Kasvien sienipuhelin
Nyt kun lounaisessa Suomessa on ollut niin kuivaa, että sienten itiöemiä on melko vaikea löytää, on sienten sielunelämä yleensä alkanut kiinnostaa. Suurin osa sienistä elää symbioosissa puiden tai yleensä kasvien kanssa. Sen takia niitä on vaikea viljellä. Viljellyt sienet ovat lahottajasieniä, jotka eivät tarvise ekosysteemiä. Mykorritsa eli sienijuuri on 85 – 90 prosentille kasveista enemmän tai vähemmän välttämätön.
Sienijuuren avulla kasvit ovat mm. paremmin suojassa kuivuudelta. Sienestäjän kannalta tämä on lohdullinen tieto. Koettu kuiva heinäkuu ei siis välttämättä tarkoita sitä, että tulisi huono sienivuosi.
Koivut ovat kyllä paikoin kärsineen näköisiä, lehdet kellastuneet ja jopa varisseet maahan. Se tarkoittaisi sitä, että myös koivun kanssa viihtyvillä sienillä olisi huono vuosi ja kanttarellia ei taida enää paljon nousta. Tarkemmin kanttarellien surkeasta jamasta lounaisessa Suomessa aiemmassa täydennetyssä kirjoituksessani Ensimmäiset kanttarellit 15. 6. 2013.
Havupuut sen sijaan näyttävät kukoistavan. En muista yhtä runsasta käpyvuotta. Herkkutatti on havupuiden kaveri, joten myös sillä pitäisi mennä hyvin. Itiöemien nouseminen kuitenkin edellyttää sateita. Jos sateiden lisäksi vielä on helteitä, on nousu nopeampaa.
Sienet osaavat olla yllättäviä. Lue vaikka Petra Nyqvistin Rakkaus ja äly piilee limassa. Kuinka monipuolista sienten ja kasvien yhteistyö oikein on? Melko tuore tutkimus väittää, että kasvit (tutkimuksessä käytettiin papuja) pystyisivät viestimään sienijuurten avulla. Kasvit pystyvät torjumaan kirvoja (aphid) epäsuorasti eritteillä, jotka houkuttelevat ampiaisia (wasp), kirvojen luonnollisia vihollisia. Jos kasvit ovat yhteydessä toisiinsa sienijuurten avulla, myös kirvoilta suojatut kasvit alkavat houkutella ampiaisia.
Tuo edellä linkitetty Ecology Letters on maksumuurin takana, mutta vapaasti luettava tiivistelmä englanniksi on täällä.
Heikki Karjalaiselle Tampereelle tiedoksi, että Tampereen seudulla satoi heinäkuussa 60 – 80 mm ja Piikkiön Yltöisissä, jonne kotoani on matkaa muutama kilometri, 27 mm, kun keskiarvo on 76 mm. Ei siis ihme, että löysit herkkutatin jo 24. 7. Tilastot löytyvät jutun ensimmäisen linkin takaa.
Viime syksynä Turun saariston sienestävät bloggajat olivat hyvin hiljaa aiheesta, mutta se ei tarkoita, että heidän sienestystaitonsa olisivat puutteellisia. Silloin siellä oli vain hemmetin kuivaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentistasi.
Olet aivan oikealla asialla ”eliömaailman” viestintäkyvyitä. Me ihmiset taas olemme sokaistuneet vain ns. näkyvään/kuuluvaan viestintään, vaikka meillä ihmisilläkin on omat kemialliset kyvyt houkutella testosteronilla tai muin kemiallisin keinoin naaraita ”kukkaamme”. Tutkimuksia on mutta, miten ne voidaan ymmärrettävästi viestiä ”nykyään” lukemiskyvyttömälle kansallemme- erityisesti nuorisolle.
Olen varma, että esi-isillämme monikyvyt olivat paljon laajemmat luonnossa selviytymiseen kuin tämänpäivän hampurilaiskansalla.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyään on paljon sellaista uutta tekniikkaa ja tietoa, jota voi hyödyntää sienestyksessä. Uusin löytöni on nuo Ilmatieteenlaitoksen tilastot. Satelliittikartat ja GPS ovat myös varsin käteviä. Perinteiset topografiset kartatkin ovat nykyään parempia ilmakuvauksen ja nykyisin tietysti satelliittikarttojen ansiosta.
Luonnon lukemisessa auttaa tieto. Mykorritsan merkitys oli tietysti tuttu koulun biologiasta, mutta sellaista en muista, että se osallistuisi myös veden imemiseen. Nyt se lukee wikipediassa. Suomenkielisessä linkit rikki, mutta englanniksi varmaan toimisivat. Se että sienirihmaston tilaa pystyisi lukemaan puustosta on vähän omaa päättelyä, mutta kai sille lähde löytyisi. Oikeastaan ihan samaa kokonaisuutta kuin tuo sienipuhelin.
Sienestystä voi siis opiskella, mutta minä olen sillä tasolla, että opasta ei ole, pitää itse etsiä ja päätellä. Tälle syksylle jäi tehtäväksi viimeistellä tutkimus tatinriesasta. Siitä on puutteellista ja ristiriitaista tietoa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä se sieniproteiini on, johon perustuvaa ”jauhelihaa” taannoin söin? Kohtuullisen vakuuttava eines, jos ette toisin todista.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan mielenkiintoista ja minulle uutta. Nuoruudesta muistan, että scifi-kirjoissa ihmiset söivät levä- ja hiivavalmisteita, koska niillä on paljon parempi hyötysuhde kuin esim. lihakarjalla. Ei siis kauhean uusi ajatus. Fiksummalta kyllä kuulostaa kuin hyönteisten syönti. Hiivahan on sieni.
KVG-poimintoja:
http://www.maku.fi/artikkeli/kiintoisa-quorn#axzz2…
http://olotila.yle.fi/mina/quorn-saisiko-olla-liha…
http://www.quorn.fi/tuotevalikoima
Pitää tutkia kauppojen pakastealtaita ja kokeilla vaikka chili con quornia.
Toinen mielenkiintoinen ravintoaineryhmä sienissä on sokerit. Se taas ei ole kaikille niin kivaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Trehaloosi-intoleranssi Minun käsittääkseni ne vaikuttavat hyvin paljon sienten makuun.
Ilmoita asiaton viesti
Söin pasta Bolognesea quorn ilman, että mitään outoa huomasin. Ehkä vielä vakuuttavammin kuin noita soijavalmisteita. Mutta tuo hiivayhteys pitää tutkia kihdin takia. Onko sieniproteiinissa puriineja niin että kellot soi?
Ilmoita asiaton viesti
Niillä vilkuilemillani sivuilla oli jotain 18 kliinisestä tutkimuksesta, joten tietoa varmaankin löytyy. Joitakin vuosia sitten oli useampiakin makkaran tapaisia valmisteita kasvispohjalla ja varmaan pääasiassa soijasta. Yhtä tai kahta tuli maistettua ja se riitti. Viime aikoina ei ole osunut silmiin tai sitten ne on ohittuneet epäkiinnostavina niin nopeasti, että ei ole itsekään huomannut 😉
Turkulaisen sienitutkimuksen grand old man Yrjö Mäkinen aikoinaan laajasti vastasi sienissä olevista madoista, että hän on kasvissyöjä ja lihaproteiini maistuu pahalta. Sienet ovat kuitenkin jotain kasvien ja eläinten väliltä ja sieniproteiini hänelle maistuu. Hän ei kuitenkaan ollut niin jyrkkä, että pieni määrä eläinproteiinia haittaisi. Minä vielä lisäisin, että raja kulkee siinä, onko sieni mustunut pahasti matojen paskomana.
Ilmoita asiaton viesti
Maistamani soijanakit eivät ole olleet erityisen hyviä ei. Siksi yllätyin, kun keväällä maistoin Hälsans Kök-soijavalmisteita pakastealtaasta. Samoin sieniprotsku-quorn meni täydestä, eikä kuivasoijarouhe-bolognesekaan höpsömpää ollut.
Saattaisin tyytyä näihin, vaikka ihan selkeä lihansyöjä olenkin ikäni ollut, enkä erityisemmin suunnitellut kasvissyöjyyttä. Varma olen jo siitä, että valikoin minkä tahansa edellämainituista paljon mieluummin kuin laitoshampurilaispihvin, nuggetin tai lihapyörykän, joka piereytyy läpi samantuoksuisena kuin suuhun pantaessa.
Ilmoita asiaton viesti
Einesteollisuus on melkoisissa ristipaineissa. Pitäisi olla vähäsuolaista ja -rasvaista, glutamaattia ja lisäaineitakaan ei saisi olla. Lopputulos vaan on aika mauton. Minulle läheisin esimerkki on maalaismaksamakkara. Kun ne tulivat markkinoille, ne olivat hyviä. Sitten vähennettiin suolaa ja kai glutamaattiakin eikä enää kelpaa minulle.
Raisiossa on melko hyvä ruokapaikka, Martinhovi ja siellä taulu, jossa on lainattu Paul Bocusea suunnilleen: ”Tulkaa ravintolaani, jos haluatte syödä hyvin, mutta menkää sairaalaan, jos haluatte syödä tervellisesti.”
