. Kaikki ruoka-aineet, joihin ei ole tottunut, voivat sekoittaa mahan, jos niitä syö äkisti liikaa.

Tatinriesa on kotelosieni, mutta se ei kasvata varsinaista omaa itiöemää vaan se loisii muun muassa herkkutatin päällä. Se tuottaa itiöitä kolmessa vaiheessa ja sen ensimmäinen vaihe muistuttaa hometta, jonka takia tatinriesan vaivaamia herkkutatteja luullaan usein homeisiksi ja kansanomaisesti sitä on kutsuttu ”taudiksi”.

Sienitieteessä tatinriesaa vaikuttaa tutkitun enemmän omana lajinaan kuin sen vaikutusta herkkutattiin. Sienestäjälle tatinriesa on riesa ja se kiinnostaa vain herkkutatin takia.

Tatinriesan tunnistaminen

Tatinriesasta löytyy hyvin vähän tietoa. Wikipediassa siitä on kolmella eri kielellä, suomeksi, englanniksi ja tsekiksi artikkeli. Artikkelien lähdetiedoistakaan ei ole paljon apua. Englanninkielinen versio viittaa useisiin painettuihin kirjoihin, joiden saatavuus voi olla heikko ja tatinriesaan liittyvä asiasisältö vähäistä. Netistä etsimästäni materiaalista luotettavimman tuntuinen on Helsingin yliopiston Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristön herkkutatti-sivu, jossa sanotaan:
”Yleinen tatinriesa (Hypomyces chrysospermus) loisii herkkutateilla ja tekee sienen syömäkelvottomaksi. Loisen läsnäolon huomaa aluksi tatin turvonneen pehmeästä jalasta ja lopulta koko sienen peittävästä homemaisesta rihmastosta, joka on aluksi valkoinen ja muuttuu lopulta keltaiseksi”

Herkkutatin lakissa tatinriesan tunnistaminen on melko helppoa. Ensin se alkaa tuottamaan itiöitä herkkutatin pillistössä ja se näkyy usein useana valkoisena pisteenä, jotka laajenevat melko nopeasti. Wikipediassa ollut väite, että tatinriesa aloittaisi leviämisensä pillistöstä perustuu todennäköisesti siihen, että vasta itiöistä lajin määritys voidaan tehdä luotettavasti. Seuraavaksi lakin pintaan alkaa muodostua valkoista homeen kaltaista kasvustoa ja tunnistaminen on helppoa jo etäältä.

Jos tatinriesa näkyy lakissa, sen tunnistaminen on helppoa, nopeaa ja luotettavaa. Joskus tatinriesaa on havaittavissa vain lakin toisella puolella ja osa lakista voi olla käyttökelpoista. Tämä on kuitenkin melko harvinaista ja tatinriesan näkyessä jo lakin yläpinnalla tatti kannattaa poimia pilkottavaksi vain huonona satovuotena. Usein riesaa on kuitenkin näkyvissä pillistössä joka puolella.

Kaikkein hankalinta tatinriesan tunnistaminen on silloin, kun lakissa ei näy siitä jälkeäkään. Tatin jalka saattaa olla monistakin syistä epämuodostunut. Oheisessa kuvassa 1 on tattien jalkoja, joissa ei ole tatinriesaa hajun perusteella. Vasemmanpuoleinen ei ole pyöreä, mutta juuressa olevat etanan syömäjäljet voivat selittää sen. Käyryys taas selittyy samalla tavalla kuin oikeanpuoleisen tapauksessa. Tatit kasvoivat ojan reunassa ja käyryydellä jalka käänsi lakin vaakasuoraan asentoon. Pientä pullistumista on havaittavissa taitekohdan ulkoreunalla ja kun jalassa on myös uurteisuutta, pitäisin todennäköisenä, että jalassa on tatinriesaa. Keskimmäinen kasvoi niin hankalassa kolossa, että sitä ei yhtenä osana saanut sieltä pois. Sen lakkikin on epämuodostunut, koska se on heikompi kuin sen yläpuolella osittain ilmassa ollut paksuhko puun juuri. Liian erikoinen tapaus, että osaisin veikata suuntaan tai toiseen. Oikeanpuoleisessa on lähes täydellinen pyöreä, kasvupaikan takia pyöreästi kaareva jalka. Jalka on kuitenkin hieman haljennut ja raosta näkyy hyvin, miten säikeistä herkkutatin jalka on. Jalkaa viipaloidessa paljastui, että halkeaman alkukohdassa oli vieraillut mato. Muuten jalka oli hyvin puhdas. Myös etanan syömäjäljet halkeaman kohdilla ovat voineet vaikuttaa. Tässä tatissa ei ole tatinriesaa, siitä olen varma.

Kuvissa 2 ja 3 on metsässä melkein vierekkäin kasvaneet herkkutatit. Kuvassa 2 oikeanpuoleinen on poimintapaikallaan niin, että lakista ei näe mitään vikaa, paitsi hieman syömäjälkiä. Kuvassa 3 näkyy pillistö, joka on samanlaisen ”homeen” peitossa kuin toisen tatin lakki. Molemmat ovat selkeitä tapauksia, jäävät metsään.

