Tuhansina palasina, Tusen bitar

Tämä on juttu dokumenttielokuvasta, joka kertoo Ruotsin kansallislaulun kirjoittajasta. Faktojen tarkistus: se kansallislaulu, jota tarkoitan, ei ole ”Money, money, money”, ” Öppna landskap”, ”Du gamla, du fria” tai joku uudempi, vaan ”Sång till friheten”, joka on paremmin tunnettu sen aloittavalla lauseella ”Du är det finaste jag vet”.

Sävellys on kuubalaista alkuperää, mutta sanat ovat Björn Afzeliuksen. Afzelius ei ollut säveltäjänä loistava, olisiko ollut hyvä edes omasta mielestään, mutta sanoja hän onnistui laittamaan peräkkäin toisinaan niin, että ne olivat kansallislaululuokkaa. Suomen mittakaavassa ja aika tarkasti samassa ikäluokassa Juice Leskinen mielestäni pääsi vähintään lähelle.

Ennen kuin katsoin tämän dokumentin, tiesin toki aiheesta paljon, ja edelleen enemmän kuin siinä kerrottiin, mutta yllätyin, miten paljon uutta opin. Tiesin jo laajemmin Hoola Bandoola bandin historiasta ja esimerkiksi Mikael Wiehestä, joka oli se toinen merkittävä muusikko bändissä. Ja paljon muutakin Ruotsin musiikkielämän historiasta. (Googlaa vielä vaikkapa Thomas Wiehe, Mikaelin pikkuveli, niin yllätyt aarreaitasta.)

Dokumentin suurin yllätys oli, että Björn Afzelius on myös tehnyt, tai jälleen kerran sanoittanut, tai vähintään kääntänyt Tanskan ja ehkä Norjankin epävirallisen kansallislaulun, tusen bitar, joka oli antanut dokumentille nimen.

Olin ehkä kappaleen jo joskus aikaisemminkin kuullut, mutta musiikillisiin tavanomaisuuksiin kiinnitän harvoin huomiota, jos sanoitus ei heti iske. Dokumentin edetessä ja Afzeliuksen persoonaan tutustuessa filmin nimi ja laulun sanoma alkoi kuitenkin iskeä aika satasella. Voisin väittää omaa äitisuhdettani vaikeammaksi kuin hänen, mutta se oli aika erilainen, joten mainitsen asiasta vain, jotta ymmärtäisitte jotain elokuvan vaikutuksesta minuun.

Dokumenttielokuva Tusen bitar on katsottavissa YLEn Areenassa vielä joulukuun loppuun. Sillä on pituutta 1 h 39 min, mutta ainakin minusta se aika oli erinomaisen hyvin käytettyä.