Sampo Kuokkanen on täällä kirjoittanut ihan mielenkiintoisia juttuja sisäelimistä. Se on toinen alue, jossa kuluttajat yleensä eivät tiedä mitä jäävät paitsi, kun kaiken pitää olla ”siistiä”, tasalaatuista ja terveellistä.
Ilmoita asiaton viesti
Toinen quornissa kiinnostava on hinta. Finduksen lehdistötiedotteessa on suositushintoja, noin 4 € noin 300 g pakkauksesta. Hinta ilmeisesti on asetettu samalle tasolle kuin lihan ja voisi olla halvempikin. Aikaisemmin sillä oli patentin suoja, mutta se on jo vanhentunut. Koskahan tulee kilpailua? Marlow Foods Ltd myy sitä vasta 11 maahan, joten kasvun varaa kyllä on.
Ilmoita asiaton viesti
Kilpailijoiksi pitänee laskea kaikki lihajäljitelmät, joista soijarouhe on jo tosi halpa vaihtoehto lihalle. Se on lisäksi kuivamuona, vrt quorn ja muut pakasteet. On semmonen jotenkin helppo. Quorn vaikutti autenttisemmalta kyllä, vaikken nyt rinnan ole maistellut, enkä niin pitkään vertaillut että varmaksi osaisin sanoa.
Mutta kyllä näissä kaikissa tulevaisuutta on, mikäli säilyvät skandaalinkäryttöminä – toisin kuin lihalle tavan takaa käy.
Ilmoita asiaton viesti
Jos prosessitekniikan kannalta ajattelee, niin sieniproteiinin tuotanto on puhtainta, laboratoriotasoa periaatteessa.
Kuivattu versus pakaste on taas hinta-, säilyvyys- ja koostumuskysymys. Pakaste saadaan houkuttelevammaksi, mutta muuten se on aika huono tapa, kuten aiemmin sientenkin osalta olen todennut. Varmaan tuota sieniproteiinia tulee vielä muissakin muodoissa kunhan sekä kysyntä että tarjonta kasvaa.
Eilen ostettiin sian kieliä, keitin niitä painekattilassa reilu ½ tuntia ja maistoin yhtä. Leikatessa huomasin teräspiikin. Noin millin paksu ja kolmisen senttiä pitkä. Hieman käyrä. Pinta oli musta ja liha sen ympärillä myös mustunut.
Pieniä luun paloja tms. on usein tullut vastaan jauhelihoissa ja makkaroissa, mutta ne eivät niin haittaa. Kirjolohipullia en enää suostu syömään. Liian usein aika isoja ruodon paloja löytyi. Sellainen muutaman millin pituinen ja yli millin paksu osui ikenen ja hampaan väliin.
Hevosen liha on muuten ihan hyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun tota lihaa alustellaan kasvatettavaksi labra-olosuhteissa, niin oletan sieniproteiininkin päätyvän keskusteluun. TM testaa?
Kumman puoleen kallistuvat etiikan esitaistelijat?
Labralihalla eläimille parempaa elämää alkuun jep, mutta tokihan lehmä kuolee aikanaan sukupuuttoon, jos ei sitä ”tarvita”. Vai tarvitaanko, kantasoluiksi tms. Kuinka rankkaa se on sitten. Ja onko oikein, että liha sillä tavalla kasvatetaan.
Sieniproteiini lienee kaikin puolin hyväksyttävä valinta. Vai? Ei, en omista quornin tarjoajien osakkeita, vaikka se olisi luultavasti järkevää.
Ilmoita asiaton viesti
Pakastealtaasta löytyy myös paneroituja soijasuikaleita, joita lapset pitivät hieman kanamaisina. Itse olisin voinut kuvitella syöväni mustekalaa, rakenne oli vähän sellainen. Maku varmaan mausteista kiinni, mutta ihan ok.
Ilmoita asiaton viesti
Sienten merkitystä kasveille ajatellen tuntuu tolkuttomalta, että nimenomaan sienirihmastoja tuhoava kasvinsuojeluaine on yleisessä käytössä. Aineen nimi on tietenkin Roundup, vaikuttava aine glyfosaatti, vamistaja Monsanto, käyttäjiä yksityisten lisäksi viheralan yritykset ja kaupunkien puutarhaosastot.
Ilmoita asiaton viesti
No siitä se taitaa johtua, että mustesientä ei enää ole näkynyt nurmikoilla niin suurissa määrissä kuin pari kolme vuosikymmentä sitten. Toinen tietysti se lannoituspuoli eli koirien ulkoiluttajien parantuneet tavat. Silloin aikoinaan haisi keväällä lumien sulettua ihan siltä itseltään parikin viikkoa kaupungeissakin.