Kuvissa 4 ja 5 on epäilyttäviä tapauksia myöhään illalla ja seuraavana aamuna. Ajatuksena oli, että koska aikaisemmin olen todennut tatinriesan leviävän hyvinkin nopeasti, olisi valokuvissa ero havaittavissa. Kuvien välisenä aikana ulkolämpötila oli alle 10 astetta ja alimmillaan noin 6 astetta. Se ehkä selittää, että eroja ei sienissä näy. Varovaisena ja haistamiskykyäni epäilevänä käytin vain oikeanpuolimmaisen tatin lakin, jossa näkyvät valkoiset kolot voisi selittää sama eläin, joka on syönyt pillistöä vierestä enemmänkin. Se lakki tuoksui selvästi herkkutatille.

Kuvassa 6 tatinriesa on ehtinyt jo pillistöön ja se alkaa tuottaa itiöitä. Nyt tunnistaminen olisi jo luotettavaa tatinriesan itiöistä mikroskoopin avulla.

Kuvissa 7 – 10 on melko tyypillinen ulkomuodon perusteella tunnistettavissa oleva tatinriesan vaivaama jalka. Herkkutatin lakissa siitä ei vielä näkynyt merkkejä eikä jalka haissut tarkkaankaan nenään erilaiselta kuin muotovalion herkkutatin jalka. Jalka on sekä pullistunut että poimuinen ja sen takia pidän lähes varmana, että jalassa oli tatinriesaa. Pullistuma on kuvattu edestä ja sivulta, jalka viipaloitu ja viipaleet kuvattu molemmilta puolilta. Jalkaa ovat etanat syöneet, joka voisi hieman selittää uurteisuutta, mutta pullistumiselle ei löydy syytä. Ilmeisesti mato on tehnyt hyvin lyhyen exkursion sillä puolella, jolla pullistumaa ei ole, mutta muuten jalka on matojen osalta täysin puhdas. Pullistumalle ei siis löydy muuta syytä kuin tatinriesa ja poimuisuuskin on niin voimakasta, että jälleen tatinriesa on todennäköisin syy. Lakin pillistö oli lähes valkoista

Muita yleisiä herkkutatin kasvuhäiriöitä

Herkkutatti on myös muiden eläinten ja hyönteisten suosiossa. Sitä järsivät oravat, myyrät ja etanat. Erilaiset hyönteiset munivat siihen ja munista kuoriutuvat toukat häiritsevät herkkutatin tasapainoista kasvua. Nämä kaikki voivat, ainakin periaatteessa, aiheuttaa samantapaisia kasvuhäiriöitä kuin tatinriesa. Tatinriesa on kuitenkin kaikkein vaarallisin, koska sitä on ennen sen itiövaihetta hyvin vaikea tunnistaa.

Kuvassa 11 on herkkutatti, jonka kasvua on estänyt toiselta puolelta kivi ja koko tatin poikkileikkaus on lähes puoliympyrän mallinen. Tämän yksilön pillistö on ehtinyt jo vihreäksi ja jalassa pitäisi tämän ikäisessä tatissa näkyä paljon uurteisuutta suurempia epämuodostumia, jos sitä vaivaisi tatinriesa.

Kuvassa 12 on herkkutatti, jonka lakki on suhteettoman pieni verrattuna jalkaan ja syy selviää lakin poikkileikkauksista. Joskus tämän tyyppisten yksilöiden jalka on paremmassa kunnossa, mutta hyvin usein niitä vaivaa myös tatinriesa. Metsässä Pienilakkinen herkkutatti, jonka jalassa on pullistumia ja tai poimuisuutta kannattaa useimmiten jättää poimimatta.

Varoitus tämän kirjoituksen epäluotettavuudesta

Olen kirjoittanut parhaan tietoni mukaan pelkästään kokeneen herkkutatin sienestäjän kokemuksella. Kaikista herkkutatin vaivoista tatinriesa on pelottavin. Madot ja niiden tuhot näkee paljaalla silmällä, mutta tatinriesasta voi siitä löytyvän tiedon vähäisyyden ja epäluotettavuuden takia sekä sen vaikean tunnistettavuuden takia esittää vain arvailuja. Minä olen yrittänyt parhaani.

Tatinriesa ei ole myrkyllinen. Miljoonat, ehkä kymmenet tai sadat miljoonat ihmiset ovat syöneet herkkutatteja, joissa on ollut tatinriesaa. Se ei todennäköisesti edes vaikuta merkittävästi herkkutatin makuunkaan, koska sen haju ei merkittävästi eroa herkkutatin hajusta. Edes ruokamyrkytykseen ei kuolla kuin todella harvoin.

Kaikkein pelottavinta on silti se, että tatinriesan heikentämään herkkutatin jalkaan on päässyt bakteereja, niiden eritteet haisevat, mutta lakissa ei ole tatinriesan itiökasvustoa, se säilötään yhdessä muun saaliin kanssa ja koko saalis on pilalla ja työ menetetty. Sellaisia herkkutatteja, joissa lakissa ei näy tatinriesaa, mutta jalka haisee epämiellyttävälle, on tullut vastaan. Haista aina herkkutatin jalkaa, jos se on vähänkin epäilyttävän näköinen!

0
rkoski
Sitoutumaton Salo

IT-ammattilainen ja -kirjailija. Tehnyt aikoinaan useita Linux-levitysversioita nimillä SOT, Best, Spectra ja Lineox Linux. Julkaistuja kirjoja puolisen hyllymetriä.
Yhteystiedot: www.raimokoski.fi , www.raimokoski.com , www.lineox.net , rk at raimokoski piste com, rk at lineox piste net

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu