Chili con quorn
Quorn on lordi Rankin ja ICI:n 60-luvulla kehittämä ratkaisu maailman ruokaongelman keskeiseen kysymykseen: miten tuottaa proteiinia kustannustehokkaammin kuin lihakarjan avulla. Quorn on sieniproteiinia ja tarkemmin sanottuna sitä saadaan viljelemällä tankissa erästä homesientä, fusarium venenatumia. Sieniproteiini sai myyntiluvan Englannissa vuonna 1985 ja Suomessa se tuli markkinoille 2012. Tällä hetkellä sitä myydään 11 maassa.
Prosessi on patentoitu, joten sen kuvaus on kenen tahansa saatavilla ja patentti on jo vanhentunut. Ilmaantuuko kilpailua, halpeneeko hinta ja syrjäyttääkö sieniproteiini soijan?
Chili con quornin ainekset
- riisiä 3 dl
- 300 g quorn-rouhetta
- (pari kesäsipulia)
- rasvaa, voita tai öljyä maun mukaan, quornissa rasvaa on vain 2 %.
- purkki (400 g) tomaattimurskaa
- purkki papuja
- (kukkurainen ruokalusikallinen, noin 10 g hienoksi jauhettua kuivattua suppilovahveroa)
- soijakastiketta maun mukaan
- 3 tippaa Blairin sudden death chilikastiketta
Ainekset ovat siinä järjestyksessä, jossa ne lisätään. Tarvitset kaksi kattilaa ja paistinpannun.
Laita ensin riisit kiehumaan. Quorn paistinpannulle mahdollisten silputtujen kesäsipuleiden ja rasvan kanssa, mausta soijakastikkeella ja tarkista maku. Toiseen kattilaan tomaattimurska, pavut ja mahdollinen suppilovahverojauhe. Suppilovahverojauhetta ei myydä kaupoissa eikä tukuissa. Kun paistinpannussa on valmista, kaada sisältö kattilaan, lisää chilikastike, tarkista maku, lisää mahdollisesti vielä soijakastiketta ja anna kiehahtaa. Riisi ei välttämättä ole vielä valmista, joten odota vielä hetki ja sitten bon appetit.
Quornista lisää kirjoituksenii Kasvien sienipuhelin kommenteissa.
Hyvä. Tää ansaitsee oman vitjan, nyt kun labra-lihasta on vastikään raportoitu ja yli 200 kiloeuron kilohintaan. Vai pihvi-.
Uskon että tästä tulee suurta.
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti tulee. Ihmeen kauan sieniproteiinin käyttöönotto on kuitenkin vienyt. Sain sellaisen käsityksen, että keksintö olisi vuodelta 1965, joten myyntilupaan vaadittiin 20 vuotta. Siitä sitten vielä 28 vuotta ennen Suomeen tuloa.
Siitä on vaikea sanoa, että onko Englannissa ja muissa maissa, joissa quorn on lanseerattu ennen Suomea, tehty virheitä tuotteistamisessa. Ne ensimmäiset soijamakkarat olivat ainakin minun mielestäni tuotu markkinoille liian aikaisin. Huono tuote muodostaa helposti kuluttajille negatiivisen ennakkokäsityksen myös jatkokehiteltyihin tuotteisiin. Quornista minulle tuli positiivinen kuva. Turhan kallis hinta ei paljon haittaa.
Englanninkielisessä quorn-artikkelissa kerrotaan aika paljon lähinnä kilpailijoiden aiheuttamasta kiusasta ja kananmunan sidosaineena käyttämisen aiheuttamasta vegaanien vastustuksesta. Ei niin suurta yleisöä heilauttavia seikkoja.
Juttuun laittamassani englanninkielisessä wikipedian artikkelissa verrattiin quornin tuotannon tilankäytön tehokkuutta lihakarjan vastaavaan, mutta hyvin vaikeaselkoisesti. Varmaan kuitenkin niin, että tekniikka voittaa luonnon. Prosessin tehokkuus on suomenkielisen quorn-artikkelin mukaan ylivoimainen.
Ilmoita asiaton viesti
Aika mielenkiintoisia historiankirjoja. Osaan kuvitella, että tämän luokan ruokainnovaatiolla on keskimääräistä innovaatiota paljon pidempi ja kivisempi läpimenon tie.
Siloisempi silti takuulla kuin hyönteissyönnin. Monikohan kehitystä jarruttanut kilpailija on harjoitellut oman tuotannon patentin raukeamista odotellessaan valmiiksi. Tällä voidaan vielä ruokkia vaikka mitä.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla varsin tavanomaista aloilla, joilla on suuria tulevaisuudenodotuksia. Muistan aika hyvin Refaat el Sayedin ja Fermentan, koska asuin vuoden Ruotsissa keväästä -85 lähtien. Vuoden ruotsalainen, Ruotsin rikkain mies ja lopulta kuudeksi vuodeksi vankilaan törkeästä petoksesta lähes varattomana.
Ruotsin taitoisille: http://www.foretagsamheten.se/Entreprenorer/Entrep…
http://sv.wikipedia.org/wiki/Refaat_El-Sayed
Suomessa tuosta ei paljonkaan uutisoitu, mutta tuskin Wincapitakaan Ruotsissa. Yhteys quorniin tietysti se, että Fermenta oli biotekniikkafirma ja vuosi -85.
Ilmoita asiaton viesti
Tuon ensimmäisen linkin takaa löytyvästä jutusta ei täysin välity se, miten valtavasta jutusta oli kyse. Refaatin ja P. G. Gyllenhammarin (Volvon silloinen tj.) piti muuttaa koko Ruotsi biotekniikkamaaksi. Mediassa koko juttu näyttäytyi jopa suurempana kuin Nokian menestystarina Suomessa. Kaikki tapahtui suuren julkisuuden kannalta noin parissa vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tuo oli tosiaan 80-luvun puolivälin suurin tarina Ruotsissa. Siitä on kirjoitettu ainakin neljä kirjaa, ks.: https://www.finna.fi/Record/vaari.696849
Itse olin hieman samantapaisissa kuvioissa toimijana vuosituhannen vaihteessa, kun näytti mahdolliselta, että Linux yleistyisi työpöydillä (pöytä- ja kannettavat tietokoneet). Oli varsin suuria odotuksia ja öisin lentämään tottuneita riskisijoittajia. Siitäkin on Suomen osalta kirjoitettu kirja, Platinainen pilvenreuna : Santeri Kanniston erokirja tietoyhteiskunnasta, yrittäjyydestä ja GNU/Linuxista. Täynnä valheita, kun kertojana on päämulkku, mutta totta siteeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä resepti on muunnos chili con carnesta, jossa ainoa ero valmistusaineissa on 400 g jauhelihaa. Jauhelihaa käytettäessä se pitää ruskistaa eli paistaa ensin niin, että enimmät nesteet poistuvat ja lopulta jauhelihan värikin muuttuu tummemman ruskeaksi.
Blairin sudden death on kaikkein vahvimpia tavallisia chilikastikkeita. Blairin death-sarjassa on kaksi vielä sitä vahvempaa. Minulla on sitä 50 ml pullo ja se on riittänyt neljäksi vuodeksi. Nyt pullo on jo melkein tyhjä. Sitä ei oikein voi käyttää pöytämausteena, koska sen annostelu on vaikeaa. Yksi tippa 100 g lihaa kohden on tulisuus, jota muut perheessä sietävät. Itse lisään lautaselle miedompaa pure deathiä. Välillä kun sitä ei kaupasta löydy, tulee ostettua original deathiä, joka on astetta miedompaa ja erittäin hyvän makuista.
Original death on viime aikoina ollut selvästi tulisempaa kuin vuosi tai pari sitten. Tämä johtunee chilisatojen erilaisesta tulisuudesta. Myös chilin eri osien tulisuus vaihtelee hyvinkin jyrkästi. Erään suipon lajikkeen kärki on ihan paprikaa, mutta lähellä naga jolokiaa kannan lähettyvillä. Ruuanlaitossa ja resepteissä tulisuus on lisäksi sen takia hankala, että tulisuus häipyy hyvin herkästi keitettäessä ja jo pelkkä kiehautus poistaa hyvinkin puolet tai jopa enemmän.
Ilmoita asiaton viesti