Mustesieni olisi kolmen tähden, mutta aika hankala hyvin nopeasti pilaantuvana. Ei ole kovin tuttu myöskään kasvupaikkojensa takia.
Ilmoita asiaton viesti
Tein äsken chili con quornia ja hyvää oli. Kaupassa quornia sai vähän aikaa etsiä. Löysin ensin lihapakasteiden joukosta pihvinä ja sitten olisiko ollut ateriapakasteiden joukosta rouheena, jota etsin. 300 g ja hinta 3,89 €.
Sekä makua että koostumusta kuvailisin pehmeäksi. Ei sitä sieneen tai hiivaan osaisi yhdistää, jos ei tietäisi. Chili con carnessa minä käytän jauhelihaa ja quorn-rouhe korvaa sen mainiosti.
Luultavasti ostan taas quornia, kun haluan hämmästyttää vieraita. Nykyinen hinta on sen verran kalliimpi, että arkiruuaksi se ei minulle kelpaa. Rahalle on parempia käyttötarpeita, mutta yhden kokeilukerran perusteella olisin valmis maksamaan quornista hieman enemmän kuin lihasta. Ainakin vaihtelun vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei siinä hiivat ei sienet maistu tosiaan. En olisi koskaan tiennyt muuta kuin normi-Bolognesea syöneeni, jos ei olisi kerrottu.
Vaikka ketjussa sienet itävätkin, niin kokeilepa arkivaihtoehdoksi sitä soijarouhetta myös. Se on jo paljon lihaa halvempaa, eikä minusta aivan kelvotonta. Täyttävyydestä tai ravintoarvoista en tiedä. Ihan kuin ois nälkä palannut nopsaan kuin salaatista, mutta se saattoi johtua jostain muustakin.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy kokeilla. Ne soijamakkarat olivat sen verran paha pettymys, että olen vältellyt soijaa. Toisaalta soijakastiketta käytän hyvin paljon, se on lähes yksinomainen suolan lähde tekemissäni ruuissa. Sitä ennen käytin fondeja, mutta ne ovat turhan kalliita.
Chili con carne tosin kun on jo kolmannes papuja minun reseptissäni, niin siinä lihan korvaaminen pavuilla ei taida oikein toimia.
Sellaista olen kuullut väitettävän, että nälän tunne lähtisi paremmin, kun pureskelee kunnolla, mutta se taitaa liittyä psyykkiseen puoleen. Fyysinen nälän tunne taas riippuu mahalaukusta. Jos paastoaa pari päivää, se fyysinen nälkä häipyy, kun mahalaukku on supistunut ja mukautunut uuteen kokoonsa. Olen kokeillut monta kertaa. Laksatiiveilla prosessia voi hieman nopeuttaa. Niitä en ole kokeillut. Varmaan ruuan koostumuksellakin on vaikutusta, mutta se alkaa olla lähellä ihmedieettien valtakuntaa. Ei oikein uskalla uskoa lukemaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Jauhelihalta se soijarouhekin vaikuttaa. Mutta olisko sen verran quornia pavuhtavampi, ettei tosiaan toimi chili con rouheena. Bolognese-peruspastalla alkuun. Meillä se ensiesiintyi lasagnessa ja luulen että se oli joku kevytversio muutenkin. Pakastettu soijarouhe-Bolognese oli aika autenttinen, kuivaroihe ei ole tainnut ehtiä sinne asti.
Ilmoita asiaton viesti
Ja ne nakit on olleet semmosia jauhosia, niistä on puuttunut norminakin rasvaisen rapsakka kimmoisuus ja maku. Näissä new gen soijatuotteissa on varsin vähän, jos lainkaan enää sitä ongelmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Moderointilinjauksia aikoinaan miettiessäni tulin siihen päätökseen, että off-topic-viestejä en poista enkä muutenkaan yritä niitä rajoittaa, lähden jopa itse mukaan niihin. Ongelmallisia ne ovat lähinnä sen takia, että kiinnostavakin keskustelu ei helpolla löydy kirjoituksen otsikon perusteella.
Tämän kirjoituksen keskusteluosiossa ”vahinko” pääsi hyvin pitkälle tapahtumaan, mutta nyt on uusi kirjoitus Chili con quorn. Taisi vain aihe tulla jo riittävän perusteellisesti käsiteltyä.
Kiitokset Mikaelille hyvistä ja mielenkiintoisista kommenteista.
Ilmoita asiaton viesti