Sähkösavuke – Hyvät ja huonot laitteet pitkäaikaiskäytössä
Olen käyttänyt sähkösavukkeita jo yli kaksi
vuotta ja sinä aikana moni laite on kulunut loppuun tai rikkoutunut.
Hyvälaatuinen sähkösavuke kestää jatkuvaa käyttöä useita kuukausia, joka
voi tuntua lyhyeltä ajalta, mutta käyttöympäristö on erittäin vaativa.
Syöpyminen, mekaaninen kuluminen, iskut ja kolhut sekä karstoittuminen
ovatkin yllättäen merkittävämpiä kuin litium-akkujen ”väsyminen”.
Syöpyminen
Useissa akuissa on kromattuja messinkiosia ja ennen kuin litium-akun
käyttöikä loppuu, on kromi usein ehtinyt jo syöpymään hien vaikutuksesta
sormien hankauksen täydentäessä kulumista. Kromin alla on kellertävämpi
nikkeligalvanointi, mutta sekin syöpyy, kuten myös kupari ja lopulta
paljastuu messinki, josta osa on tehty. Silti akku pitää vielä latausta.
Galvanointikerrokset ovat kromauksessa hyvin ohuita, joten syöpyminen
näkyy helposti. Myös ruostumaton teräs syöpyy, mutta ohuen kerroksen
poistumista ei huomaa, koska samaa tavaraa on kertaluokkia paksumpi
kerros. Ei siis ongelmaa, paitsi nikkeliallergikoille. Ruostumattomassa
teräksessä on tyypillisesti joko 10 tai 8 prosenttia nikkeliä.
Maalipinnoitetuista akuista tai akkurungoista minulla oli aikaisemmin
hyvin huonoja kokemuksia, mutta uudemmissa laitteissa en ole vastaavaa
havainnut. Maali siis kuoriutui pois ja alta paljastui ruostumaton
teräs. Haitta oli lähinnä esteettinen, koska se maali ei tietenkään
kaikki kerralla lähtenyt. Jos maalipinta naarmuuntui, pääsi ilmeisesti
hien sisältämä rasva etenemään vähitellen maalipinnan alla ja tosiaan jo
yksi naarmu riitti käynnistämään prosessin.
Ei mitenkään yllättäviä havaintoja. Rannekelloja on jo vuosikymmeniä
ollut myynnissä titaanipintaisena nikkeliallergikoille ja vielä
hikisemmässä paikassa eli sormissa on lähes poikkeuksetta käytetty
kultaa.
Mekaaninen kuluminen
Mekaaninen kuluminen on minua haitannut vain ensimmäisissä
laitteissani, joissa oli perinteinen höyrystin, johon työnnettiin
nesteellä kostutettua pumpulia sisältävä muovinen patruuna. Patruunan ja
höyrystimen liitos tietysti ei kestänyt tiukkana kovin montaa
liittämiskertaa ja sitten liitoksen kautta alkoi valua nestettä kiitos
kapillaari-ilmiön. Niitä patruunoita olisi pitänyt vaihtaa hieman
useammin, mutta kun ne maksoivat noin puoli euroa kappale, niin pian
siirryin säiliöhöyrystimiin, joissa vuotoa ei esiintynyt.
Rakenteellinen kestävyys
Sähkösavuke rikkoontuu hyvin tyypillisesti tippuessaan tai
puristuessaan vahingossa. Viimeeksi näin kävi pitkän syystakin taskussa
olleelle laitteelle, kun vedin auton oven kiinni. Taskun kohta takissa
oli auton istuimen ja oven välissä. Taskussa oli muutakin tavaraa, joten
tarkempi analyysi olisi vaikeaa, mutta lopputulos oli, että
tankkimallinen höyrystin oli kahdessa osassa ja akussa lommo.
Höyrystimen pystyi kuitenkin pelkällä sormivoimalla kokoamaan eikä lommo
haitannut akun toimintaa. Nestettäkään ei ollut päässyt valumaan.
