Pää täynnä korvamatoja

Joillakin ihmisillä on valokuvamuisti, minulla on äänikuvamuisti. Täysin syntymälahjana en sitä saanut, olen harjoitellut muistitekniikkaa useamman vuosikymmenen. Teini-iässä musiikinopettaja testasi rytmikorvaani koputtamalla pöytään rytmikuvion, jonka toistin virheettömästi. En osaa kuvailla tai edes itse ymmärrä muistitekniikoita, joiden avulla olen runsaan 30 vuoden aikana kerännyt muistiini niin paljon musiikkia, että enempää en kaipaa.

Teini-ikäisenä huomasin kärsiväni vakavasta musiikkiriippuvaisuudesta. Tuohon maailmanaikaan kriittinen linkki oli magneettinauhan toistin ja muutoinkin oli ankeaa äänentoiston sekä musiikin saatavuuden suhteen. Radiossa soi hyvin rajallinen määrä mielenkiintoista musiikkia ja se piti saada nauhalle. YLE:llä oli monopoli radiolähetyksiin aivan kuin tekniset rajoitukset eivät olisi olleet riittävä riesa. Kaikki ei ollut vanhoina aikoina paremmin.

Olisi ehkä mielenkiintoista kertoa tekniikan ja musiikin levityskanavien kehityksestä, mutta se on todella pitkä tarina. Osa siitä on kerrottu aikaisemmassa kirjoituksessani Blues-painotteinen musiikkikokoelman ylläpitotarina.

Muutaman viime vuoden aikana musiikin kuunteluni on vähentynyt paljon. Vaikka uuden tekniikan avulla musiikin kuuntelu on helppoa, halpaa ja hyvälaatuista, se ei enää kiinnosta. Syytä muutokseen en sen tarkemmin miettinyt ennen kuin noin kuukausi sitten.

Erään blogikeskustelun takia tulin miettineeksi, mikä mahtaa olla vaikeinta musiikkia, jota muistan ulkoa ja päädyin Captain Beefheartiin. Pian tämän jälkeen alkoi päässäni soimaan eräs kappale, josta olin varma, että se oli Beefheartin, mutta en muistanut, miltä levyltä se oli enkä sen nimeä. Sanoitukset Beefheartilla ovat aika ufoja enkä yleensäkään niihin kiinnitä paljon huomiota.

Ryhdyin siis etsimään sitä ja löytyihän se: Ice Cream for Crow, Kapteenin viimeiseksi jääneeltä levyltä, jota minulla ei ole, mutta sama kappale on kuitenkin kokoelmalevyllä The Dust Blows Forward, An Anthology.

Kyseinen levy oli päätynyt kokoelmiini vuonna 2008 kopiona Turun musiikkikirjaston kokoelmista. Tuohon aikaan musiikinkuunteluni oli jo selvästi vähentynyt ja olin melko varma, että tuota kappaletta olin kuullut korkeintaan muutaman kerran ja silti se muistui yllättäen mieleen lähes täydellisellä tarkkuudella. Kappale ei ole vaikeinta Beefheartia, mutta selvää korvamatoainesta.

Miten ne madot sitten nousevat pintaan? Mielleyhtymiä, hyvin samantapainen kappale jne. Kaupassa tuoteen nimessä on sana waves -> Bluesounds, Native Sons Of Far Away Country,  Waves. Angry birdsien taustamusiikki -> Tom Waitsin Cemetery Polka soitettuna hieman nopeammin:

Joskus sanatkin muistuvat mieleen. Mick Jaggerin ohje ammatinvalintaan:

What can a poor boy do? Except to sing for a rock and roll band.