Työpöydän ylähylly

28.6.2013 otettu kuva, kun työpöydän ylähylly on taas otettu käyttöön.

Nyt tuli hyvä tilaisuus esitellä eräs suunnittelemani ja tekemäni huonekalu, kun päätin muuttaa ja kunnostaa sitä hieman. Päätökseen johti Billnäsin vanhan kirjoituspöydän kunnostus ja sen aikana selvinnyt tieto, että Tikkurila on lopettanut Dicco huonekalulakkojen valmistuksen. Minulla oli sitä vielä puolisen litraa, mutta se ei olisi riittänyt kirjoituspöytään, joten piti ostaa uudempaa alkydipohjaista petsilakkaa.

Vanhan ajan maalit sarjan nitroselluloosapohjainen Dicco on melkoista tavaraa. Ohenteena on tinneri ja se kuivaa todella nopeasti, melkein nopeammin kuin sitä ehtii levittämään. Pöytälevyille se esimerkiksi on varsin kätevää ja muutaman kerroksen lakkaaminen ja hiominen onnistuu jopa muutamassa tunnissa. Työpöydän ylähyllyyn olin alkuaan käyttänyt juuri Diccoa ja kun kerroksia oli tullut laitettua turhan nuukasti, voisi hyvin vajaan purkin lopun kätevästi hyödyntää.

Billnäsin työpöydän oli joku barbaari osittain maalannut valkoiseksi, mutta alkuperäistä lakkapintaa vielä löytyi. Dicco sulaa tenulla, mutta alkydipohjaiset ei, ja Diccoa se Billnäsin alkuperäinen oli. Alkydipohjainen valkoinen vanha maali taas suli voimakkaan emäksisellä kaustisella soodalla (Biltemasta ainakin löytyy), mutta viemäriraettakin voisi varmaan käyttää. Vähintään kumihansikkaat ovat pakolliset maaleja kemikaaleilla sulatettaessa. Ennen valkoista maalia joku oli osittain kunnostanut työpöytää tummalla petsillä ja lakalla. Työpöydän näkyvät puuosat ovat tammea ja tumma petsi, esimerkiksi mahonki, peittää hyvin virheitä ja olisin itsekin tehnyt saman valinnan.

Takaisin ylähyllyyn. Muutostyö oli korottaa sitä lisää sekä korjailla hyllyn ja jalkojen liitoskohdat petsillä ja lakalla sen verran, että ne eivät satuta silmää. Sen lisäksi vanhan lakkauksen täydentäminen lisäkerroksilla. Korotustarve johtui pystyyn käännetyistä näytöistä, kuten yllä kuvassa näkyy tai oikeammin kasvuvarasta mikäli vaihdan näyttöjä isompiin. Nykyiset juuri mahtuivat ennen korotusta, mutta keskimmäistä näyttöä kääntäessä sitä piti myös kallistaa, jotta kulma ei olisi ottanut kiinni.

Ikää ylähyllyllä on kuutisen vuotta. Sen leveys määräytyi työpöydän mukaan. Ylähyllyn jalat ylettyvät juuri yli työpöydän sivujen. Hyllyosan korkeus tuli kätevästi siten, että kahdesta kaksi metriä pitkästä 18 mm liimapuulevystä jäi 150 cm pitkien vaakalevyjen sahaamisen jälkeen jäljelle kahden pystylevyn mittainen pätkä eli ne vielä puoliksi. Hyllyn syvyydeksi tuli 60 cm, joka on 15 cm vähemmän kuin työpöydän syvyys.

Hyllyosan liitokset ovat liimattuja, joka tarkoittaa, että sitä ei voi purkaa, mutta toisaalta liitokset eivät löysty. Vanerinen takalevy on upotettu tappijyrsimellä tehtyyn syvennykseen sekä liiman lisäksi naulattu. Liimapuuosat ovat liiman lisäksi kiinni toisissaan puutapein. Koko rakenne on hyvin jäykkä ja kestävä. Levyjen reunat ovat pyöristetty yläjyrsimen muototerällä.

Ylähyllyn jalat on tehty ylijäämistä. Oli lattilautaa ja koolinkia. Sähköhöylää varmaan käytin ja pyöristykset muototerällä. Tämän huonekalun selvästi suurin heikkous on huojuntaherkkyys sivusuunnassa, joka johtuu jalkojen rakenteesta. Pelkän koolingin käyttö olisi varmaan auttanut, mutta alkuperäinen sijainti oli seinässä olevassa syvennyksessä, jonne se leveytensä puolesta juuri mahtui. Alkuperäinen ajatus lienee ollut, että lattialaudan ohuuden ansiosta sen ja syvennyksen sivun välistä mahtuu johtoja, joita kertyy tietokoneiden lähistölle aina. Ensimmäisessä sijoituspaikassa huojunta ei siis olisi päässyt mitenkään niin pitkälle, että olisi ollut rikkoutumisvaaraa. Seuraavissa sijoituspaikoissa kävi selväksi, että myös työpöydän sivut rajoittavat sivuhuojuntaa. Äsken tekemäni hyllyosan korotuksen jälkeen huojuntaherkkyyden pitäisi olla vielä suurempi, mutta ei se vieläkään haittaa. Jos haittaisi, olisi esimerkiksi ruuvikiinnitys työpöydän sivuihin yläosaan helppo ja tehokas ratkaisu. Jalkojen pyörät eivät käänny ja se oli tarkoituksellinen valinta, lisää tukevuutta.

Jalkojen ongelma oli tiedossa jo ennen korotusta ja harkitsin kyllä uusien jalkojen tekoa, mutta mitä sitä toimivaa korvaamaan.

Mitäs tässä nyt enempää, aika yksinkertainen mööpeli ja tarkoituksella. Ei vaan ole vastaavaa tullut vastaan.

Ai niin, lokeroissa on rasiaporan reiät takalevyssä johtoja varten. Nykyisen viritinvahvistimen lisäksi niissä on ollut tietokoneita ja pienempää sälää, päällä tietokoneita, UPS sekä pienempää sälää. Varsin kätevä.

 

Tässä vielä takapihalla katoksen alla valmiina otettavaksi taas käyttöön.
rkoski
Salo

IT-ammattilainen ja -kirjailija. Tehnyt aikoinaan useita Linux-levitysversioita nimillä SOT, Best, Spectra ja Lineox Linux. Julkaistuja kirjoja puolisen hyllymetriä.
Yhteystiedot: www.raimokoski.fi , www.raimokoski.com , www.lineox.net , rk at raimokoski piste com, rk at lineox piste net

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu