Miten pieneen tilaan Linux mahtuu?
Tässä kirjoituksessa ei ole mitään paljastuksia eikä esitellä teknistä uutuutta vaan ihan tavanomainen ja hyödyllinen varotoimenpide. Jos tietokoneen kiintolevyt tai tiedostojärjestelmät vioittuvat, on hyvä olla varalla käynnistyslevyke, tai nykyään käynnistys-DVD tai vielä parempi: käynnistysmuistitikku. Pienin yleisesti käytetty flash-muistin formaatti on micro-SD ja se on pienempi kuin pienin kolikkomme, suurinpiirtein etusormen kynnen kokoinen. Kun siihenkin tilaan mahtuu nykyään jo 32 gigatavua, otsikkoa ei kannata ymmärtää siten, että miten vähän tallennustilaa Linux vaatii. Rahastakaan hankinta ei ole kiinni. Transcendin 4GB MicroSDHC-muistikortti ja kortinlukija maksaa suositussa verkkokaupassa vain 5,70 € ja 16-gigaisena 19,90 €. Kortinlukija tai USB-adapteri on tarpeellinen lisuke, jotta micro-SD-kortti voidaan liittää tietokoneen USB-liitäntään.
Tästä eteenpäin käsittelen vain Fedora Linuxia. Myös Scientific Linuxista (RHEL-klooni) on saatavilla live-DVD, mutta sen asentaminen muistitikulle voi olla hankalampaa. Muiden levitysversioiden tilanteesta en tiedä. Lisäksi on olemassa pelkästään DVD-levyltä ajettavaksi tarkoitettuja levitysversioita, kuten Knoppix ja Superrescuecd. Nekin olisivat kätevämpiä muistitikulla ja ainakin Superrescuecd:lle löytyy ohjeet sivulta http://www.sysresccd.org/Sysresccd-manual-en_How_to_install_SystemRescue…
Fedora Linux on nyt ajankohtainen, koska versio 18 julkaistiin 15. 1. 2013. Siinä on täysin uusi asennusohjelma, mutta ainoa uusi ominaisuus, jota siinä olen kaivannut on ext4:n 16 teratavun kokorajoituksen poisto uudemmalla e2fsprogs-paketilla, mutta sekin tuli jo Fedora 17:ään päivityksenä. Silti se on merkittävä, koska se on todennäköisesti pohjana Red Hat Enterprise Linuxin (RHEL) 7.0-versiossa. RHEL ja sen kloonit ovat suosituimmat Linuxin levitysversiot ammattimaisessa käytössä.
Päivitys 25. 6. 2018
Fedora Media Writer on korvannut LiveUSB Creator -ohjelman. Sen käytön ohjeet ovat sivulla Creating and using a live installation image. Samalla sivulla ovat ohjeet myös miten sama homma tehdään muissa käyttöjärjestelmissä ja muilla työkaluilla.
Vanhentunutta tietoa
=========================
Valmistelut
Sinulla on siis yli gigan kokoinen muistitikku ja kone, joka suostuu käynnistymään siltä. Fedoran voi ladata sivun http://fedoraproject.org/fi/get-fedora kautta. Oletuksena on Fedora-18-x86_64-Live-Desktop.iso eli 64-bittinen DVD:ltä ajettava kokeilu- ja asennuslevy. Vaihtoehtoja löytyy runsaasti: eri työpöytien, käyttötarkoitusten ja prosessoriarkkitehtuurien yhdistelmistä.
Nopein tapa asentaa Fedora muistitikulle on kopioida Live-levykuva sille. Hommaan löytyy graafinen ohjelma sekä Linuxille että Windosille sivun https://fedorahosted.org/liveusb-creator/ kautta. Fedorassa ko. ohjelma asentuu komennolla
yum install liveusb-creator
Käynnistys tietysti komennolla liveusb-creator, mutta samassa paketissa on myös komentoriviltä käytettäviä työkaluja ja ohjeet niiden käyttämiseen löytyvät sivulta https://fedoraproject.org/wiki/How_to_create_and_use_Live_USB Graafisen ohjelman käytössä ei tosin paljon ohjeita tarvita, valitset vain levykuvan sekä kohteen ja ohjelma hoitaa loput. Aikaa kuluu noin minuutti.
liveusb-creator ei vielä tue Fedora 18:aa ja ehkä sen takia se ei osaa valita suomalaista näppäimistöä eikä 32-bittisen käynnistyvän USB-tikun luominen 64-bittisessä Fedorassa onnistu. Fedora 17:n julkaisun jälkeen kesti reilu viikko ennen kuin liveusb-creator:sta julkaistiin sitä tukeva versio, joten eiköhän asia pian korjaannu.
liveusb-creator:lla 64-bittisessä Fedora 17:ssä tehty 64-bittinen Fedora 18 USB-tikku kuitenkin toimii, mutta näppäimistökartan vaihdon joutuu tekemään jokaisen käynnistyskerran jälkeen. Vielä suurempi ongelma ja ilmeisesti edellisen syy on, että persistent overlay -ominaisuus, joka tekee kirjoitussuojatusta CD/DVD-levykuvasta tavallaan kirjoitettavan, ei toimi lähtien Fedora 16:sta. Tämä ongelma voidaan korjata ohjeen https://fedoraproject.org/wiki/How_to_create_and_use_Live_USB#Kernel_upd… mukaisesti antamalla komento:
# echo 'add_dracutmodules+=" dmsquash-live "' >> /etc/dracut.conf
käynnistetyssä Live Fedorassa.
Normaaliasennus USB-tikulle
Live-version kopioinnissa USB-tikulle etuna on toimenpiteen nopeus. Yhden ohjelmapaketin asennus yum:lla ja sen ajo vie nopeimmillaan vain pari minuuttia. Asennuslevyn lataaminen netistä vie todennäköisesti pidemmän ajan ja asennusohjelma vielä pidempään, noin vartin. Normaaliasennuksessa ei kuitenkaan pitäisi tulla vastaan edellä mainittuja ongelmia ja kyllä 8 Gt kokoinen (ja varmasti pienempikin) USB-tikku pitäisi riittää vaikka Fedora 18 nimellisesti vaatii 10 Gt levytilaa. Normaaliasennuksella saavutetaan pidemmällä tähtäimellä parempi lopputulos. Live-version levykuva säilyy muuttumattomana ja vaikka persistent overlay -ominaisuus toimisikin, kertyy lopulta useista tiedostoista ja ohjelmapaketeista kahdet vain hieman erilaiset versiot ilman mahdollisuutta vapauttaa vanhentuneen version käyttämä levytila.
Jos USB-tikkuja on käytettävissä toinenkin, voidaan edellisessä vaiheessa tehdyllä Live-version USB-tikulta käynnistetyllä koneella tehdä normaaliasennus toiselle USB-tikulle. Tietysti sen Live-version voi polttaa myös DVD-levylle, jolloin toista USB-tikkua ei tarvita.
=========================
Miksi?
Muistitikulle asennettua Linuxia voi periaatteessa käyttää useassakin koneessa, esimerkiksi työpaikalla ja kotona ja sen mukana kulkisivat kätevästi henkilökohtaiset tiedostot tai ainakin asetukset. Tämä edellyttäisi kuitenkin toisen tyyppistä tietokoneiden käyttötapaa kuin minä ja melko suuri osa Linuxin käyttäjistä on tottunut. Konehan pitäisi sammuttaa ennen muistitikun irroittamista ja sehän ei uptimen ihannoijille sovi. Se myös edellyttäisi hyvin nopeaa Internet-yhteyttä kaikissa paikoissa, joissa tikkua käytetään. Jossainhan niiden suurien ja runsaiden tiedostomäärien pitäisi olla ja käytännöllisin tapa olisi VPN:n kautta tapahtuva tiedostojako. Joissakin tapauksissa ihan mahdollinen ja jopa järkeväkin tapa toimia. Ja siihen suuntaan olla pilvipalveluiden myötä menossa.
Vähemmän Linuxia käyttävälle Linuxin ajaminen virtuaalikoneessa lienee parempi ratkaisu.
Minulle muistitikku oli kokeilu ja kuten alussa kerroin, on hyvä olla varalla käynnistyslevykkeen nykyaikaisempi korvike.
Toinen ohjelma, joka tekee boottavaan tikun ja jopa lataa automaattisesti levykuvan on uNetbootin. Löytyy myös mäkille. Se löytyy myös suoraan ainakin ubuntun software centeristä.
Olen tähän mennessä törmännyt tasan yhteen koneeseen, joka ei suostunut boottaamaan tikulta. Ei mitään hajua miksi.
Centossin kun asensin kotiserverille, ei myöskään toiminut, vaan kesken asennuksen piti kopioida toiselta muistitikulta se iso-file sinne asennustikulle. Sen jälkeen toimi kuitenkin joka kerta.
Bitcoin-maailmassa linux-tikkua pidetään yleisesti tietoturvallisena tapana luoda lompakko.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi kai pitänyt lisätä otsikon ”Johtopäätökset” tms. alle, että normaali asennusohjelma on varmin ja monipuolisin tapa asentaa mikä tahansa Linuxin levitysversio tikulle. Se on myös todennäköisesti hitain lyhyellä tähtäimellä, mutta Live-levyjen kopioinnin mahdolliset ongelmat helposti kääntävät sen nopeimmaksi ja parhaaksi tavaksi.
DVD-aihiot ovat käytännössä ilmaisia, kun niitä on tullut ostettua varastoon ja tarve tai halu käyttää niitä vähenee koko ajan. Muistitikutkin ovat halpoja ja varsinkin niiden koko on mennyt jo reilusti ahtaan DVD:n ohi. Lisäksi jokaisesta koneesta, joka ei romuksi kelpaa, löytyy USB-liitäntä, mutta ei välttämättä DVD-asemaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko Sinulla tietoa GPS-bloggerista, joka toimisi vaikka Linuxilla ja johon saisi päähän tämän http://www.clasohlson.com/fi/GPS-vastaanotin/Pr382…
Ubuntu-pöytäkoneella toimii, mutta pitäisi saada reppuun tai auton matkustajanpenkille joku tietokone päähän, joka ottaisi Garmin 62s:ää tiheämmin pisteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Vartin etsinnän tulos.
Vehkeen teknisistä tiedoista: ”20-kanavainen vastaanotin ja sisäänrakennettu antenni. Navigoi helposti tietokoneen ja karttaohjelman (eivät sisälly) avulla. NMEA-0183.”
Josta poimitaan standardiprotokollan nimi hakuun.
# yum search NMEA
gpsd.x86_64 : Service daemon for mediating access to a GPS
gpsdrive.x86_64 : A GPS based navigation tool
gpsman.noarch : A GPS manager
libfap.i686 : An APRS parser written in C
libfap.x86_64 : An APRS parser written in C
qtgpsc.x86_64 : A client for the gpsd GPS server
Parhailta vaikuttavat:
# yum info gpsdrive.x86_64 gpsman.noarch
Saatavilla olevat paketit
Nimi : gpsdrive
Arkkitehtuuri : x86_64
Versio : 2.11
Julkaisu : 11.fc17
Koko : 2.5 M
Asennuslähde : fedora
Yhteenveto :A GPS based navigation tool
URL : http://www.gpsdrive.de/index.shtml
Lisenssi :GPLv2+
Kuvaus : Gpsdrive is a map-based navigation system.
: It displays your position on a zoomable map
: provided from a NMEA-capable GPS receiver. The maps are autoselected
: for the best resolution, depending of your position, and the displayed
: image can be zoomed. Maps can be downloaded from the Internet with one
: mouse click. The program provides information about speed, direction,
: bearing, arrival time, actual position, and target position.
: Speech output is also available. MySQL is supported.
Nimi : gpsman
Arkkitehtuuri : noarch
Versio : 6.4.1
Julkaisu : 3.fc17
Koko : 1.2 M
Asennuslähde : fedora
Yhteenveto :A GPS manager
URL : http://www.ncc.up.pt/gpsman/wGPSMan_4.html
Lisenssi :GPLv2+
Kuvaus : GPS Manager (GPSMan) is a graphical manager of GPS data that makes possible
: the preparation, inspection and edition of GPS data in a friendly environment.
:
: GPSMan supports communication and real-time logging with both Garmin and
: Lowrance receivers and accepts real-time logging information in NMEA 0183
: from any GPS receiver.
Vilkaise vaikka sivua http://www.gpsdrive.de/screenshots/index.shtml Kyllä tuolla rakentaa vaikka mitä.
Aikoinaan eräs kaveri oli varsin innostunut siitä, että GPS-vastaanotin on lähes atomikellon veroinen aikalähde, mutta ei sellaiselle taida olla niin käyttöä enää ntpd:n aikoina.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi kannatat Red Hatia / Fedoraa? Mitä heikkoa on Debian-pohjaisissa?
Ilmoita asiaton viesti
Debianissa ei ole missään vaiheessa ollut mitään selvästi parempaa, joten siihen ei ole ollut mielestäni syytä tarkemmin tutustua. Kyllä se vastaan on tullut ja olen sitä hieman käyttänytkin.
Ennen yum:in yleistymistä Red Hatille portattu apt-get oli se, jota Lineoxin repositoryt tukivat, mutta nykyään yum on todella hyvä ja uskoisin, että pakettien hallinnassa rpm-leiri on taas edellä. Ei deb-paketoinnissa kuitenkaan mitään vikaa tai isoja puutteita ole, molemmat ovat pitkän kehityksen tuloksia. Erot niissä eivät enää ole merkittäviä.
Merkittävin ero tällä hetkellä on mielestäni Ubuntu LTSP:n lyhyempi tuettu aika verrattuna RHEL:ään. Ubuntu ja Fedora ovat hieman epätasaisesti konservatiivisia sekä edistyksellisiä, mutta niistä valinnoista ei mielestäni tällä hetkellä saa merkittäviä eroja.
Se mikä tällä hetkellä hieman hiertää, liittyy yleensä Linuxiin ja silloin vaihtoehtoina ovat OpenIndiana ja DragonflyBSD ja syynä ZFS tai HAMMER2 eli tiedostojärjestelmät. Btrfs varmaan aikoinaan asian ratkaisee. Perusongelma on mielestäni, että LVM oli aikoinaan väärä ratkaisu ja siitä pitäisi päästä eroon.
Niin, Linuxin levitysversion vaihto toiseen ei kannata ja jos olisin aikoinaan siirtynyt Slackwaresta Debianiin enkä Red Hattiin niin varmaankin siinä (tai Ubuntussa) edelleen olisin. Vaihtamisessa kuluu enemmän vaivaa kuin siitä on hyötyä.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko kokeillut koskaan ”kolmatta linjaa” eli SuSE-pohjaisia ratkaisuja?
Ilmoita asiaton viesti
Aika vähän. Jäänyt vähän hajuttomaksi ja mauttomaksi. Se oikeastaan tärkein muistikuva, että kun piti jotain käynnistysskripteihin liittyvää säätää, niin ei ollutkaan käytettävissä niitä funktioita (source:lla poimittavia jostain functions-skriptistä), joita oli tottunut käyttämään RH-pohjaisissa samoissa hommissa ja kyllä v*tutti. Ihan sama kumpi distro teki oikein, kyse oli silloin vielä ihan tavallisesta System V init-säädöstä, niin voisi perusasiat olla samoin. Kuitenkin ainoa mistä varsinaisesti voi mielestäni SuSE:a kritisoida on, että ainakin aikaisemmin se YAST oli liian monimutkainen himmeli. Muuten mitä olen seurannut, niin SuSE on tehnyt ihan hyviä valintoja.
Ilmoita asiaton viesti
Distrowatch http://distrowatch.com/
Ilmoita asiaton viesti
Hmm. Talon nurkissa pyörii kookkaan tulitikkulaatikon kokoisia boxeja joissa on sivuillaan lähtöjä vähän joka lähtöön.
Televisio on välillä varattu käyttöjärjestelmän latailuihin; Raspberry, debian-pohjainen se on.
En ole vielä kokeillut. Ilmeisesti on tulossa aika sanoa hyvästejä pöntölleni ja tuulettimen hurinoille.
Ilmoita asiaton viesti