Melkein töissä Dalla Vallella
Tiesitkö, että metsästä kerättyjen marjojen ja sienten myynnistä saatava tulo on verovapaata. Luultavasti, mutta sitä et tiennyt, että niillä voi ansaita ihan mukavasti, selvästi paremmin kuin keskivertotyöläinen, jos vain on hyvät apajat, oikeat menetelmät ja taitoa.
Marjat eivät minua innosta, mutta sienestäjänä olen aika kovaa amatööritasoa. Siksi teinkin eilen koeluontoisen yhdistetyn sienestysreissun ja opintomatkan Huittisiin, jossa on Dalla Vallen lähin ostopiste.
Sienestys ei sujunut kovin hyvin. Ensimmäinen oli vanha tuttu vakiopaikka ja sieltä löytyi ihan kohtuullisesti 1. luokan herkkutattia, koska olin tyhjentänyt sen melko tarkkaan lauantaina. Tuon paikan osalta olisi kannattanut pitää ainakin päivän pidempi tauko, koska edellisestä sateesta oli jo toista viikkoa.
Toinen paikka oli lopulta yllättävän hyvä. Olen sienestänyt tai oikeammin oppinut sienestämään siellä lapsena. Hieman hämmentävää oli se, että sieltäkin herkkutatit löytyivät juuri sieltä, mistä ne nykyisten uudempien oppieni mukaan pitäisikin löytyä. Kun olin lapsi, herkkutattia löytyi, mutta hyvin harvoin. Nyt ei juuri mitään muuta löytynyt. Siellä ei varmaankaan kukaan muu ole käynyt tänä vuonna sienestämässä, joten myös liian huonokuntoista ja paljon 3. luokan herkkutattia löytyi.
Olin lähtenyt kotoa noin klo 9:30 ja näihin kahteen paikkaan ja ajomatkoihin oli mennyt niin paljon aikaa, että alkoi olla jo kiire Huittisiin. Ostoaika siellä on klo 16:00 – 17:00. Oli kuitenkin kiireellisempiä asioita. Se oli oikeastaan aika kiva elämys käydä riukupaskalla. Painetta oli kerääntynyt jo metsässä ja olin miettinyt sammaleen käyttöä, mutta kestin autolle asti ja siellä oli talouspaperia. Olin parkkeerannut tukkipinojen lähelle ja siellä sattui olemaan kumossa vanha sähkötolppa sopivalla korkeudella toisesta päästään nojaten tukkeihin. Sen päällä istuessa keho oli sellaisessa asennossa, että toimitus oli hetkessä hoidettu. Painekin tietysti auttoi. Sen paikan viimeisen herkkutatin näin siinä riu’ulla istuessa.
Huittisiin ehdin ihan mukavasti ja ehdin rupatella sekä ostajan että kahden miehen porukan kanssa, jotka olivat liikkeellä kartanovolvolla. Sen perä oli ihan täynnä herkkutattia. Olivat aloittaneet keräämisen puolelta päivin ja apajan ainoa huono puoli oli vaikeakulkuisuus. Oma arvioni puolen päivän työn tuotosta kummallekin on hieman alle 100 €. Oli siellä myös katumaasturi, jonka perä oli täynnä.
Näiden ammattilaisten touhujen ja omien kokemusten perusteella voin sanoa, että sienestys on kannattavaa silloin, kun puhdistamiseen menee enemmän aikaa kuin sienten etsimiseen. Herkkutatteja olen löytänyt kaksi kertaa siihen tapaan.
Huittisissa Dalla Valle ostaa vain 1. ja 2. luokan herkkutattia. Myyjät kertoivat ostajalle, että 3. luokan herkkutattia löytyisi vaikka kuinka paljon. Minä olin kerännyt myös 3. luokkaa, joten minulle jäi vielä korillinen säilöttävää. Ei se 14,05 € kuitenkaan kata edes bensakuluja jälkimmäisestä sienestyspaikasta Huittisiin ja takaisin.
Tulipahan kokeiltua. Lisäksi on täysin mahdollista, että täällä rannikon tuntumassakin vielä sataa riittävästi, jotta herkkutatin kasvu lähtee kunnolla käyntiin.
III luokan tatit kuivattu, jauhettu ja punnittu. 255 g, joka vastaa noin 12,5 litraa tuoretta. Muutaman jalan heitin pois riesan takia ja lakkeja veistelin.
Ilmoita asiaton viesti
Mietin tattikastikkeen äärellä tänään, kaduttaakohan talvella kun laitoin kaikki pakkaseen.
Ilmoita asiaton viesti