Mitä kannattaa opetella
Ihminen oppii hämmästyttäviä taitoja. Eilen ihmettelin, miten taitavaksi hyttysten lennosta pyydystämisessä olen kehittynyt. Parhaimmillaan kymmenkunta hyttystä kouraan napattuna putkeen. Aiemmin ei ole ollut vastaavaa tarvetta ja harjoittelumahdollisuutta. Eikä se pyydystystapa ihan täysin oma idea ollut. Eräs jo edesmennyt kissani oli haka pyydystämään kärpäsiä tassujensa väliin hypäten samalla puolisen metrin hyppyjä. Taisi tykätä mausta, mutta minä en syö pyydystämiäni hyttysiä, en vain pidä siitä, että ne syövät minua.
Oppiminen muuttuu jossain vaiheessa tutkimiseksi, mutta sitä ennen on nopeampaa oppia mestareilta, vaikka sitten kissoilta. Oppi- ja tietokirjoja voi aluksi käyttää, mutta nykyään lähes kaikki löytyy helpommin, nopeammin ja halvemmin netistä. Netti on myös demokratisoinut tietoa. Minä olen vain innokas sienestäjä, mutta päädyin olemaan hieman eri mieltä Mauri Korhosen (se Korhonen, joka on mm. kai puolet suomalaisista sienikirjoista kirjoittanut) kanssa tatinriesasta viime syksynä. Pitää tulevana syksynä ottaa lisää kuvia ja sitten kirjoittaa se juttu Sienilehteen, kun olen saanut päätoimittaja Korhosen vakuutettua.
Suuri ongelma oppimisessa on tiedon suuri määrä. Englannin koululaitoksen isänä pidetyn Thomas Huxleyn (1825 – 1895) pojanpojan Aldous Huxleyn mielestä vielä hänen isoisänsä aikana oli mahdollista oppia kaikki oleellinen tieteellinen tieto, mutta harvoja muita kuin Leonardo Da Vinciä voidaan pitää yleisneroina. Ensimmäisen kerran totesin tietokoneohjelmatyypeistä, että ei niitäkään enää pysty yksi ihminen hallitsemaan, kun joskus 1990 näin sen aikaisen Oraclen SQL-tietokannan ja ohjelmointiympäristön dokumentoinnin, joka ei ollut ihan pieni setti, täytti aika hyvin yhden hyllyn.
Mikä olisi siis paras strategia? Minun iässäni ja kokemuksellani ei enää kannata opetella ilman selkeää päämäärää ja suunnitelmaa, mutta oppimisen tekniikkaa ja mitä muut tekevät kannattaa aina tarkkailla.
Syy, miksi tätä pohdin liittyy tietotekniikkaan, mutta ratkaisuni toisessa kirjoituksessa ja varmaan vain www.raimokoski.fissä ehkä joskus lähiaikoina.
”Oppi- ja tietokirjoja voi aluksi käyttää, ..”
Myydään tarpeettomana 16-osainen tietosanakirja. – Vaimo nimittäin tietää meillä kaiken.
Otsakkeeseen: Kannattaa varmaan opetella oppimaan (nopeasti).
Ilmoita asiaton viesti
Moni luulee, että netti tai wikipedia tappoivat tietosanakirjat, mutta jo niitä ennen CD-levyiltä käytettävät Encarta jne. sen tekivät. Kindlessä olevasta sanakirjasta olisin antanut nuorena raajan. Kun käytännössä kaikki e-kirjat, joita voin harkita ostavani, ovat englanniksi, niin sitä tulee vieläkin joskus harvoin käytettyä. Vie kursorin oudon sanan kohdalle ja näytön alareunaan ilmestyy Oxford English Dictionaryn selitys. Minun mallissani on rajoitetusti ilmainen 3G-yhteys ja wikipedia kuuluu ilmaisiin palveluihin, mutta wifin kautta voi selata mitä tahansa. Sähköisenä tietokirjat ovat vielä hengissä.
Tässä neuvot heiltä, jotka eivät ikinä valmistuneet on mielenkiintoinen siksi, että koulutuksensa keskeyttäneet ovat selvemmin ottaneet omalle vastuulleen oppimisensa. Paras Pekka Vennamon: ”Ilmankin loppututkintoa voi elämässä pärjätä. Tärkeintä on oppia itse oppimista. Pitää osata hakea tietoa ja nähdä, millaisin tavoin voi itseään kehittää.”
Ilmoita asiaton viesti
Tietokirjoista vielä sellainen havainto, että kauan alalla olleena tulee hetkiä, jolloin kannattaa lukea joku kirja kokonaan tarkistaakseen, että osaa sen käsittelemän alueen.
Suuri osa tiedosta voi olla tuttua tai itsestään selvää ja ne voi lukea vaikka skimmaustekniikalla tai jopa hyppiä yli. Skimmaustekniikalle ei ole tullut vastaan hyvää suomennusta, mutta se tarkoittaa käytännössä, että pyritään poimimaan vain oleellinen ja jätetään turhia sanoja välistä. J. F. Kennedy taisi päästä 500 sanaan minuutissa ja olen minäkin päässyt 300 sanan vauhtiin englanniksi.
Toinen tapa on lukea sisällysluettelon mukaan kiinnostavat tai tarpeelliset luvut. Se on kuitenkin mielestäni huonon tai tarpeettoman kirjan merkki, että jo ostopäätöksen takia tutustuessaan siihen päättää tehdä niin.
Luin joskus 90-luvun alkuvuosina pari kirjaa verkoista ja nyt O’Reillyn Ethernet Switches vaikuttaa ihan sopivalta päivityspaketilta. 20 vuotta siis mennyt vanhoilla perustiedoilla, mutta verkot eivät olekaan olleet pääpainoaluettani.
Miten pitkä päivitystahti kullakin on, vaihtelee ja kannattaa niitä sisällysluetteloita selailla aina välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnustan että joskus tuli ladattua muutama O’Reillyn kirja netistä ihan ilmaiseksi ja tietäen, että kirja on alkuperäisestä kopioitu pdf-tiedostoksi, erillisesti ladattavaksi. Mutta Megauploadin kaatumisen myötä, netistä ladattavat ”ilmaiset” kirjat myös samalla hävisivät. Nyt työttämälle tietotekniikan kirjat ovat aivan liian kalliita ostettaviksi nettihinnoillaankin, että goodbye sille ajalle, kun sai valikoida mitä noista piraateista itselleen hankki, oikeasti kädessä pidettävän kirjan muodossa kirjahyllyynsä.
Ilmoita asiaton viesti
Silloin kun olin MikroPC:n avustaja, toimituksesta sai kantaa niin paljon vapaakappaleita, kuin vain halusi. Oli minulla tarkoitus niitä Netware-kirjoja tutkia, mutta se oli jo silloin aika selvää, että se oli kuoleva tuote. Ehkä kymmenkunta kirjaa viitsin kaikkiaan kantaa. Kustantajalta, joka kuuluu samaan konserniin kuin pari kirjakauppaa, voisi myös ruinata ilmaisia kirjoja, mutta eipä ole tullut viitsittyä.
Syy on se, että kirjan lukeminen on huomattavasti arvokkaampi investointi kuin kirjan hinta. Parhaita tietotekniikka-alan kirjoja olen lukenut noin kuukauden kutakin. Lukemisen lisäksi tehnyt omia kokeiluja tai vain antanut tiedon upota.
Kannattaa muuten ostaa mieluummin kustantajalta suoraan, jos se vain on mahdollista. Silloin yleensä tekijäkin saa suuremman palkkion. Kirjakaupat ottavat välistä perinteisistä kirjoista noin 50 %.
Ilmoita asiaton viesti
”Suuri ongelma oppimisessa on tiedon suuri määrä.” Voi tosiaan käydä niin, ettei enää näe metsää puiden lisäännyttyä riittävästi. Voi joutua kaiken yksityiskohtaisen tietonsa kanssa eksyksiin omassa elämässään.
Stephen Emmott
(Head of Computational Science, Microsoft
Professor of Computational Science, University of Oxford)
on kuvaillut tilannetta: tietoa on netti tulvillaan ja lisää tulee joka vuosi. Mutta…
tuota tietoa arvottamaan, järjestämään pystyvää, kokonaisuuden kontekstissa oikein ymmärtämään, kokoonpanoa auttavaa välinettä ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni arvokkain oppimisen aarre on se, mitä lapselle voidaan antaa jo vauvaiästä lähtien ovat kielet. Kielten oppiminen on parhaimmillaan heti syntymästä lähtien koko varhasilapsuuden ajan. Siinä menee jopa 3-4 uutta kieltä samaan putkeen ilman tuskaista pänttäämistä koulun penkillä, jos vain vanhemmilla on siihen antaa mahdollisuus. Se taas avaa uudet oppimismahdollisuudet ulkomailla.Sitä en osaa sanoa, miten se organisoidaan.
Alla kommenttini US / Kaarlen blogiin yliopisto-opiskelusta
”Tämä onkin hyvä aihe ja lähesymistapa juuri näinä päivinä, kun akateemiset valmistuvat suoraan ”osaamattomina” työttömyyskortistoon.
Kysymys: miksi opiskelu ja työn harjoittelu ovat erotetut niin kauaksi toisistaan? Ammattikorkealaiset ja ammattikoululaiset sijoituvat heti työelämään ? Jos aikoinaan halusi opiskella perusinsinööriksi, piti harjoitella 2 vuotta oikeissa töissä. Eräässä tunnetussa kansainvälisessä yrityksessä meidät, joka ukko ja akka, tohtori tai muu pantiin ”haalarihommiin”, jotta kaikille oli selvää, mikä on tuotanto-asiakasketju. Yksikään fiksu ja kaunis ei lähtenyt asiakkaita tapaaamaan ellei sisäinen koulutus ollut kohdallaan. Tähän rumbaan 90 % oli akateemisesti koulutettuja. Siinä moni KTM sai kyytiä ja oman arvostuksen nostamiseen ei riittänyt edes hieman suurempi työhuone ja arvokas kravatti. Koulutus ja yliopistot yleensä ovat harhateillä, olleet jo vuosia. Kuolutus ja työn opiskelu pitää ”naida” yhteen. Eli pitää ilmeisemmin tutkia koko opiskeluketjun suunnittelua ja harhautumista oikeista tarkoituksitaan tuottavaan työhön.
PS. En kiistä tätä huonoa työnsaantimahdollisuutta tänään. Voisiko olla kuitenkin niin, että KTM:nkin palkkakehitys lähtee alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä alas työttömöyyskortistoon.”
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä tuosta vauvaiästä kielten opiskelusta, itse aloitin tosissani vasta 18-vuotiaana lukemalla kirjoja englanniksi. Se oli paras päätös opiskelun suhteen, jonka olen tehnyt. Tekulla valitsin tietysti saksan, koska mm. se englannin opettaja tunsi huonommin hifi-alan sanaston kuin minä. Kävin kertomassa mitä mahdollisia nimiä avokelanauhurilla oli englannissa, kun se oppikirjakin oli väärässä.
Kielten määrää ei kannata mielestäni liioitella. Kyllä minä pärjään ruotsilla ihan hyvin, mutta sitä tarvitsee niin vähän, että se helposti taantuu. Saksa on kolmas melko vahva kieleni, mutta sen laita on vielä huonommin. En viitsinyt sitä opetella täysin sujuvalle tasolle ja pystyn lukemaan vain omien alojeni tekstiä hieman takellellen ja aika paljon asiayhteydestä arvaten. Sille ei vaan ole riittävää tarvetta.
Pelkällä englannilla siis pärjää, mutta se olisi oltava täysin sujuvaa, melkein äidinkielen tasolla. Kyllä nuo germaanisetkin aika hyödyllisiä ovat ja ne ovat niin lähellä toisiaan, että norjaa, tanskaa ja flaamia ymmärrän aika hyvin ilman, että olen niitä yhtään, paitsi norjaa vähän, opiskellut.
On tietysti eri asia, jos on sellaisella alalla, että joutuu muunmaalaisten kanssa tekemisiin, mutta tekniikassa englanti alkaa olemaan Suomessakin suomea tärkeämpi.
Ilmoita asiaton viesti
Itseä on alkanut kiinnostaa jossain määrin käden taidot. Esineiden synty.
Asiat, joita ei voi opetella lukemalla ovat arvokkaita aikana, jolloin kaikesta voi lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Vartalo on tarkoitettu näkemään, kuulemaan, aistimaan ympäristöään päästäkseen integroitumaan olemassa olevaan todellisuuteen. Kaikilla ihmisillä tämä kehitys on jäänyt omalla tavallaan kesken. Parhainkin kielinero taitaa vielä opetella jotakin keskeneräistä kieltään. Vain yhden, sen liikkeellelähtö-kielen ansaan jääneillä maailma saattaa jäädä pieneksi.
Abstraktian ajattelun kehittyminen avaa mahdollisuuksia laajentaa tätä integroitumista koskemaan myös mm. uskonnollisen kokemuksellisuuden. Näillä alueilla erityisesti on aina kasvunvaraa. Onhan materiaalisen maailmamme osuus tunnetusta todellisuudesta vain noin 4 prosenttia.
Ilmoita asiaton viesti