Muoviosat ovat tietysti ensimmäisinä rikkoontumassa, mutta yleensä
niitä ei käytetä kalliiden laitteiden kriittisissä osissa. Joskus
kuitenkin käytetään. Esimerkiksi Lavatube VV -akkurungossa sen yläpään
sulkee muovitulppa, johon on upotettu höyrystimen metallinen
vastakappale. Jos Lavatube tippuu, irtoaa muovitulppa melko herkästi.
Sekään ei vielä välttämättä haittaa, mutta jos höyrystimen
vastakappaleeseen juotetut johdot irtoavat, on korjaaminen jo
haasteellista.
Myös sähkötupakan muodosta johtuva rakenteellinen heikkous pelottaa erityisesti Vision Vivi Novan
(VVN) ja akun liitoskohdassa. VVN on melko paksu, 19 mm, mutta se
kiinnittyy akkuun ns. 510-kierteellä, jonka ulkohalkaisija on vaatimaton
6,8 mm. eGo-tyyppisen akun halkaisija on 14 mm ja eGo-kierteen
ulkohalkaisija on 12 mm. Useimmat tankkihöyrystimet eivät käytä
eGo-kierrettä, mutta ne ulottuvat sen yli ja liitos on sen ansiosta
tukevampi.
Höyrystimien karstoittuminen
Höyrystimiä joutuu vaihtamaan harmillisen usein niiden tukkeutuessa
karstaan. Laitteistokustannuksista höyrystimien osuus on helposti
kaikkein suurin yksittäinen potti. Jo ennen tukkeutumista maku muuttuu
epämiellyttäväksi, joten jo senkin takia vaihtoväliä ja kustannustasoa
on vaikea arvioida.
Tankkimallisia höyrystimiä on useita erilaisia. Osassa voi vaihtaan
höyrystinytimen, kuten VVN:ssä, mutta useat tankkihöyrystimet ovat vain
hieman kalliimpia kuin VVN:n höyrystinydin. Jos viitsii pikkutarkkaa
näpräämistä, on tarjolla myös höyrystimiä, joihin voi vaihtaa itse
vastus- ja imulangan. Molempia lankoja myydään halvalla metritavarana
eikä niille soveltuvat höyrystimetkään ole erityisen kalliita.
Eräs varteenotettava tapa säästää höyrystinkustannuksissa on käyttää
mahdollisimman vähän karstoittavia nesteitä. Vähän karstoittava neste
on väritöntä. Vaikka käyttämäni mentholin makuinen neste onkin
väritöntä, myös sitä käyttäessä tapahtuu karstoittumista, tosin hyvin
hitaasti. Makuasiat ovat kuitenkin vaikeita ja jos suosikkinesteesi on
voimakkaan väristä, se todennäköisesti myös karstoittaa nopeasti.
Karstan voi kuitenkin ainakin osittain poistaa ultraäänipesurilla.
Hyörystimet ovat niin pieniä, että pienimmätkin ultraäänipesurit ovat
varmasti riittävän suuria ja niitä saa kaupasta jo muutamalla kympillä.
Jos laitteelle keksii muutakin käyttöä, kannattaa ehkä samalla harkita
hieman isompaa. Ultraäänipesurin tehokkuus vaikuttaa riippuvan hyvin
paljon höyrystimen rakenteesta. Bud on rakenteeltaa hyvin suljettu ja se
ei tunnu puhdistuvan juuri lainkaan. VVN ja muut isommat
säiliöhöyrystimet taas ovat avoimempia ja niitä vaikuttaa kannattavan
pestä. Ultraäänipesuri on minulle varsin tuore ostos, joten tästä
aiheesta varmaankin myöhemmin lisää.
Loppupäätelmät
Aikaisemmin olin sitä mieltä, että akkurungoissa on tulevaisuus,
koska niissä voi käyttää halpoja vakioakkuja. Ne akkurungot vaan eivät
kestäneet ja nyt erityisesti sähkösavukkeille tehdyt eGo-tyyppiset akut
ovat suosikkejani. Ne kestävät normaalissa käytössä noin puoli vuotta,
kaksi kappaletta maksaa muutaman kympin ja muodostavat lopulta melko
pienen osuuden höyrystämisen kustannuksista.
Höyrystimet ovat vaikeampi, nopeammin kehittyvä ja
mielenkiintoisempi aihe. Oma tämänhetkinen suosikkini on 1,6 ml vetoinen
eGo CE4 clearomizer. Sen hinta on vitosen paikkeilla, se karstoittuu
hitaahkosti ja rakenne soveltuu ultraäänipesuun. VVN on turhan
massiivinen, mutta myös se on hyvä. Varhainen suosikkini Bud on joutunut
epäsuosioon hankalan täytettävyytensä, pienen vetoisuutensa ja
nopeahkon karstoittumisen ja pesuun soveltumattomuutensa takia. Jos
välttämättä haluaa yhtä ohuen laitteen kuin savuke on, en kuitenkaan
tiedä parempaa vaihtoehtoa Budille.
Alkuperäinen julkaisu: http://www.raimokoski.fi/?q=node/27
Itseäni kiinnostaa kovasti kääryleiden vaihtaminen turvallisempaan annostelumuotoon. Tällaiset blogit ovat korvaamattamia teidonlähteitä, kiitosta vain!
Mietin,voisiko laitteista poistaa karstaa liuottimilla ultraäänen sijaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kokeiltu on. Tiskikoneessa ei ainakaan karstaa saanut poistumaan. Olen jonkun verran alan foorumeita seurannut ja ultraäänipesurin käyttö on ollut ainoa tapa, jonka on väitetty toimivan. Itse olen kokeillut vasta muutaman päivän ajan, joten en ole täysin varma sen tehosta. Motonetistä ostin, kun on lähellä ja hinta oli halpa. Biltemassa olisi ollut turhan iso ja kallis.
Ultraäänipesurin ohjeissa sanotaan, että kuuma vesi ja pieni määrä tiskiainetta lisäävät tehoa, joten ei se kovin paljon eroa tavallisesta pesusta.
Ilmoita asiaton viesti
Justiinsa eilen ajattelin, että milloinkahan se Raimo Koski mahtaa palata meidän iloiseen seuraamme ja olisi voinut joulupukiksi vaikka ehdottaa.
Poikani on jauhanut nikotiinipurkkia varmaan nelisen vuotta ja olen suositellut sille samaa konstia jolla pääsin riippuvudestani lääkärin kirjoittaman reseptin avulla. Suosittelen sinullekin.
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Ilmoita asiaton viesti
Ollut aika paljon muita kiireitä. Varoittelin siitä jo alkusyksystä.
Nikotiinipurkkaa kokeilin vajaa 10 vuotta sitten, mutta leuat ei jaksaneet. Yleensäkään en purukumia pureskele. Vieroituslääkkeillä pitäisi olla aika ilkeitä sivuvaikutuksia joillekin.
Ei sähkösavukekaan vaikuta kaikille sopivan, mutta minun mielestäni se kyllä on paras tapa lopettaa tupakointi. Kannattaa ainakin kokeilla. Kun itse olen vaihtanut tupakointitapoja savukkeista pikkusikareihin ja sitten piippuun, oli piipusta sähkösavukkeeseen siirtyminen helpompaa kuin pikkusikareista piippuun, mutta vaikeampaa kuin pikkusikareihin siirtyminen.
Ilmoita asiaton viesti
Huomsin varoittelusi syksyllä ja siksi en olekaan ihmetellyt häipymistäsi, mutta jostain syystä tulit eilen mieleeni.
Minulla ei tullut sivuvaikutuksa tästä lääkkeestä, vaikka yleensä olen aika altis sivuvaikutuksille. Selvisin yhdellä lääkekurilla kun päätin niin. Sitäkin voisi varmaan jatkaa vaikka miten kauan. Viikon verran sitten kärvistelin, mutta aika nopeasti kumminkin ohitin vaikeimman vaiheen.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kun oli aika edistyneille höyrystäjille suunnattu, niin lyhyesti perustietoa ja linkkejä sähkösavukkeista:
http://esikari.com/page/4/tietoa-sahkosavukkeista
http://esikari.com/page/5/miksi-sahkosavuke
Ilmoita asiaton viesti
Siinähän kumminkin jatketaan nikotiiniriippuvuutta, mikä on sekin haitallista ja voi aiheuttaa sairauksia.
Ilmoita asiaton viesti
Vähemmän, kuin oikeat tupakit.
Ilmoita asiaton viesti
Nikotiini on yllättävän vaaraton: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikotiini#K.C3.A4yt.C…
”Nikotiini aiheuttaa lähinnä voimakkaan riippuvuuden eikä sinänsä aiheuta tupakointiin liittyviä vaaroja.” Tuo jatkuu sitten hyvin mitättömillä oireilla ja pahoinvoinnilla, joka on merkki yliannostuksesta ja sen välttää laimentamalla höyrystystysnesteen nikotiinipitoisuutta.
Toisaalta http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikotiini#K.C3.A4yt.C… listaa mielestäni merkittävämpiä vaikutuksia kuin haittojen kohdalla.
Kokonaisuutena nikotiini on siis mieluummin lievästi hyödyllinen jos riippuvuutta ei oteta huomioon. Minulla sattumalta fyysinen riippuvuus nikotiinista on hyvin pieni, mutta tapariippuvuus suuri.
Ilmoita asiaton viesti
Kerronko mikä sairaus sai minut turvautumaan lääkkeeseen joka lääkäri ohimennen mainitsia kun vaihtoehtona olisi ollut lääke joka olisi aiheuttanut hiustenlähdön?
Keuhkodiagnoosi ei vielä riittänyt minulle lopettamisen syyksi.
Mutta kun lääkäri kertoi, että tätä tautia on todettu vain tupakoitsijoilla, sillä on yhteyttä nikotiiniriippuvuuteen. Pyysin kirjoittamaan vieroituslääkereseptin kokeiltavaksi ensin.
Minä nyt satun tietämään kantapään kautta ja siihen luotan enemmän kuin Wikipedian, jos kyseessä on lääke- tai tupakkatehtaiden intressit.
Ilmoita asiaton viesti
Tupakan savusta on löydetty noin 4000 erilaista kemiallista yhdistettä. Minä olen asian pelkistänyt niin, että yleensä savukaasujen hengittäminen on haitallista. On niitä pienhiukkasia ja etenkin tervaa. Nikotiini lienee niistä aineista kaikkein parhaiten tutkittu. Tosin wikipedia oli varsin varovainen sekä hyödyistä että haitoista. Minä tulkitsin niin, että se on enimmäkseen harmiton.
Voisin minä jättää nikotiinin poiskin höyrystysnesteestä, mutta en ole vielä keksinyt pätevää syytä. Sitten olisi vain elintarvikelisäaineita ja mentholia. Propyleeniglykolia tai glyserolia käytetään mm. leivän lisäaineena estämään kuivumista.
Nikotiinia löytyy muuten ilmeisesti lähes kaikista Solanaceae-suvun kasveista, joihin kuuluvat mm. peruna, tomaatti, paprika ja chili. Määrät lienevät pienempiä kuin tupakassa ja vaihtelevat kasvinosasta riippuen.
Ilmoita asiaton viesti
Lähde vielä englanninkielisen wikipedian kautta kaivettuna: http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/jf990089w
”This investigation was initiated as a result of proposals in the literature that dietary nicotine intake could contribute to the level of nicotine metabolites in biological fluids such as salivary cotinine concentration. Nicotine concentration was determined in several frequently consumed vegetables from the nightshade family (Solanaceae) (i.e., tomatoes, potatoes, aubergines, and peppers), as well as in some of their processed products. The edible Solanaceae fruit analyzed in this investigation were found to contain relatively consistent amounts of nicotine in the range of 2−7 μg/kg for fresh fruits. Nevertheless, the nicotine concentrations of the investigated tomato varieties decreased significantly with increasing degree of ripening of the fruits. In addition, a variety of black as well as green teas was investigated for the nicotine content. Nicotine content in tea leaves was found to be highly variable and sometimes much larger than in the Solanaceae fruits. On the basis of the observed concentrations and the respective food consumption data for different countries, a distributive analysis of the results suggests that the mean daily dietary nicotine intake for the population of the countries for which consumption data were available is approximately 1.4 μg/day, 2.25 μg/day at the 95th percentile.”
Teetäkin tule juotua joskus paljonkin…
Ilmoita asiaton viesti
Mä oon tainnutkin joskus polttaa teepuruja kun tupakka on ollut loppu.
Ilmoita asiaton viesti
Lapasena leikin polttavani tupakkaa, tein sätkiä teestä. Kerran aikuisenakin kokeilin darrassa – aika oli kullannut muistot..
Ilmoita asiaton viesti
perunasta voi tulla aika riippuvaiseksi.
Tervaa kai lähinnä keukoni on tuhonnut.
Ilmoita asiaton viesti
Oikein kun Raimo Koski puhuu aiheesta. Sähkötupakka, kuten nikotiini-purukumitkin ovat tarkoitettjua varsinaisesta tupakoinnista eroon pääsemiseen.
Positiivista palstalle, ettei niuhot ole osallistuneet keskusteluun. Jossain 24-palstalla häiriköijät olisivat jo joukoittain pilaamassa keskustelua.
Jos muistatte, lopetin tupakanpolton uudenvuoden lupaukseen 2006 Lupaus kesti 7- vuotta. Sitten tuli tieto sairastumisesta parantumattomaan suolistosyöpään. Kiukustuin, ja päätin kaiken järjen vastaisesti ryhtyä polttamaan piippua.
Nyt piiputteluani on jatkunut melkein vuoden, ja myönnän,- olen koukussa. Oikeastaan olin koukussa jo parin viikon jälkeen uusaloittamisestani.
Piippuni palaa kuin jatkuvalämmitteinen sauna. Aina kun pesä on tyhjä, pannaan pesään uudet pöönät.
Nyt on tullut tupakoinnista johtuvaa, entistä epämiellyttävyydenkin tunnetta.
Enpä tiedä…. Kyllä minä tämän lopettamaan pystyisin, vaikka hyvälaatuisiin piippuihin sijoitinkin toista tonnia. (10)
Lääkärini soitti juuri, ja sanoi: ”Maksasta löytyi noin 3,5 senttimetriän kokoinen muutos. Pidämme sitä tässä vaiheessa etäpesäkkeenä.” Ct-kuvaus tehtiin eilen.
Menenpä täyttämään piipun taas, ja piipahdan ulkona.
Puhdistin piiput äsken. Haisivat kuin sata paskahuussia. Rassilla vedin puhtaaksi. Pesät putsasin piippuporalla. Lopuksi vedin pesäosat vielä imurilla puhtaaksi.
Kyllä nyt taas ilma kiertää.
Ilmoita asiaton viesti
Mites sinä Markku muuten jakselet?
Ilmoita asiaton viesti
Koko kesän talven jälkeisestä lääkitystautosta olen voinut hyvin. Viime talven lääkitys puri tarkoitetulla tavalla.
Noin kuukauden välein on ollut kontrollikuvaus, Ct-kuvaus. Se on keskivartalon kerroskuvaus, joka on näitä lääketieteen huipputuotteita.
Vielä kuukausi sitten kaikki oli hyvin, vaikka lievää kasvua imusolmukkeissa, ja kasvainmerkissä olikin. Maksassa ei mitään.
Nyt, uusimmassa kuvauksessa löytyi tuo 3,5/sm muutos maksassa, (Etäpesäke)
Muutaman viikon aikana olen voinut kiusallisesti huonosti. En sietämättömän huonosti, mutta kiusallisen.
Tuo syövän erikoislääkärin soitto osoitti, että huonosti voimiselle on syy.
En tiedä sitten. Kyllä tämä pikkuhiljaa menoa on, jos rehellisesti tulkitsen. Lääkärikin sanoi puhelun lopuksi: Valitettavasti nyt oli ikävää kerrottavaa.
Mutta, minä kirjoittelen tänne niinkauan kuin pystyn, jos kolmatta varoitusta ei tule, kaksi on alla.
Tämä on kyllä mystiikkaa meikäläiselle, tämä sairastaminen. Kun ei tiedä, ei vaan tiedä.
Pelkoa en tunne. Otan vastaan mikä tulee, muutakaan en voi.
Ilmoita asiaton viesti
Rohkeita ja rehellisiä sanoja, mutta kävi miten kävi, niin kirjoitukset jäävät elämään.
Jos olisin samassa tilantessa, niin mättäisin luonnollisia vitamiineja+ muita antioksidantteja naamariin yli suosituksien. Toivon parasta ja voimia kamppailussa. t. Seppo
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitellaan niin kauan kun henki pihisee. Jos täältä bannataan niin muualle sitten.
Mäkin sain ensimmäisen varoituksen kun sunkin puolesta närkästyin Kammosen holhoavasta raittiusvaatimuksesta.
Eihän sitä muuta voi, enkä usko niihin taistelutarinoihin. Miten sitä muka voisi taistella syöpää vastaan muulla tavoin kuin niihin hoitoihin altistumalla?
Ilmoita asiaton viesti
Myönteistä on ellet laske minua niuhoksi. Pidän kuitenkin aihetta tärkenä kun puolen vuosisadan pössöttelyllä olen omat keukoni tuhonnut.
Ilmoita asiaton viesti
Melkoista välineurheilua se piipunpolttokin.
Minulla on mennyt laitteisiin satoja euroja, mutta tavoitteena on koko ajan ollut löytää edullisimmat laitteet ja käytännöt. Lisäksi pitkäaikaiskäytön tarkkailun takia olen pyrkinyt käyttämään laitteet loppuun.
Aluksi höyrystin vuorokaudessa noin 2 ml, mutta määrä on noussut siitä jopa kolminkertaiseksi. Tyypillinen päiväannos taitaa olla nykyisin noin 4 ml, ei ihan koko ajan viitsi. Alussa nikotiinipitoisuus oli 24 mg/ml eli 2,4 %, mutta kerran tuli pahoinvointia ja tiputin pitoisuuden 1 %:iin. Nyt saa höyrystää niin paljon kuin haluaa.
Minulla suhtautuminen höyrystämiseen on varmaankin aika lailla sama kuin sinulla piipun polttoon. Se on mukava tapa.
Ilmoita asiaton viesti
Onko se vähän kuin vesipiippu?
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy myöntää, että tuossa kohtaa on sivistyksessä aukko, ei ole tullut edes kokeiltua. Kai se lähes täydellinen epäkäytännöllisyys on estänyt. Ei vesipiippua taskuun työnnetä.
Höyrystämisessä sen vesihöyryn tuottaa propyleeniglykoliin (PG), glyseroliin (VG) tai niiden seokseen sitoutunut vesi. Molempia käytetään kosteuden säätämiseen ja ne sitovat jopa ilmasta kosteutta itseensä. Mitä PG/VG:lle sitten tapahtuu, en tiedä, mutta ne ovat harmittomia elintarvikkeiden lisäaineita.
Lähes aina käytetään myös makuaineita. Minä olen päätynyt mentholiin, mutta skaala on erittäin laaja. Suosituin lienee tupakkamaku, jonka joukosta on löydetty myös pieniä karsinogeenijäämiä epäpuhtaista valmistuseristä, mutta vain yhtä paljon kuin nikotiinipurukumista. Sitten on kaikki ”karkkimaut”, vanilja, kahvi, tee, hedelmät jne. ja niitäkin voi sekoitella keskenään.
Mentholivesihöyry on vähän kuin kurkkupastillia hönkäilisi. Sokeri yms. tietysti puuttuu.
Nikotiinista väittävät, että se antaisi kurkkutuntumaa eli tavallaan tuntuu kuin tupakoisi, mutta en oikein tiedä. Selvästi kallein ainesosa se nesteessä on. Äskettäin tilasin 250 ml 5-prosenttista, maksoi kuluineen 68 € ja riittää kai puoleksi vuodeksi. PG ja VG ovat halpoja, PG 18 € 0,5 litraa, saa apteekista. Mentholi on aika halpaa, mutta pitää käytännössä ostaa epäkäytännöllisen paljon kerralla.
Ilmoita asiaton viesti
Ei innosta, olen oikein tyytyväinen omaan tupakoimattomuuteni ilman korvikkeita, ja nekin rahat voin hassata johonkin herkkutteluun, joka tosin ei välttämättä ole sekään vaaratonta, varsinkin kun erinäiset juustot ovat suosiossani. Pitäisikö laittaa joku juustoalustus?
Ilmoita asiaton viesti